Opintomatka Irlannin suomaille

Hanketiimi vieraili syyskuun alussa keskisen Irlannin suomailla. Majoituimme Tullamoreen, josta käsin matkasimme yhdeksään kohteeseen maaseudulla. Viimeisenä matkapäivänä vierailimme isäntänämme toimineen Jamie Rohun kotiyliopistolla Trinity Collegessa, Dublinissa. Lue kokemuksistamme alla olevasta matkakertomuksesta.

Tiistai 2.9.2025

Päivän ensimmäinen kohde oli Carbury bog, suo- ja luonnonsuojelualue Kildaressa. Tapasimme alueesta vastaavan Ciarán Dugganin, joka esitteli alueen historiaa, nykypäivää ja tulevaisuuden näkymiä. Turpeen nostolla on ollut historiallisesti suuri taloudellinen merkitys alueelle. Aikanaan joutomaana tai jopa paikallisten kaatopaikkana toimineesta alueesta oli kehittynyt merkittävä turpeennostopaikka yhteisölle. Alueen siirtyminen säätiöomisteiseksi on turvannut turpeen noston jatkumisen paikallisille voittoa tavoittelemattomana toimintana. Noin 110 paikallista perhettä on saanut alueelta turvetta kotitalouskäyttöön, kuten lämmitykseen. Paikallinen urakoitsija saa perhekohtaisesti noin 300 euron korvauksen alueesta, jolta perhe käy keräämässä turvetta omaan käyttöönsä. Turvetta kuivatetaan keottuna (footings) useiden viikkojen ajan, jonka jälkeen perheet hakevat ne kotitalouksiensa hyödynnettäväksi.

Turvekeot olivatkin konkreettinen osoitus turpeennoston käsityöstä, joka on ajan myötä jäämässä historiaan, kun muut kotitalouksien lämmitysmuodot saavat sijaa. Toisaalta pienelle osalle kotitalouksia turve on edelleen taloudellisesti välttämätön lämmitysmuoto, sillä esimerkiksi öljylämmityksen hinta on kymmenkertainen turpeeseen verrattuna. Turpeennoston sosiaalinen merkittävyys konkretisoitui katsellessamme turvekekoja ja kuunnellessamme Ciaránin kuvausta turvemaan merkityksestä yhteisössä. Turpeennosto-oikeudet (turbary rights) ovat maata omistamattomille olleet tärkeä sidos maahan ja sen mahdollistamiin elinedellytyksiin.

Alueelle on perustettu noin 20 vuotta sitten luonnonsuojelualue, jolta turpeen nosto on jo loppunut. Luonnonsuojelu on aiheuttanut yhteisössä myös vastakkainasettelua ympäristöasioista kiinnostuneiden ja turpeennoston jatkamista kannattavien välillä. Ciarán Dugganin mukaan tärkeää olisi löytää kompromissi erityisesti yhteisöä kuunnellen ja ajan kanssa.  Yhteisön jäsenten huomioiminen ja luottamuksen rakentaminen ja ylläpitäminen ovat ratkaisevia tekijöitä siirtymässä kohti ennallistamistoimia. Myös esimerkiksi aurinkoenergian talteenotto voisi olla yksi yhteisölähtöinen vaihtoehto jatkaa alueen pitkää historiaa energian tuotannossa. Tutkijoiden tuottaman lisätiedon saaminen eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista erityisesti paikallisella tasolla on kutenkin Ciaránin mukaan ehdottoman tärkeää seuraavia askelmerkkejä suunniteltaessa. Esimerkiksi ilmastonmuutos voi vähentää sademääriä Irlannissa, joten turvesoiden vettäminen ilman riittävää sadevettä voi olla jopa epärealistinen tavoite. Alueella viihtyvät polvenkorkuiset kanervapensaat osoittivat, että tämä huoli voi olla realismia. Samoin vierailun aikana vahvistui ymmärrys siitä, että paikallisyhteisöjä ei saa unohtaa, vaan parhaita muutosvoimia ovat omaehtoisesti toimivat yhteisöt.

