Tiivistelmät

Anders Blom: Kolmikantasopimisen tulevaisuus

KOLMIKANTASOPIMISTA ODOTTAA POLIITTINEN SUKUPOLVENVAIHDOS
Suomen EU-jäsenyyden alkamisesta on kulunut 25 vuotta. EU-jäsenyys perustui kilpailuun kahden vaihtoehdon välillä, jolloin työmarkkinajärjestöt kannattivat jäsenyyttä sekä omasta valuutasta luopumista ja siirtymistä euroon. Samalla sovittiin 1997 suomalaisen poliittisen päätöksenteon tärkeimmistä työkaluista, jotka ovat finanssipolitiikka ja työmarkkinapolitiikka sekä puskurirahastot. Työmarkkinapolitiikka on ollut kriisissä finanssikriisin jälkeen (2008): Suomi on velkaantunut kahdeksankertaisesti puskurirahastoihin kerättyihin varoihin verrattuna.
Nykyinen EU -korporatismi on tulossa käännekohtaan. EU:n sisämarkkinakilpailusta syntyy uusia paineita ja odotuksia Euroopan ”villeihin pelisääntöihin”. Suomessa usko korporatismin fundamentteihin rapisee historiallisesti. Euroopassa kansallismielinen populismi haastaa edustuksellista demokratiaa. Onko lobbaaminen jotenkin kytkettävissä ”edustukselliseen demokratiaan”? Ja jos on, niin miten?
Korporatismia odottaa sukupolvenvaihdos, kun uudet omistajapolvet ottavat yhteiskunnallista vastuuta. Se heijastuu myös työmarkkinajärjestelmän murrokseen. Ainakin seuraavat kysymykset nousevat esille:
– antaako eduskunta hallitukselle jatkossa enemmän vai vähemmän valtaa sopia työmarkkinaosapuolten kanssa suurista yhteiskunnallista uudistuksista vai löydetäänkö rinnalle tai vaihtoehdoksi myös parlamentaarinen valmistelu?
– antavatko omistajat toimivan johdon sopia jatkossa yhtä laajasti yhteiskuntapolitiikasta kuin EU-korporatismissa?
– miten yhteiskunta ja palkansaajien edustajat kannustavat niitä yrittäjiä, jotka ovat valmiita antamaan työtä kansalaisille ja mm. itsensä työllistäjille?
– uskovatko eri ikäpolvet Suomen mallin kestävyyteen – nuoret tuleviin eläkkeisiinsä, eläköityneet oikeuteensa nauttia eläkettä ja omistajat siihen, että Suomi on hyvä maa yrittää, omistaa, sijoittaa ja työllistää?

Kimmo Elo: Parlamentaarinen keskustelu keinona tuoda esiin politiikan vaihtoehtoja

Demokratian kannalta parlamentilla on olennainen rooli yhtenä poliittisen kamppailun keskeisistä areenoista. Kun politiikassa on kyse toiminnasta kontingenssissa maailmassa, jossa (lähes) aina on
mahdollista toimia toisinkin, parlamentaarisen puheen olennaisena funktiona on tehdä nämä vaihtoehdot näkyväksi julkisessa tilassa.
Samalla tuodaan näkyväksi ne poliittisen kamppailun keinot ja pelivarat, joita hyödyntämällä vastustajia yritetään käännyttää omalle kannalle. Parlamentaarinen puhe ei siis ole mitä tahansa puhetta, vaan
se on puhetta ja argumentointia puolesta ja vastaan, keino tuoda esille asioiden vastakkaiset puolet. Päätöksenteon läpinäkyvyyden näkökulmasta parlamentaarinen puhe on myös keino kontrolloida byrokraatteja ja poliitikkoja, kun asioiden julkinen käsittely parlamentin julkisessa tilassa rajoittaa näiden mahdollisuuksia toimia ”ohi” parlamentin.

Esitelmä liittyy Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen, Helsingin yliopiston HELDIG-klusterin ja Aalto-yliopiston muodostaman tutkimuskonsortion “Semanttiset parlamentit”-hankkeeseen, jossa hyödynnetään eduskunnan suuria tekstiaineistoja. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemian DIGIHUM-ohjelma vuosina 2020-2022.

