Tulevaisuusilloista visioita tulevaisuuden maankäyttöön

Satakunnan muuttuvat suomaat -hanke järjesti kaksi Turvetuotantoalueiden vaihtoehtoiset tulevaisuudet – tulevaisuusiltaa syksyllä 2025. Kankaanpään Honkajoella 26.9. ja Eurassa 29.10. pidettyjen tulevaisuusiltojen tarkoituksena oli koota yhteen turvetuotantoalueiden maankäyttöön liittyviä sidosryhmiä ja kuulla toimijoiden näkemyksiä tulevaisuuden maankäyttömahdollisuuksista. Kutsuttuina olivat erityisesti turvetuotantoalueiden ja niiden lähialueiden maanomistajat ja asukkaat, turvetuotantoalalla toimivat yritykset, kuntatoimijat, lupaviranomaiset ja järjestötoimijat. Tilaisuudet olivat avoimia myös muille aiheesta kiinnostuneille.  Molemmissa tilaisuuksissa oli noin 20 osallistujaa eri sidosryhmistä. Maankäytöstä päätettäessä paikallisten sidosryhmien näkökulmien huomioiminen on tärkeää, sillä erilaisista hallinnollisista ohjauskeinoista huolimatta turvetuotantoalueiden tulevaisuutta tehdään parhaimmillaan paikallisista lähtökohdista käsin. Tulevaisuusilloissa kuultiinkin tärkeitä puheenvuoroja siitä, millaisia tulevaisuuksia alueille toivotaan ja mitä pidetään mahdollisena.

Ajankohtaisia puheenvuoroja tulevaisuuden suunnittelun pohjaksi

Tulevaisuusilloissa kuultiin aluksi mielenkiintoisia ja tulevaisuuden visiointiin johdattelevia asiantuntijapuheenvuoroja. Toimitusketjupäällikkö Riku Viitanen Neova Groupista alusti Honkajoen tilaisuutta kertomalla yhtiön toiminnasta ja turvetuotannon kehityksestä alueella. Pohjois-Satakunta on ollut uranuurtaja-aluetta turvetuotannossa. Tuotannon painopiste on siirtynyt polttoturpeesta erityisesti kasvuturpeeseen, ja yhtiö on etsinyt myös uusia käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden käyttövaihtoehtoja, esimerkiksi sammaleen ja ruokohelven viljelystä. Vesiasiantuntijana Keski-Suomen ELY-keskuksessa toimiva Jouni Kivinen kertoi ajankohtaista tietoa Honkajoen valuma-alueelle tehtävästä vesistön kunnostamiseen liittyvästä esiselvityksestä. Selvitys tarkastelee eri maankäyttömuotoja vesienhallinnan näkökulmasta ja tunnistaa mahdollisia paikkoja, joissa vesiasioita voisi tehostaa.

Euran tilaisuus pidettiin Biolan Oy:n pääkonttorilla, ja keskustelujen pohjaksi kuultiin tuotekehitysjohtaja Hannamaija Fontellin avauspuheenvuoro yhtiön toiminnasta alueella. Biolan Oy on keskittynyt erityisesti kasvu- ja kuiviketurpeen tuotantoon ja jalostamiseen. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Niko Silvan tarjoili esityksellään ajankohtaista tietoa kasvu- ja kuiviketurpeen tuotannon nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Silvan esitteli tuoreen selvityksen pohjalta eri sidosryhmien näkemyksiä turpeen tuotannon merkityksestä ja vaihtoehtoisten materiaalien soveltuvuudesta kasvualustoiksi ja kuivikkeiksi. Selvityksen tulokset ovat osa Maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvarakeskukselle toimeksi antamaa Kuivike- ja kasvualustatuotannon turvaamiseksi laadittavaa strategista tiekarttaa. Sen avulla pyritään löytämään ratkaisuja erityisesti toimijoiden havaitsemiin ongelmiin. Selvityksen mukaan sekä valmistajat että käyttäjät kokevat haasteellisena turpeen korvaamisen kasvualustojen ja kuivikkeiden raaka-aineena. Valmistajat toivovatkin laajasti, että kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus turvataan myös tulevaisuudessa, ja sitä pitäisi edistää muun muassa sujuvilla lupaprosesseilla. Vaihtoehtoisista materiaaleista, kuten rahkasammal, järviruoko tai puukuitu, tarvitaan edelleen monipuolista lisätietoa niin kasvatusedellytysten, ympäristövaikutusten kuin taloudellisuuden ja skaalattavuuden osalta.

Vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat

Aluepäällikkö Jarmo Vehmas Turun yliopistosta esitteli Satumaa-hankkeessa maanomistajilta kerätyn kyselyaineiston pohjalta eri maankäyttömuotoihin kohdistuvaa kiinnostusta ja päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä sekä johdatteli yhteiseen keskusteluun vaihtoehtoisista tulevaisuuden kuvista ja niitä rakentavasta skenaariotyöskentelystä. Turvetuotantoalueiden maankäyttömuotoina voisivat tulevaisuudessa olla esimerkiksi turvetuotannon jatkuminen, uusiutuvan energian tuotanto, maatalouskäyttö, metsittäminen, lyhytkiertoviljely (esim. energiakasvit), kosteikkoviljely ja ennallistaminen. Matkailu- ja virkistyskäytön mahdollisuudet voidaan myös huomioida eri vaihtoehtojen tarkastelussa. Maankäyttömuotoja vertaillaan 30 vuoden aikajänteellä kokonaisvaltaisesti huomioiden eri vaihtoehtojen vaikutuksia ympäröivään luontoon, alueelliseen elinvoimaisuuteen ja talouteen, liiketoimintamahdollisuuksiin ja alueen asukkaiden elämään.

Maankäyttövaihtoehtoja vertailtaessa on tärkeää huomioida, mitä esteitä ja edellytyksiä niiden toteutumiselle on, ja millaisia kannustimia ja sääntelyä eri vaihtoehtojen toteuttamiseksi tarvitaan. Esimerkiksi suoksi ennallistamisen toteutumisen edellytyksenä voivat olla riittävät taloudelliset kannustimet, mutta myös paikallisten tahtotila ja yhteistyö sekä riittävä osaaminen.

Molemmissa tilaisuuksissa kuultiin Satumaan hanketiimiin kuuluvan Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Inka Santalan kommenttipuheenvuoro, jossa hän nosti esiin konkreettisia esimerkkejä Irlannissa tehdyistä ratkaisuista turvetuotantoaluiden jatkokäyttöön sekä yhteisölähtöisistä projekteista. Esimerkiksi Scohaboyn alueella 52 yksityistä maanomistajaa ovat onnistuneet ennallistamaan 1500 hehtaaria turvemaata.

Eurassa kuultiin myös Turun yliopiston erikoistutkijan ja Satumaan hanketiimin maisema-asiantuntijan Laura Puolamäen havainnollistava katsaus Lamminsuon ja Kahalansuon  historiaan ja turvetuotannon pitkään perinteeseen. Alueen turvelaatu on ollut erityisen sopivaa juuri kasvualustatuotantoon. Etelä-Satakunnan alueilla on tehty pitkään myös tieteellistä tutkimusta, esimerkiksi kenttäkokeita karpalon viljelymahdollisuuksista jo 1940-luvulla.

Pienryhmäkeskustelut kävivät vilkkaina – mitä asioita sidosryhmät nostivat esiin?

Tulevaisuusiltojen keskiössä olivat keskustelut alueellisten sidosryhmien kanssa, ja osallistujien ajatusten saaminen osaksi tulevaisuuden kuvia. Pienryhmäkeskustelut kävivätkin vilkkaina vaihtoehtoisten käyttömuotojen realistisista toteutumismahdollisuuksista. Etenkin turvetuotannon jatkumisen mahdollisuus oli keskeinen esiin tuotu asia molemmissa tilaisuuksissa. Mikäli nykyisten alan toimijoiden toiveet otetaan huomioon, turvetuotannon jatkumisen edellytykset ja yhdistettävyys muihin maankäyttömuotoihin on pidettävä osana tulevaisuuden suunnittelua. Jalostusasteen nostaminen ja erilaiset kiertoon perustuvat tuotantoratkaisut pitäisi nähdä mahdollisuuksina myös kestävän maankäytön ratkaisuissa.

Honkajoen tulevaisuusillassa keskusteltiin erityisesti alueiden monikäytön mahdollisuuksista. Eri maankäyttömuodot voivat olla mahdollisia samalla alueella yhtä aikaa, ja yhdistettävyyttä pitäisikin osallistujien mukaan tarkastella kokonaisvaltaisesti. Tämä merkitsisi kokonaisvaltaisuutta suunnitteluprosesseissa ja isompien alueiden yhteissuunnittelua. Yhtenä keskeisenä edellytyksenä tällaiselle, esimerkiksi valuma-aluetasoiselle, suunnittelulle tunnistettiin eri toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen. Erityisesti maanomistajille toivottiin foorumia, jossa maankäytöstä voitaisiin keskustella laajemmin kuin vain oman kiinteistön osalta. Laajempien alueiden yhteissuunnittelulla voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa jokaiselle alueelle voisi löytyä sopivimmat, yhteisesti mietityt vaihtoehdot. Myös taloudellinen hyöty voisi siten jakautua tasapuolisesti, mikä edistäisi myös oikeudenmukaisuuden kokemusta. Monikäytön mahdollistamiseksi osallistujat tunnistivat edelleen monia tietotarpeita. Eri maankäyttövaihtoehdoista tarvitaan lisää tietoa, sitä välittävän paikallisen foorumin ja riittävästi aikaa siihen perehtymiseen.