Seuraavaksi vierailimme Irish Peatland Conservation Councilin (IPCC) vierailukeskuksessa (Bog of Allen Nature Centre, Lullymore, Kildare), jossa on suoluontoon ja turpeen käytön historiaan liittyvä näyttely. Kuulimme, että Irlannissa on kahden tyyppisiä soita: keidassoita (raised bog) ja peittosoita (blanket bog). Näiden suojelemiseksi perustettiin jo vuonna 1982 edellä mainittu IPCC, lähinnä Alankomaalaisten tutkija-aktivistien kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta.

Tässäkin tapaamisessa meille muistutettiin, että turpeen tuotannolla ja kotivarainkeruulla on Irlannissa pitkät perinteet ja moni kohtaamistamme asiantuntijoista olikin kasvanut talossa, jonka tulisijassa on poltettu palaturvetta. Maassa, jonka metsät on suurilta osin hakattu Britannian hallinnon aikana, suon kuivatus ja turpeen työstäminen polttokelpoisiksi paloiksi on ollut elintärkeä selviytymisstrategia kotitalouksille. Vaikka vakavaraisemmissa kotitalouksissa ja kaupungeissa on sittemmin siirrytty muihin lämmönlähteisiin, on turve edelleen olennainen osa heikompiosaisten ja maaseutukylien arkea ja toimeentuloa.

Tästä syystä soiden suojelu linkittyy vahvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin: esimerkiksi koska, miten ja kenen toimesta tulisi mahdollistaa kansallisen energiasiirtymän vaatimat mukautukset turpeesta riippuvaiselle väestönosalle? EU:hun liittymisen myötä, turvetuotannon alasajo on noussut yhä vahvemmin kansalliselle agendalle ja maanomistajille on tarjottu niin kertaluonteista taloudellista kompensaatiota, ulkopuolista turpeen jakelupalvelua kuin uudelleen sijoittautumista vastauksena turvetuotannon aiheuttamiin kestävyyshaasteisiin. Turvetuotanto on kuitenkin monille, varsinkin iäkkäämmille irlantilaisille kulttuuri- ja identiteettikysymys, johon liittyy kokemus itsemääräämisoikeudesta ja henkilökohtaisesta energiaomavaraisuudesta.

Ei siis ihme, että vuonna tapahtunut 2019 turpeen myynnin kieltäminen on aiheuttanut osassa maassa kuohuntaa. Vaikka turpeen myynti on nykyään laitonta, kauppaavat jotkut yksittäiset turpeentuottajat ja pienyritykset edelleen turvetta harmailla markkinoilla. Tämän kitkemiseksi on toistaiseksi ollut rajalliset viranomaisresurssit. Ympäristölainsäädännön tiukentuminen ja valtio-omisteisen Bord na Monan siirtyminen turpeen tuotannosta uusiutuvaan energiantuotantoon ja ennallistamiseen valavat kuitenkin IPCC:n mukaan toivoa suomaiden paremmasta suojelusta tulevaisuudessa.

Kävimme keskuksen tutkijoiden kanssa myös läheisellä Lodge Bogilla, joka on IPCC:n hallinnoima suojelualue. Ojien tukkimisen jälkeen veden pinta on noussut ja kasvillisuus palannut. Tutkijat tarkkailevat sammalen, sudenkorentojen, perhosten, sammakoiden, liskojen ja lintujen paluuta alueelle. Suolle pääsee pysäköimällä tien varteen, ja siellä on lyhyet pitkospuut ja penkki maiseman katselua varten. Alueella on havaittu Irlannissa harvinaistuneen kuovin elinympäristö, ja sen toivotaan asettuvan alueelle pesimään.

Iltapäivällä suuntasimme vuonna 1995 perustettuun Lullymore Heritage Parkiin, jossa johtaja Ray Stapleton otti meidät vastaan. Lullymore sijaitsee keski-Irlannin laajimman, Bog of Allen -nimisen suoalueen keskellä.