AVAINSANAT: eduskunta, läpinäkyvyys, eduskuntapuhe, digitaaliset ihmistieteet

Piia-Noora Kauppi: Sääntelykokemuksia EU:sta ja Suomesta

Finanssiala on yksi säännellyimpiä ja valvotuimpia talouden sektoreita. Näin tuleekin olla. Finanssimarkkinoilla olennaisin tuotannontekijä on luottamus, jota pyritään vahvistamaan sääntelyllä ja varmistamaan riittävällä valvonnalla.

Finanssialan EU-lainsäädäntöä on viime vuodet valmisteltu perinteisen lainsäädäntömenettelyn lisäksi kasvavassa määrin parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolella. Lissabonin sopimus antoi Euroopan parlamentille ja ministerineuvostolle valtuudet delegoida lainsäädäntövaltaa finanssialan eurooppalaisille sääntelyviranomaisille.

Delegoidun sääntelyvallan kasvanut soveltamisala on lisännyt sääntelyn absoluuttisia sivumääriä. Ongelmia lisää sääntelyprosessin läpinäkymättömyys ja toimialan konsultaatioille varatut lyhyet määräajat.

Meillä on velvollisuus saattaa EU:n direktiivit täsmällisesti osaksi kansallista lainsäädäntöämme. Suomessa halutaan välillä olla aivan väärällä tavalla EU:n mallioppilaita ja säätää kansallista lisäsääntelyä. EU-sääntelyä kireämpi kansallinen lainsäädäntö lisää yritysten kustannusrasitusta ja heikentää suomalaisen finanssialan kilpailutilannetta.

Suomalainen finanssiala kannattaa hyvää, perusteelliset vaikutusarviot läpikäynyttä sääntelyä. Uutta sääntelyä valmisteltaessa konsultaatiot on tehtävä asianmukaisesti. EU-säännösten kansallisessa toimeenpanossa on viisasta pidättäytyä kansallisesta lisäsääntelystä.

Seppo Koskinen: Työehtosopimisen tulevaisuus

Suomen mallin syntymistä voidaan arvioida seuraavien asiakokonaisuuksien avulla:

Keskusjärjestöjen osuus vähäinen

EK irtaantui tekemästä keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja (työehtosopimusten yleisen linjan neuvottelemisesta) ja neuvottelujen tuli siirtyä liittotasolle (vuonna 2017)
Syntyi kuitenkin Kilpailukykysopimus 2016 (ensimmäinen tes-kierros entisin palkoin)
Neuvottelukierros 2017-2018 ”normaali” (keskusjärjestöt eivät osallistuneet)
Keskusjärjestöjen osuus nyt käytävällä sopimuskierroksella (2019-2020) on ollut työnantajapuolella (EK, KT) edelleen merkittävä. Palkansaajapuolella keskusjärjestöjen osallistuminen on ollut maltillista (kritisoitu EK:ta)

Poliittinen valta on erillään työmarkkinajärjestelmästä

Kiky-sopimus (hallitus aikaansaamassa, mutta ei sopijapuolena) ei vastannut tulopoliittisia sopimuksia mutta hallitus oli mukana
SDP:n johtama hallitus korostaa työmarkkinajärjestelmän vastuuta omista sopimuksistaan
Rinne ja Posti: sekaantumista vielä oli
Marin: pidetään erillään

Vientivetoisuus määrittelee palkansuuruuden

Teknologiateollisuus / Teollisuusliitto pyrkii olemaan päänavaaja
Teollisuusliitto (teknologia, kemia, puu) edustaa monia muitakin aloja, joten sillä on merkittävä asema yleisen linjan muodostumisessa
Palkat vientivetoisesti, muut ehdot alakohtaisesti

Alakohtainen sääntely keskeistä

Alakohtaisesti sopiminen muodostui aikaisempaa tärkeämmäksi sopimuskierroksella 2019-2020 (kiky-tuntien korvaaminen alakohtaisilla työaikauudistuksilla)
Varsinainen paikallinen sopiminen ei kovin paljoa lisääntynyt, mutta alakohtainen eriytyminen kasvoi, mikä mahdollistaa etenemisen seuraavalle vaiheelle eli todelliseen paikalliseen sopimiseen

Lopuksi

Suomen mallissa on kyse hyvinkin perinteisestä työehtosopimusjärjestelmästä lisättynä vientiteollisuuden yleisen linjan osittaisella korostamisella.

