Ruoan huoltovarmuus vaatii yhteistyötä
Ruoan huoltovarmuus vaatii yhteistyötä – kaupungeilla mahdollistajan rooli
KaRuSe-hankkeen järjestämä Huoltovarmuus-seminaari kokosi alan asiantuntijat Seinäjoelle 3.4.2025. Korkeatasoinen luennoitsijajoukko keräsi kiinnostuneen ja aktiivisen yleisön, jonka keskustelu jatkui pitkälle kahvitteluhetkeen ja sen yli. Seminaarin viesti oli selvä: ruokahuollon turvaaminen ei ole yksittäisen sektorin asia, vaan koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Suomalainen, varautumisen merkityksen ymmärtävä kulttuuri, verkostomainen yhteistyö ja omavaraisuuden vahvistaminen muodostavat yhdessä perustan, jolla Suomi voi säilyttää kriisinkestävän ruokajärjestelmän. Kaupungit, kuten Seinäjoki ruokamaakunnan keskuskaupunkina, voivat vahvistaa tätä työtä toimimalla alustan ja mahdollistajan roolissa.
Elintarvikehuolto globaalissa murroksessa
Seminaarin avasi Huoltovarmuuskeskuksen varautumisasiantuntija Jukka Peltola, joka kuvasi näköaloja kansainvälisiin ruokamarkkinoihin. Hän esitteli lukuja, joiden mukaan maailman viljavarastot ovat painuneet alimmilleen kymmeneen vuoteen ja esimerkiksi EU:n vientiylijäämä on kutistunut olemattomiin.
Peltolan mukaan harvat maat pystyvät merkittävään nettovientiin. Tämän seurauksena tuontiriippuvaiset alueet kuten Afrikka ja Aasia kärsivät nopeasti, jos yksikin viejämaa kohtaa tuotanto- tai logistiikkahäiriöitä. Suomen viljatuotanto on vahvalla pohjalla, mutta tuotantopanosten osalta emme ole lähellekään omavaraisia. Tämä tekee varautumisesta ja varmuusvarastoista erityisen tärkeitä.
Ruoan huoltovarmuuden riskit ja ketjun haavoittuvuudet
Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Csaba Jansik tarkasteli elintarvikeketjun toimintavarmuuden eri osatekijöitä. Riskitekijöitä niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla ovat kyberturvallisuus, logistiikkahäiriöt, inflaatio, sodan vaikutukset ja riippuvuus tuontipanoksista. Nämä kaikki ovat osa ruokaturvan arkea.
Sekä Csaba Jansik että Jukka Peltola nostivat esiin huolen ruokajärjestelmän haavoittuvuudesta. Vaikka Suomen omavaraisuus viljassa ja maidossa on vahva, riippuvuus tuontituotteista – kuten lannoitteista, rehuvalkuaisesta ja energiasta – tekee järjestelmästä hauraan. Erityisen kriittisiksi tekijöiksi Jansik listasi myös sähkön, IT-järjestelmät ja logistiikan.
Yleisökysymyksissä nousi esiin ajatus siitä, voisiko huoltovarmuusosaaminen toimia suomalaisena vientituotteena. Jansik muistutti, että vaikka suomalaiset asiantuntijat ovat kansainvälisesti kysyttyjä puhujia ja kouluttajia, osaamista ei voi nopeasti juurruttaa pelkillä koulutuksilla. Hänen mukaansa suomalainen huoltovarmuusosaaminen kumpuaa syvälle juurtuneesta kulttuurista, jossa ymmärrys turvallisuuden ja huoltovarmuuden merkityksestä on osa kollektiivista mielenmaisemaa.
Paneelissa konkretiaa varautumisesta
Paneelikeskustelussa käytännön toimijat kunnista elintarviketeollisuuteen pohtivat, miten varautuminen toteutuu ennen kriisiä ja sen aikana. Keskustelussa painottui tarve tiivistää yhteistyötä, turvata tuotantopanosten saatavuus sekä kehittää kriisitilanteisiin joustavia ratkaisuja. Koko ruokaketjun yhteistyön merkitys korostui myös paneelikeskustelijoiden puheenvuoroissa, ja jokainen näki myös edustamansa sidosryhmän roolin kriittisen merkityksen osana kokonaisuutta.
Kaupungin rooli ruokahuollossa on mahdollistaja
Sekä Jansik että Peltola totesivat asiaa erikseen kysyttäessä, että kaupungin tehtävä ei ole toimia itse huoltovarmuuden operatiivisena toimijana, vaan parhaimmillaan mahdollistajana. Seinäjoen kaltaisella ruokakaupungilla tämä tarkoittaa esimerkiksi yhteistyön edistämistä, verkostojen kokoamista, kokeilujen ja innovaatioiden tukemista sekä sen varmistamista, että alueellinen ruokaosaaminen kytkeytyy valtakunnallisiin huoltovarmuusratkaisuihin.
Anu Hopia, professori
Turun yliopisto
Seminaarin ohjelma löytyy täältä; Huoltovarmuusseminaari_ohjelma