Ennallistettujen turvetuotantoalueiden lomassa kulkeva luontopolku opasteineen esittelee luontoa ja kulttuuriperintöä. Maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana avoinna olevassa kohteessa vierailee tällä hetkellä vuosittain 30 000 kävijää. Vuonna 2019 kävijämäärä oli 49 000. Lullymore Heritage Park on menestynyt matkailualalla muutenkin kuin kävijämäärillä mitattuna. Vuonna 2017 kohde voitti Iris Tourism Industry Awards –palkinnon Best Environmental Tourism Innovation –sarjassa. Menestystä on tullut myös Trip Advisorin kävijäarvioinneissa.

Lullymoressa toimi Bord na Monan turvebrikettitehdas vuosien 1936 ja 1993 välisenä aikana. Läheinen Allenwoodin voimalaitos lopetti toimintansa samoihin aikoihin kuin brikettitehdas suljettiin. Alueella päätettiin etsiä uusia elinkeinomahdollisuuksia matkailun avulla. Lullymore Heritage Park onkin hyvä esimerkki turvetuotantoon liittyvän oikeudenmukaisen siirtymän varhaisesta vaiheesta. Lullymore Heritage Park määrittelee itsensä sosiaaliseksi yritykseksi. Yrityksen tuotto ohjataan toiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen. Monet kausityöntekijöistä ovat seudulta kotoisin olevia opiskelijoita, joille yritys tarjoaa kesätyömahdollisuuksia.

Vaikka yritys tavoittelee matkailutulon tuottamista maakuntaan, tärkeämpänä tavoitteena sillä ympäristö – ja kulttuuriperintökasvatus. Ennallistuvaa suoluontoa esitellään monimuotoisuuspolun varrelle sijoitettujen opastaulujen avulla. Monimuotoisuuspolku on Irlannin ensimmäinen entiselle turvetuotantoalueelle perustettu ympäristökasvatuspolku. Lullymore on muutenkin panostanut erityisesti erilaisille koululaisryhmille suunnattuihin aktiviteetteihin. Muutaman tunnin mittaisia, elämyksellisiä opastuksia räätälöidään ryhmien tarpeiden mukaan. Valmiita opastuspaketteja on tarjolla erilaisilla painotuksilla suoluonnosta kulttuuriperintöön. Opastuskeskus ja sen tarjoamat ravintolapalvelut ovat tarpeellisia kaikille vierailijoille, mutta ne helpottavat myös kouluryhmien vierailujen järjestelyissä.

Esteettömyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Metsikössä kulkeva kulttuuriperintöpolku on päällystetty, ja alueelle järjestetään kierroksia minijunalla, joka muistuttaa turvekentillä kulkeneesta pienoisrautatiestä vetureineen. Monimuotoisuuspolku on riittävän leveä ja tasainen liikuntaesteisten vierailijoiden kuljettavaksi. Polkua reunustavat kaiteet estävät putoamisen.

Lullymore Heritage Park kamppailee samojen haasteiden kanssa kuin muutkin matkailualan yritykset. Keskinen Irlanti ei myöskään ole perinteinen matkailualue. Siitä huolimatta kävijämäärä on jälleen kasvussa koronavuosien taantuman jälkeen, ja uusia kehittämistoimia suunnitellaan rohkeasti.

Keskiviikko 3.9.2025

Päivän aikana pääsimme tutustumaan Irlannin valtiollisen turveyhtiön Bord na Móna:n nykyiseen toimintaan. Vuonna 2020 yhtiö ilmoitti lopettavansa turpeen kaivuun ja keskittyvänsä jatkossa mm. tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoon sekä soiden ennallistamiseen ja siihen liittyviin ja siitä hyötyviin elinkeinoihin.