Erkki Laukkanen: CPI, Corruption Perception Index Mitä siitä voisi oppia? Suomalainen korruptiivisuus miten sitä pitäisi mitata?

CPI tulee sanoista Corruption Perceptions Index. Suomen kielellä on puhuttu havaitun korruption indeksistä. Viimeistään 2000-luvulla CPI on vakiinnuttanut paikkansa maailman tunnetuimpana ja viitatuimpana korruptioindeksinä. Sen etuna on helppo koostettavuus ja halpa hinta. Se voidaan laskea myös maille, joista suoria, esimerkiksi kansalaisten omiin kokemuksiin perustuvia tuloksia ei ole saatavilla. Kansalaisten sijaan havainnot tekee joukko kansainvälisiä, eri maiden ja maanosien taloustoimintaympäristöjä arvioivia järjestöjä.

CPI:n vaikutusta käsitykseemme korruptio-ongelman luonteesta ja laajuudesta on vaikea liioitella. Joka vuoden alkupuolella julkaistavat tulokset ovat ensisijainen lähde sille ymmärrykselle, joka kunkin vertailumaan kansalaisille tuotetaan mediassa oman maansa tilanteesta. Harvalle meistä on tullut mieleen, että mittari itsessään voisi olla todellisuutta vääristävä. Suomessa tulokset ovat ylläpitäneet käsitystä, jonka mukaan olemme maailman kärkeä, korruptiosta lähes vapaa valtio, eikä olennaisiin lisätoimiin korruption kitkemiseksi ole tarvetta.

Transparency International on tuottanut CPI-mittauksen vuodesta 1995 lähtien. Alusta alkaen se on ollut hyvin lahjontakeskeinen ja vain julkisen sektorin integriteettiä arvioiva mittari. Mittauksessa ovat menestyneet rikkaat ja vakaat markkinatalousmaat, joissa niin sanottua katukorruptiota, kuten kansalaisten viranomaisille maksamia lahjuksia, on vähän. Vastaavasti köyhät ja kehittyvät maat, joissa lahjukset virkailijoille saattavat olla arkipäivää, ovat jumittuneet vertailun häntäpäähän. Ne rakenteelliset tekijät, jotka tätä kahtiajakoa ylläpitävät, eivät tuloksia julkistettaessa ole tiettävästi missään nousseet laajemman arvioinnin kohteeksi.

Fredrik Malmberg: The greater the expectations, the harder the fall? The relationship between institutional trust and tolerance of free riding in a cross-national perspective

Institutional trust based on fair and impartial treatment by public officials and institutions is argued to be a key factor in explaining citizens’ voluntary compliance with political decisions and public norms that may be unfavorable for the individual citizen. Nevertheless, is this explanation as to why citizens refrain from free riding valid in all societies? This paper demonstrates with the help of multilevel regression analysis of pooled data from the World Values Survey waves 3-6 that a higher level of distrust in the output side of the political system (police, courts, civil service) is associated with a higher tolerance of free riding behavior (bribe taking, tax evasion, cheating with social benefits, free riding on public transports). However, this association is considerably stronger in countries perceived as less corrupt and more equal, where norms or expectations of fair treatment are argued to be more prevalent. Hence, the consequences of perceived unfair treatment and that “the game is rigged” by corrupt elites can potentially be much more severe in these kinds of contexts.