Eurassa keskusteltiin erityisesti niin turvetuotannon jatkumisen kuin ennallistamisen edellytyksistä ja esteistä. Turvetuotannon jatkumista pidettiin tärkeänä erityisesti kasvu- ja kuiviketurpeen tarpeen vuoksi. Niin kauan kuin riittävän hyviä korvaavia tuotteita ei ole, kotimaisen raaka-aineen saatavuus olisi tärkeää turvata. Kotimaisuutta pidettiin arvona, joka perustuu tuotantoprosessin läpinäkyvyyteen, toimivaan valvontaan ja tuotteen laadukkuuteen.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee ohjaamaan turvemaiden ennallistamista. Ennallistamistoimien edellytyksenä pienryhmäkeskusteluissa pidettiin erityisesti riittävän taloudellisen kompensaation mahdollistumista eri toimijoille, esimerkiksi kertakorvausten sijaan vuotuisina korvauksina. Myös luonnonarvokaupan kehittämistä pidettiin tärkeänä ennallistamisvaihtoehtoa tukevana toimenpiteenä. Ennallistamisen tulisi myös mahdollistaa uudenlaista osaamista ja urakointityötä alueelle. Suotyyppi viime kädessä ratkaisee, millaisia ennallistamistoimia alueella pystytään toteuttamaan. Ennallistamisvaihtoehdon yhteydessä keskusteltiin myös matkailuelinkeinon edistämisestä. Siihen tarvitaan uusia ideoita, esimerkiksi luonnon hyvinvointivaikutusten kaupallistamista ja riittävää resursointia markkinointiin.

Uusiutuvan energian, erityisesti aurinkoenergian, tuotanto nostetiin esille molemmissa tulevaisuusilloissa. Taloudelliset hyödyt voivat houkutella maanomistajia tekemään sopimuksia aurinkoenergiayhtiöiden kanssa. Toisaalta siirtolinjojen sijoittuminen voi asettaa maanomistajia eriarvoiseen asemaan. Yhtenä ratkaisuna tähänkin nähtiin yhteissuunnittelu, jossa voidaan neuvotella myös hyötyjen ja haittojen jakamisesta. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että uusien alueitten avaamisen sijaan aurinkoenergiatuotanto sijoittuisi erityisesti jo käytössä olleille alueille.

Minkä tahansa maankäyttömuodon tai monikäytön sosiaalisena edellytyksenä keskusteluissa nousi esiin eri toimijoiden oikeudenmukaisuuden kokemus, joka on edellytys päätösten hyväksyttävyydelle. Ekologiset olosuhteet määrittelevät sen, mikä on kestävyyden rajat huomioivaa toimintaa ja siten kustannustehokasta. Turvetuotannon pitkästä perinteestä luopuminen, siirtyminen esimerkiksi ennallistamistoimiin, edellyttää paitsi riittävää taloudellista kompensaatiota, myös asennemuutosta ja halukkuutta lähteä kehittämään yhdessä uusia toimintatapoja. Myös innovaatioita tarvitaan. Esimerkiksi rahkasammalen talteenottoon ja kaupallistamiseen voisi liittyä potentiaalia ja uusia teknologisia innovaatioita.

Tulevaisuusiltojen antia kootaan maanomistajien päätöksenteon tueksi ja politiikkasuosituksiksi

Tulevaisuusiltojen keskustelut osoittivat tarpeen eri sidosryhmien jatkuvalle keskustelulle. Illat saivatkin osallistujilta hyvää palautetta, ja vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää. Kokoontumiset vahvistavat parhaimmillaan yhteistyömahdollisuuksia ja tiedonvaihtoa. Yksityiskohtaisemmin tulevaisuusiltojen antia ja eri sidosryhmien esiin nostamia näkökulmia tullaan Satumaa-hankkeen aikana sitomaan osaksi eri jälkikäyttömuotoja koskevia skenaarioita ja politiikkasuosituksia. Näistä tullaan rakentamaan havainnollistava tietopaketti ja erityisesti maanomistajille suunnattu päätöksentekoa tukeva ”työkalu”. Kun maanomistaja päättää siitä, mitä hän omistamallaan maalla haluaa tehdä, hänen päätökseensä vaikuttavat monet asiat eri painoarvoin. Maankäyttövaihtoehtojen vaikutuksia on hyvä tarkastella päätöstä tehtäessä mahdollisimman monipuolista tietoa hyödyntäen. Se, mille tiedolle annetaan painoarvoa, voi ratkaista, millaista tulevaisuutta alueiden ympärille rakennetaan, ja keitä näissä prosesseissa huomioidaan. Aikaisempien tutkimusten mukaan paikallisten asukkaiden ottaminen mukaan suunnitteluprosesseihin lisää päätösten legitimiteettiä ja mahdollistaa paikallistuntemuksen hyödyntämisen osana suunnittelua. Kokoontumisissa voi syntyä myös aivan uusia ideoita ja innovaatioita. Siten hankkeen yhtenä politiikkasuosituksena tuleekin olemaan paikallisten toimijoiden verkostoitumisen edistäminen ja yhteissuunnittelun mahdollistaminen.