Turpeella on ollut Irlannissa suuri merkitys energianlähteenä ja työllistäjänä. Siirtyminen pois turpeen otosta ei ole sujunut ongelmitta, mistä saimme kuulla jokaisena matkapäivänä. Bord na Mónan esittelykierroksilla keskityimme kuitenkin onnistumisiin ja käynnissä oleviin kokeiluihin, jotka nekin ovat totta, joskin vain kolikon toinen puoli.

Ballaghurt bog on entinen kohosuo (paksu keidassuo), josta on otettu turvetta aivan pohjakerroksiin asti, niin että paikoitellen on tullut näkyviin myös turpeen alaista valkoista simpukkamaata. Tällaista suon pohjaa ei voida suoraan ennallistaa takaisin keidassuoksi. Tavoitteeksi onkin otettu muuttaa kohde monipuoliseksi luonnonympäristöksi, jossa mosaiikkimaisesti vuorottelevat avosuo-osiot ja puustoisemmat osiot.

Yhtiön ekologi David McNicholas esitteli ennallistamistyötä, jota toteutetaan Peatlands Climate Action Scheme -hankkeen puitteissa Bord na Móna:n, EU:n ja Irlannin hallituksen rahoittamana. Ennallistaminen oli tehty ojia patoamalla, eli ojia ei oltu täytetty kokonaan umpeen, kuten Suomessa tavallisimmin tehdään. Soistuminen näytti kuitenkin olevan lähtenyt käyntiin luhtavillan ja paikoitellen rahkasammalten toimesta.

Osassa samaa kohdetta on käynnissä mittava rahkasammalten istutuskokeilu, jossa käsin istutetaan satoja tuhansia muutaman sentin läpimittaisia rahkasammaltuppoja paljaalle turpeelle. Istukkaat on kasvatettu irlantilaisista rahkasammalista kasvihuoneissa Britannian puolella. Jokaisessa istukastupossa on kahdeksaa eri rahkasammallajia. Näin pyritään varmistamaan istukkaiden menestyminen erilaisissa, olosuhteiltaan vaihtelevissa kohdissa suon pohjaa. Istukastuppojen läpimitta oli suurin piirtein kaksinkertaistunut ensimmäisen istutuksen jälkeisen vuoden aikana. Kokeilu toteutetaan Peatlands & People LIFE IP -hankkeen puitteissa.

Kolmantena hankkeena samalla kohteella toimii Palus Demos -hanke, jossa kokeillaan erilaisia tapoja järjestää rahkasammalen teollisen mittakaavan viljelyä kasvualustatuotantoa varten. Tavoitteena on arvioida eri menetelmien taloudellisen kannattavuuden edellytyksiä.

Keskiviikkona saimme tutustua myös Bord na Mónan tuulivoiman tuotantoon. Kohteemme Mountlucas Wind Park on yksi Irlannin suurimmista maatuulipuistoista. Se on myös ensimmäinen keski-Irlannin (Midlands) suoalueelle perustettu tuulipuisto. Kohdetta esittelivät Catherine Swaine  ja aiemmin mainittu ekologi David McNicholas.

Mountlucas Wind Park on perustettu Mount Lucasin suoalueelle, ja alueen kokonaispinta-ala on 1 100 hehtaaria eli 11 neliökilometriä. Tuulipuisto otettiin käyttöön vuonna 2014. Muutamaa vuotta myöhemmin tuulipuistoon valmistui vierailukeskus ”Learning Hub”, jossa Bord na Móna esittelee nykyistä toimintaansa hieman tuulivoiman tuotantoa laajemminkin. Mountlucas Wind Parkin alueella on myös ulkoilureittejä, joissa hyödynnetään myös yksittäisten tuulivoimaloiden välille niiden huoltoa varten rakennettuja väyliä.

