Kasvua vai harrastus? Kuinka pyörittää ruoka-alan pk-yritystä

Yritysnäkökulmasta katsottuna ruoka-ala rakentuu Seinäjoen alueella pitkälti pk-yritysten varaan. Pk-yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka työllistää alle 250 henkilöä. Pk-yritysvaltaisuudessa ei ole mitään erikoista tai yllättävää, koska yleisesti tiedetään koko suomalaisen yrityskentän muodostuvan enimmäkseen tällaisista yrityksistä. Tilastokeskuksen vuonna 2023 tekemän selvityksen mukaan etenkin alle 10 henkilön mikroyrityksiä on tässä maassa runsaasti (95,7 prosenttia kaikista yrityksistä). Tämä yleinen tilannekuva on siis todellisuutta myös Seinäjoen alueen ruoka-alalla.

Jos Seinäjoen alueen ruoka-alan pk-yrityksiin perehdytään tarkemmin, voidaan niiden joukosta löytää erityisesti kolmenlaisia yrityksiä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne yritykset, jotka toimivat omistajiensa sivuelinkeinona. Tällainen yritystoiminta on oikeastaan monessa tapauksessa harrastustoimintaa omistajilleen. Tavoitteena ei usein ole ainakaan kovin merkittävä kasvu, vaan esimerkiksi pienimuotoista maanviljelystä ja ruokatuotteiden myyntiä tehdään, koska se on mukavaa ajanvietettä ja jopa suoranainen elämäntapa.

Toiseen ryhmään kuuluvat sellaiset ruoka-alan pk-yritykset, jotka ovat omistajiensa pääasiallinen ja usein ainoa elinkeino. Tavoitteena on, että yritys tuottaa hyvän ja vakaan elannon. Tällaisilla yrityksillä on yleensä vahvat ja vakiintuneet maakunnalliset verkostot, joissa päivittäin toimitaan. Päivät täyttyvät arkisesta tekemisestä, kuten asiakkaiden palvelemisesta ja tapaamisesta, erilaisten tarvikkeiden ja raaka-aineiden hankkimisesta sekä muiden yritystoimintaan liittyvien velvollisuuksien hoitamisesta. Kun jo arkityönkin takia vuorokaudesta meinaavat tunnit loppua kesken, on haastavaa löytää enää aikaa uusien asioiden ideoimiselle tai vaikkapa uusien yhteistyökuvioiden kehittämiselle, vaikka mielenkiintoa näitä kohtaan saattaisi sinänsä löytyäkin.

Kolmanteen ryhmään lukeutuvat puolestaan sellaiset ruoka-alan pk-yritykset, jotka hakevat aktiivisesti toiminnalleen uusia ulottuvuuksia. Tällaiset yritykset ovat edellisen ryhmän yritysten tavoin yleensä omistajiensa pääelinkeino, mutta nimenomaan vahvempi kasvuhakuisuus erottaa nämä toisen ryhmän yrityksistä. Erityisesti näitä yrityksiä Seinäjoen alueen ruoka-alalla on aivan liian vähän. Tähän ryhmään kuuluvat yritykset ovat tavalla tai toisella löytäneet aikaa uusien mahdollisuuksien etsimiselle. Käytännössä on saatettu esimerkiksi lähteä mukaan maakunnan suurten yritysten vetämiin vienninedistämishankkeisiin, on saatettu rakentaa uutta TKI-toiminnan yhteistyötä tai on muodostettu pk-yrittäjän perusongelman eli resurssivajeen kiertämiseksi kokonaan uusia yrityksiä yhdessä muiden pk-yritysten kanssa.

Edellisen pohjalta voidaan todeta, että kaikkia kolmea yritysryhmää kannattaa tukea niiden omannäköisessä kehittämistyössä. Kaikki ruoka-alan pk-yritykset ovat kuitenkin tärkeä osa laajempaa Seinäjoen alueen ruokaekosysteemiä, jossa kaikki on lopulta enemmän tai vähemmän yhteydessä kaikkeen. Tämä perustelee sitä, miksi ruoka-alan pk-sektoria kannattaa kehittää kokonaisvaltaisesti.

Kuitenkin erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että mahdollisimman moni pk-yritys siirtyisi hiljalleen kolmanteen ryhmään eli selkeästi kasvuhakuisten yritysten ryhmään. Mitä enemmän Seinäjoen alueella on kasvuhakuisia ruoka-alan yrityksiä yrittämässä uusia aluevaltauksia, sitä todennäköisemmin on odotettavissa toivottuja onnistumisia. Tässä on olennaista valjastaa se maankuulu eteläpohjalainen yrittäjämentaliteetti hakemaan rohkeasti uusia avauksia tuttujen ja turvallisten piirien ulkopuolelta.

Ilari Koskinen,

väitöskirjatutkija

Tampereen yliopisto