Marjo Miettinen: Luottamuspääoman kehittäminen tulevaisuudessa:

Luottamus on vuorovaikutussuhde. Se on olennainen osa ihmisten arkea niin työssä, kotona kuin vapaa-ajalla. Ihmisillä on tapana pitää luottamusta itsestäänselvyytenä. Luottamuspääoma puolestaan auttaa ihmisiä selviytymään monimutkaisissa ja epävarmoissa olosuhteissa. Monimutkaisuus on osa suomalaisen hyvinvointivaltion olemusta, johon yhdistetään myös korporatismi eli etujärjestöjen vaikutus poliittisten päätösten syntyyn. Hyvinvointivaltiossa instituutiot vaikuttavat ihmisten ja organisaatioiden toimintaan yhteiskunnallisen kehityksen lisäksi. Valta näyttäytyy näiden instituutioiden perimmäisenä käyttövoimana, joten on ymmärrettävää, että tämän vallan avulla instituutiot ajavat ja puolustavat omia etujaan, mutta samalla myös tarvitsevat toinen toistaan.

Tommi Niinimäki: Clapping with one hand – Selvitys lobbauksen sääntelystä Suomessa

Clabbing with one hand – An analysis of lobbying regulations in Finland –selvityksessä tarkastellaan lobbauksen sääntelyä kolmen osa-alueen osalta. Tarkastelunäkökulma kiinnittää huomion lobbaukseen liittyviin riskeihin, erityisesti korruptioon ja mielikuvaan korruptoituneesta hallinnosta. Selvitys on englanninkielinen, ja näin ollen käyttää alan englannin kielisessä kirjallisuudessa vakiintuneita käsitteitä ja termejä. Lobbaus määritellään selvityksessä seuraavasti:
Suoran tai epäsuoran kommunikaation muodot viranomaisten, poliittisten päättäjien tai vaaleilla valittujen, julkista valtaa käyttävien edustajien kanssa, joiden tarkoituksena on vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Kyseinen kommunikaatio voi tapahtua myös kolmannen osapuolen toteuttamana.
Jos lobbaaminen jää vailla sääntelyä ja jää piiloon julkiselta tarkastelulta, monien lobbaamiseen liittyvien riskien suuruus kasvaa. Ilman selkeästi määriteltyjä sääntöjä ja eettisiä ohjeita lobbaamiselle, lobbareiden ja viranomaisen sekä lobbareiden ja poliittisten päätöksentekijöiden kanssakäymiselle, päätöksenteon lopputulokset voivat edustaa rajattuja, yksityisiä intressejä yleisen edun kustannuksella. Lopputulokset voivat olla myös huomattavan haitallisia yhteiskunnalle laajemmin: Euroopasta löytyy esimerkkejä siitä, kuinka lobbaukselle asetettujen sääntöjen puute on johtanut ympäristölle vahingolliseen toimintaan, kansantaloudellisesti negatiivisiin päätöksiin, ihmisoikeusloukkauksiin sekä yleiselle turvallisuudelle haitalliseen toimintaan.
Vuonna 2007 alkanut globaali finanssikriisi on usein yhdistetty lobbauksen sääntelyn puutteisiin ja läpinäkymättömiin lobbauskäytäntöihin. Finanssikriisin rakenteelliset syyt ovat moninaiset, mutta yhdysvaltalaisen pankkisektorin Yhdysvaltojen viranomaisiin ja poliitikkoihin kohdistunut läpinäkymätön lobbaaminen ja laaja tiedonpuute päätöksien sisällöstä on yhdistetty toteutettuun haitalliseen talouspolitiikkaan ja pankkien puutteelliseen sääntelyyn. Vuonna 2009 Kansainvälisen valuuttarahaston selvityksessä todettiin, että tulevien kriisien ennaltaehkäisy voi vaatia finanssialan poliittisen vaikutusvallan rajaamista sekä lobbausaktiviteettien tarkempaa monitorointia.

Tanja Tamminen: Suomalainen korruptiivisuus – Epäeettisen vaikuttamisen mittaaminen

Korruption seurannan indikaattorit Suomessa (KORSI)- hankkeen toteuttaa Poliisiammattikorkeakoulu ja YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) VNK TEAS rahoituksella. Projekti kartoittaa ja kehittää Suomeen soveltuvia korruption määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita säännöllisen seurannan pohjaksi. Transparency Internationalin CPI indeksin erinomaisista sijoituksista huolimatta korruptiota esiintyy hallinnon eri tasoilla sekä yksityisen ja julkisen sektorin rajapinnassa myös Suomessa. Seurantatietoa tarvitaan monista vaikeasti tunnistettavista korruption muodoista. Projektissa kehitetään mm. indikaattoreita kuvaamaan erilaisia epäeettisen päätöksenteon ja vaikuttamisen muotoja. Työpaja osallistaa kuulijat ja puhujat miettimään, miten epäeettistä vaikuttamista voisi Suomen kontekstissa mitata.