Mountlucasin tuulipuistossa on 28 nimellisteholtaan 3 megawatin Siemensin valmistamia tuulimyllyä. Ne ovat varsin kookkaita: torni on 80 metriä korkea ja roottorin halkaisija 101 metriä. Tuulipuiston 84 MW kokonaiskapasiteetti riittää Bord na Mónan mukaan noin 50 000 kotitalouden vuotuisen sähkönkulutuksen kattamiseen. Keskimääräisellä irlantilaisen kotitalouden vuotuisella sähkönkulutuksella (4 200 kWh) laskien huipunkäyttöajaksi saadaan 2 500 tuntia, mikä on avoimessa maastossa sijaitseville maatuulivoimaloille tavanomainen arvo.

Mountlucasissa Bord na Móna on yhdistänyt tuulivoimatuotannon suoalueen luonnontilaistamiseen (rehabilitation). Alueella on aikoinaan ollut turvetuotantoa, mutta luonnontilaistamiseen liittyvät toimet on tehty pääosin jo tuulipuiston rakentamisen yhteydessä. Meille esiteltiin myös yrityksille tyypillisesti yrityksen positiivisina kokemia asioita kuten teknisiä ratkaisuja lintujen poissa pitämiseksi tuulimyllyn roottorin pyyhkäisyalueelta sekä luonnontilaistamisen myötä alueelle palannutta lajistoa. Vierailun yhteydessä kävimme kuitenkin keskusteluja myös tuulivoimaloiden ja tuulipuistojen maisema- ja meluhaitoista.

Valtionyhtiö Bord na Mónan rooli on erittäin keskeinen, kun Irlanti yrittää saavuttaa kansallisia ympäristötavoitteitaan. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon osuus aiotaan kasvattaa 80 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja hiilineutraalius on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden ja tuontisähkön osuus kokonaissähkönhankinnasta on kuitenkin edelleen yli puolet. Lisäksi uusiutuvan energian hankkeisiin ja myös Bord na Mónan toimintaan liittyy monia yhteiskunnallisia haasteita.

Torstai 4.9.2025

Torstaina aamupäivästä suuntasimme Scohaboyn kunnostetulle suoalueelle. Scohaboy sijaitsee Cloughjordanin kylässä Tipperaryssa ja on se yksi maan eteläisimmistä keidassoista. Suon reunalla meitä oli vastassa paikallisen yhteisön kehitysyhdistyksen edustaja Gearóid Ó Foighil. Gearóid on ollut tärkeä ja näkyvä advokaatti Scohaboyn yhteisölähtöiselle kunnostamishankkeelle.

Mikä alkoi tasan kymmenen vuotta sitten osittain valtio-omisteisen Coillte -nimisen metsäyhtiön ajamana EU Life-rahoitteisena ennallistamishankkeena, on sittemmin saanut jatkoa ja laajentunut kansallisen luonnonpuisto ja -riistakeskuksen (NPWS) tukemina kunnostusprojekteina. Yhteensä Scohaboyn alueella on kunnostettu 607 hehtaaria suomaata, paitsi metsäyhtiön ja valtion, myös 52:den yksityisen maanomistajan toimesta.

Luonnonarvojen vaalimisen ohella, tärkeä osa maanomistajien motivaatiosta on rakentunut valtion tarjoamien kompensaatiorahoitusmallien varaan. Näistä monet tarjoavat kertaluontoisen taloudellisen korvauksen maanomistajille, kun he sitoutuvat kunnostamaan suoalueensa minimissään 15 vuodeksi. Monien kunnostettujen suoalueiden rakenteiden ylläpidosta vastaavat valtion työllisyysohjelman kautta palkatut paikallisyhteisön jäsenet.

Alue, jossa vierailimme, oli uudelleen vetetty vuonna 2022, siten että entiset ojat oli tukittu ja vieraslajit sekä puusto enimmäkseen poistettu. Oli hienoa nähdä, miten nopeasti suokasvisto on rikastunut ja monipuolistunut. Osa alueesta on määritelty luonnonsuojelualueeksi (SAC) ja sille on haettu myös luonnonperintökohteen tunnustusta (NHA). Kunnostettu suoalue on avoin yleisölle ja sitä pääsee tarkastelemaan 400 metriä pitkää pitkospuureittiä pitkin, joka johtaa suoalueen keskellä sijaitsevalle näköalatasanteelle. Torstain aamupäivän epävakainen sää pakotti meidät jättämään näköalatasanteen väliin ja saimme kokea raikkaan syyssateen oikotiellämme takaisin bussiin.

