Toivon pedagogiikka: kiitollisuus, monimuotoisuus ja kestävyys
– mietteitä vuoden 2025 NERA-konferenssista
Miten luoda toivoa ja kestävyyttä aikana, jolloin moni lapsi ja nuori tai heidän kasvattajansa voivat vaipua epätoivoon tai väsymykseen? Tämä yhteinen huoli inspiroi maaliskuun alussa Helsingissä järjestettyä Pohjoismaiden kasvatusalan konferenssia NERA:a (The Nordic Educational Research Association). Helsingin yliopiston avarat ja valoisat tilat toivottivat tervetulleiksi kaiken kaikkiaan 850 kasvatusalan ammattilaista keskustelemaan toivon pedagogiikasta.
Meidän hankkeesta Suvi ja Susanna matkasivat Helsinkiin mukanaan esitys kirjallisuuskatsauksesta, jota olimme työstäneet Annukan kanssa. Katsaus sai alkunsa kiinnostuksesta selvittää, millaisen tutkimuskentän jatkoksi oma hankkeemme kiinnittyy, joten rajasimme katsauksen maaseudun kouluja koskevaan pohjoismaiseen tutkimuskenttään. Tarkemmin olimme kiinnostuneita siitä, mitä ja miten maaseudun kouluja on aiemmissa tutkimuksissa tutkittu, sekä mitkä asiat ovat inspiroineet aiempia tutkimuksia. Esittelimme kirjallisuuskatsausta ja sen alustavia tuloksia Justice throught education -työryhmässä.
Aineistoomme lukeutui 42 tieteellistä artikkelia, jotka käsittelivät maaseudun kouluja Pohjoismaissa. Alustavien tulosten perusteella voidaan sanoa, että (a) kylän ja koulun välinen vuorovaikutus, (b) opetus ja oppiminen sekä (c) koulutuspolitiikka olivat keskeisimpiä aihealueita. Lähtökohtaisesti tutkimusmetodiikka keskittyi laadullisiin menetelmiin, ja aiheita oli tutkittu erityisesti opettajien näkökulmasta. Varsinkin oppilaisiin kohdistuneet tutkimukset olivat paitsiossa. Inspiraation lähteinä tutkimuksissa toimivat koululakkautukset, koulun pieni koko tai maaseudun luoma konteksti. Saamamme palautteen myötä jatkamme edelleen katsauksen työstämistä ja laajennamme hakutyökaluja. Tämän jälkeen siirrymme analyysimme viimeiseen vaiheeseen eli pohtimaan, mitä laatimamme katsaus ja sen aineistot kertovat maaseudun kouluja koskevasta tutkimuskentästä.
Palataksemme alun kysymykseen, miten luoda toivoa ja kestävyyttä epätoivon ja väsymyksen keskelle, haluamme nostaa esille alueellisen koulutuspolitiikan tärkeyden osana lapsiperheiden turvallisuuden tunnetta asuinalueesta riippumatta. Katsauksemme perusteella voimme myös todeta avoimen keskustelun ja läpinäkyvän päätöksenteon vahvistavan tulevaisuuden toiveikkuutta. Lisäksi konferenssin aikaiset Keanote-puheenvuorot tarjosivat käytännön tason näkökulmaa. Esimerkiksi Mirjam Kalland (Helsingin yliopisto) kuvasi, miten tärkeää on tarjota lapselle mahdollisuuksia kokeilla, pohtia ja kuvitella. Sen sijaan, että tarjotaan suoria vastauksia tai rajataan mahdollisuuksia, vahvistetaan lapsen toiveikkuutta ja kokemusta mahdollisuuksien rajattomuudesta. Kallandin tavoin kannustamme koulutuspolitiikassa mahdollisuuksien rajattomuuteen, kuten näkemään millaisia mahdollisuuksia teknologia voisi tarjota hajaa-asutusalueiden opetukselle.
Susanna Leppähaara,
väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, Kasvatustieteiden laitos
_____________________________________________________________________
Oletko käynyt koulua tai työskennellyt maaseudun pienessä koulussa Pohjois-Karjalassa tai Varsinais-Suomessa peruskouluaikana 1970 – 2000-luvuilla?
Osallistu tutkimukseemme, ja kerro koulumuistoistasi vuoden 2025 loppuun mennessä!
Kansikuva: Linda Tammisto. 2014. Main Building. Helsingin yliopisto.