Arto Satonen: Lobbausrekisteri/Avoimuus

Lähtökohtaisesti lobbaus on hyväksyttävä tapa antaa tietoa kansanedustajille. Lobbausrekisteri on tarpeen, jotta lobbaus tulee avoimeksi. Irlannin mallissa lobbausrekisteri on toteutettu järkevästi. Lobbauksesta raportoi lobbauksen tekijä ja tiedot varmistaa lobbauksen kohde. Lobbaus on rajattu siten, että kansansanedustajien tapaamiset yksityishenkilöiden kanssa ei ole lobbausta. Lobbaus on kyseessä silloin, kun kasanedustajan tapaava henkilö saa tuloa joko palkkana tai toimeksiantona siitä, että on yhteydessä kansanedustajiin. Irlannin malli kuulostaa järkevältä pohjalta Suomen mallin kehittämiselle.

Suvi-Anne Siimes: Lobbausta vai luottamuksen rakentamista? – Telan yhteistyö nuoriso- ja eläkeläisjärjestöjen kanssa

Eläkepolitiikka oli pitkään hyvin pienen piirin asia. Se ei juuri kiinnostanut ulkopuolisia eikä varsinkaan nuoria. Tilanne alkoi muuttua vuosituhannen vaihteessa. 1990-luvun lama, 2010-luvun heikon kasvun vuodet ja työelämän murros ovat vähentäneet nuorten luottamusta tulevaan. Eläkeläisiä on paljon aiempaa enemmän ja monet heistä kokevat arvostuksen, osa myös toimeentulon puutetta. Samalla eläkkeistä on tullut osa liki jokapäiväistä kestävyysvajepuhetta. Ilmassa on ison ikäpolvikiistan aineksia. Pohdin esityksessäni sitä, mitä asialle voi koittaa tehdä ja miten olemme toimineet Telassa.

Hanna Wass: Vallankäyttö Suomessa 2020-luvulla

Taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen valta kietoutuvat Suomessa tiiviisti yhteen. Suurituloisimmat ovat aktiivisia elinkeinoelämän järjestöissä ja päättäjien verkostoissa. Lainvalmisteluun pääsevät parhaiten mukaan suurimmat järjestöt ja vakiintuneita instituutioita ja elinkeinoelämää edustavat järjestöt. Tämä johtaa helposti yhdysvaltalaisissa ja ruotsalaisissa tutkimuksissa tehtyyn havaintoon: niissä asiakysymyksissä, joissa suuri- ja pienituloisten näkemykset eroavat toisistaan, rikkaiden intressit tulevat päätöksentekoprosessien tuotoksissa paremmin edustetuiksi. Poliittisen yhdenvertaisuuden parantamisen edellytys onkin taloudellisen eriarvoisuuden säilyttäminen maltillisena.

Tutkijatohtori Maiju Wuokko, FT & yrityshistorian professori Niklas Jensen-Eriksen, FT: Suomalaisen korporatismin kumma kuolemattomuus