Suolta siirryimme lounaalle Cloughjordanin kylän keskustassa toimivaan kahvilaan. Noin 700 asukkaan yhteisö on saanut pidettyä alueen eläväisenä, mutta vierailijoiden tuomat lisätulot ovat tervetulleita palvelujen tukemiseksi.

Iltapäivällä palasimme Tullamoreen tapaamaan ammattiliitto SIPTUN edustajia. Tässä tapaamisessa kuulimme Bord na Monan uuden strategian kääntöpuolistakin. Työntekijöiden mielestä siirtymä ei ole ollut oikeudenmukainen. Turpeennoston loppumisesta pitkällä aikavälillä oli yhteisymmärrys ja suunnitelmiakin jo vuonna 2016, mutta turvetuotanto Bord na Monan mailla lopetetttiinkin yhtäkkiä vuonna 2019. Tähän sysäys saatiin tuomioistuimen ratkaisusta, jonka mukaan turpeennostoon tarvitaan aiempaa kattavammat luvat, joita Bord na Mona ei halunnut enää lähteä hakemaan. Työntekijät menettivät nopeasti hyvät työpaikkansa. Työntekijöiden uudelleenkoulutuksesta oli sovittu ja siihen saatiin JTF-rahaa, mutta koulutukset eivät joko olleet sopivia tai niihin ei päässyt. Uusiutuva energia ja ennallistaminen tuovat uutta työtä, mutta harvoille. Keski-Irlannissa ei ole enää riittävästi hyviä työpaikkoja, ja monet ovat etsineet töitä Dublinista. Bord na Monan nykyjohto ei työntekijöiden ja paikallisten asukkaiden mukaan ole kiinnostunut heidän tulevaisuudestaan vaan ainoastaan rahasta.

Illaksi ajoimme vielä Tipperaryyn. Päivän toisena maastokohteena oli  Abbeyleix Bog. Ennallistaminen ja virkistyskäyttöön keskittyvä tulevaisuus saivat alkunsa vuonna 2000, kun Abbeyleix Residents for Environment Action -niminen kansalaisjoukko esti Bord na Monan työkoneiden pääsyn alueelle. Tuolloin tarkoituksena oli hyödyntää aluetta kasvuturpeen tuotannossa, mutta aikeista luovuttiin paikallisen vastustuksen vuoksi.  Suoalue on edellen Bord na Monan omistuksessa, mutta siellä toimiva paikallisyhteisö on saanut alueen hallintaoikeuden 50 vuoden ajaksi. Hallintaoikeuden mahdollistamiseksi perustettiin vuonna 2009 yhteisön hallinnoima yhtiö nimeltä Abbeyleix Bog Project Company Limited by Guarantee.

2000-luvun aikana suolla on tukittu ojia ja nostettu vedenpinnan tasoa, torjuttu alueella haitallisena vieraslajina leviävää rhododendronia ja avattu valolaikkuja reunapuuston sekaan niittykasvillisuuden elinympäristöjen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi. Elonkirjon vahvistamisen ohella alueelle on perustettu kävelyreitistö, joka kulkee osin alueen laidoilla ja osin suolla. Reitti on lähes kokonaisuudessaan esteetön.

Biodiversiteetin lisäämisen ohella Abbeyleixin yhteisö haluaa vaikuttaa ympäristötietoisuuden lisäämiseen ja ympäristösuhteen vahvistumiseen. Suolla järjestetään ympäristökasvatustapahtumia ja opastuksia. Elinympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kerrotaan opastauluissa, ja lisätietoa on helposti saatavana qr-koodattujen opasteiden kautta.

Biodiversiteetin kehitystä seurataan kartoituksilla. Niiden ansiosta tiedetään, että suojelutyö on onnistunut tavoitteessaan; luonnontilaiseen verrattavissa oleva alue on yli kymmenkertaistunut kuluneiden 25 vuoden aikana, ja rahkasammalkerros on alkanut laajentua ja vahvistua.

Abbelyleixin virkistyskäyttöä helpottaa viereinen hotelli, jonka omistajaperhe kuuluu suojelutyön käynnistäneiden paikallisaktiivien joukkoon. Suolla kävijät voivat hyödyntää hotellin pysäköintialuetta, ja vastaavasti hotelli saa asiakkaita viereisen luontokohteen ansiosta. Koronavuosina reitistön lähtöpaikalle avattiin myös kesäkahvila. Abbelyleix on Community Wetland Forumin jäsen, kuten muidenkin vierailukohteinamme olleiden ja paikallisyhteisöjen hallinnoimien alueiden taustajärjestöt. Abbeyleixin yhteisön tukena on tekninen ohjausryhmä, jonka jäseninä ovat  Bord na Móna, National Parks and Wildlife Service, Laois County Council ja Irish Peatland Conservation Council.

Perjantai 5.9.2025

Perjantaiaamuna palasimme Dubliniin. Vierailimme Jamien kotiyliopistossa, Trinity Collegessa, jossa tapasimme Eddie Smythin. Eddie Smyth on saanut Bord na Monalta entisen turvetuotantoalueen vuokrattua paikallisyhteisölle pitkällä vuokrasopimuksella. Yhteisö on ennallistamassa alueen ja aikoo kehittää sitä maataidetta esittelevänä taidekohteena. Alue sijaitsee lähellä Dublinia, ja sinne tulee pääsemään myös pyörällä.

Tapaamisen lisäksi kiertelimme Trinity Collegen eri osastoilla Jamien johdolla. Näimme uutta ja vanhaa. Mielenkiintoisimpia kohteita olivat School of Botany ja Museorakennus, jossa on toiminut geologian laitos lähes 160 vuotta.  Rakennusta pidetään merkittävänä esimerkkinä uusgoottilaisesta arkkitehtuurista Irlannissa. Pääaulan upeat mosaiikit,  suuret kalkkipylvät, kaaret ja huikea kupolikatto säväyttävät sisäänastujan. Ulkoseinän koristelistat tarjoavat pesäpaikan pääskysille. Rakennus ei ole avoinna yleisölle, mutta Jamien sähköisellä avaimella pääsimme kurkistamaan tähän yhä opetus-, kokoelma- ja kirjastorakennuksena toimivaan kohteeseen.  Rakennuksen pieni kirjasto on Jamien suosikki kirjasto Trinity Collegen alueella.

Trinityn jälkeen suuntasimme Irlannin kansallismuseoon katsomaan näyttelyä “Kingship and Sacrifice”, joka keskittyi kansallismuseon suoruumiiden tutkimukseen. Suoruumiiden tutkimusprojekti aloitettiin vuonna 2003, jolloin löydettiin kaksi rautakautista suoruumista Oldcroghanista, Offalyn kreivikunnasta ja Clonycavanista, Meathin kreivikunnasta. Nämä jäännökset on ajoitettu noin vuosille 400 eaa. Ja 200 eaa.. Molemmat ruumiit olivat löydettäessä hyvässä kunnossa ja molempia jäännöksiä on tutkittu monialaisesti kansainvälisessä tutkimusryhmässä, jonka tuloksia näyttelyssä avataan. Näyttelyssä olisi mennyt kauemminkin, mutta aika oli rajallinen.

Näyttelyn jälkeen hyvästelimme Jamien. Osa ryhmästä lähti iltalennolla takaisin Suomeen, osa jäi vielä nauttimaan Dublinin perjantai-illan huumasta.

Lisää kuvia ja tunnelmia opintomatkalta Instagramissa https://www.instagram.com/satakunnan_muuttuvat_suomaat/