Puheenvuoromme tarjoaa historiallista perspektiiviä suomalaisen työmarkkinajärjestelmän nykytilaa ja tulevaisuuden kehityslinjoja koskevaan keskusteluun. Tulkintamme pohjautuvat työmarkkinahistoriaa erityisesti työnantajapuolen näkökulmasta analysoineeseen tutkimushankkeeseemme.
Perustelemme, miksi työmarkkinahistorian tuntemus on tärkeää. Lisäksi kiteytämme tutkimushankkeemme keskeisen annin tämänhetkiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Lopuksi arvioimme työmarkkinasuhteiden tulevia kehityslinjoja. Mitä oppeja historiasta voidaan ammentaa? Mihin haasteisiin työmarkkinajärjestelmä joutuu nähdäksemme juuri nyt vastaamaan?
Työmarkkinapolitiikassa on paljon ikuisuusaiheita, vuosikymmenien takaa kumpuavia tavoitteenasetteluita ja pitkäkestoisia asenteita, joita ei voi kunnolla ymmärtää tuntematta työmarkkinahistoriaa. Työnantajat ovat sitoutuneet korporatismiin paremman vaihtoehdon puutteessa ja torjuakseen arvaamattomia poliittisia ratkaisuja. Vuosikymmenien kuluessa työnantajien tyytymättömyys on kuitenkin kumuloitunut. Tätäkin suurempi kohtalonkysymys suomalaiselle työmarkkinamallille on, kykeneekö se integroimaan mukaan aiemmin ulkopuolelle jätetyt toimijat pienyrittäjistä alustatalouden työntekijöihin.

Esityksen rakenne
Seuraavassa esityksessä avaamme, mitä tarkoitamme suomalaisella kolmikantakorporatismilla ja argumentoimme, miksi työmarkkinahistorian tuntemus on relevanttia nykyhetken yhteiskunnallisen keskustelun kannalta. Perustelemme myös, miksi olemme kiinnostuneita erityisesti työnantajapuolen asenteiden ja toiminnan kehityksen tarkastelemisesta.
Esitys pohjautuu työmarkkinahistoriaa erityisesti työnantajapuolen näkökulmasta analysoineeseen tutkimushankkeeseemme ja sen lopputuloksena julkaistuun teokseen ”Loputtomat kihlajaiset: Yritykset ja kolmikantakorporatismi Suomessa 1940–2020”.1 Esittelemme hankkeessa syntyneitä tutkimustuloksia ja tulkintojamme suomalaisesta työmarkkinahistoriasta. Nostamme esiin keskeisimpiä havaintojamme ja pohdimme niiden valossa työmarkkinasuhteiden tulevaisuuden kehityslinjoja. Lopuksi esitämme näkemyksemme siitä, millaisia haasteita suomalaisella työmarkkinamallilla on edessään.

Tuomo Yli-Huttula: Avoimuusrekisteri tarvitsee eettiset ohjeet

Lobbaus kuuluu olennaisena osana avoimeen demokratiaan. Viisas päättäjä kuuntelee eri osapuolten näkemyksiä ja asiantuntemusta ennen päätöksentekoa.

Lainsäädäntövalmistelun prosesseja on avattava julkisuudelle. Tällöin kansalaiset ja eri intressiryhmät pystyvät paremmin vaikuttamaan päätöksentekoon. Monien yhteiskunnallisten uudistusten vaikutusarviointi voi jäädä huteralle pohjalle, mikäli päättäjät junailevat päätökset suljettujen ovien takana eikä niitä eri tahot pääse arvioimaan ennalta.

Suomalaiset lobbarit ymmärtävät lobbauksen ja poliittisen päätöksenteon avoimuuden merkityksen. Edunvalvontafoorumin toimesta keväällä 2019 kerätyn vetoomuksen avoimuusrekisterin tarpeesta allekirjoitti 110 lobbaria. Edunvalvontafoorumi on yritysten ja yhteisöjen edunvalvontatehtävissä työskentelevien ammattilaisten perustama vapaa verkosto.

Avoimuusrekisteriin pitäisi rekisteröityä ammattimaista edunvalvontaa tekevät tahot, kuten toimialojen etujärjestöt, elinkeinoelämä, palkansaajaliike, kansalaisjärjestöt, yritykset, lakiasiaintoimistot, konsultit ja vaikuttajaviestintätoimistot.

Rekisteröityneet edunvalvojat sitoutuvat noudattamaan suhteissaan Hyvää edunvalvonnan tapaa eduskuntaan, valtioneuvoston ja ministeriöihin sekä keskusvirastoihin. Edunvalvontafoorumin vuonna 2014 luomat Edunvalvonnan eettiset ohjeet olisivat hyvä pohja avoimuusrekisterin sääntöihin.