Satunnainen matkailija ja ruoka-alan railot

Tarvitseeko sitä edes sanoa, Etelä-Pohjanmaa on yksi Suomen tärkeimmistä ruokamaakunnista, eteläpohjalaisten itsensä mukaan se tärkein. Ruoka ei Etelä-Pohjanmaalla ole vain ruokaa, se on osa maakunnan identiteettiä.

Tilastot ja kauppojen hyllyt vahvistavat eteläpohjalaisten ylpeyden aiheen todeksi. Ruuan tuotannon osuus työpaikoista on suurempi kuin muissa Suomen maakunnissa eikä Suomesta löydy sellaista ruokakauppaa, jonka hyllyillä ei olisi paikallisia brändejä.

Eikä tämä jää tähän. Maakunta pullistelee, siis suhteessa maakunnan kokoon, ruoka-alan tutkijoita ja kehittäjiä. Ala on nostettu kehittämisen kärjeksi eikä kehittämishankkeista ole pulaa.

Kaikki hyvin, kysyy satunnainen matkailija, onko tulevaisuus turvattu? Tietääkö muu Suomi Etelä-Pohjanmaan vankasta roolista ruokatuotannossa ja samalla huoltovarmuuden varmistamisessa? Onko maailmalla kuultu maakunnan brändeistä?

Kehittämisen haarniska on kiiltävä, mutta jos mielikuva Etelä-Pohjanmaasta on ankkuroitu tukevasti perinneruokaan ja ruokatuotantoon, siinä on halkeama. Jos näin on, kaventavatko menneeseen ankkuroidut tarinat tulevaisuuden mahdollisuuksia? Katkeaako yhteys niihin ruoka-alasta kiinnostuneisiin nuoriin ja potentiaalisiin yrittäjiin, jotka haluavat nähdä tulevaisuuden mahdollisuutena eikä rajoitteena?

Ehkä on parempi jättää kysymykset ilmaan, liekö niitä edes tutkittu. Voisi toki olettaa, että perinneruuasta ja tuotannosta ammentava tarina ei kanna kovinkaan kauas yli sukupolvien tai maakunnan rajojen.

Vanhahtavat tarinat ovat isomman halkeaman haara. Etelä-Pohjanmaan ruoka-ala on imeytymässä siihen samaan suohon, jossa koko Suomi on vyötäröään myöten jumissa. Uudistuminen on hidasta eikä uutta vaihdetta saada silmään sitten millään.

Vahvat ovat vahvoja, mutta kasvuyritysten ja niiden kuuluisien start-uppien määrä on maakunnassa vähäinen. Eikö osata vai eikö haluta?

Etsiessään ruoka-alan tulevaisuutta satunnainen matkailija haluaisi hakeutua uusia tuotteita, palvelukonsepteja tai vaikkapa ruoka-alan teknologiaa kehittävien innostuneiden ihmisten liepeille. Mitä on porisemassa, mitä jännittävää nousussa?

Raportit kertovat Etelä-Pohjanmaan vilkkaista ‘ekosysteemeistä’ ja niiden kehittämisestä. Ja mikä ettei, onhan tundrallakin ekosysteemejä.

Maailmassa on valtavasti alueita ja kaupunkeja, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa kuin Etelä-Pohjanmaa ja Seinäjoki. Olisiko Seinäjoesta uuden aallon johtotähdeksi?

Seinäjoesta voisi vallan mainiosti kehittää ruoka-alan pääkaupungin, sen paikan, johon tullaan katsomaan mitä uutta ja jännittävää on tulossa, ja ihmettelemään miten pienen maan ja sen vähäväkisen maakunnan suurin taajama rakentaa tulevaisuuden yrittäjyyden edellytyksiä ja luo toivoa suurten kaupunkien ulkopuolisille alueille.

Kaupungeista on hienoa julistautua milloin minkäkin asian pääkaupungiksi.Totuus kuitenkin on, että asema ansaitaan johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä työllä.

Jos Seinäjoki haluaa nousta ruoka-alan pääkaupungiksi, halkeamat on tilkittävä ajoissa. Yrittäjyydelle on luotava paremmat edellytykset ja liiketoimintaosaamista on vahvistettava kautta linjan tulevaisuuteen suuntautuvaa kertomusta unohtamatta.

Perusasiat Seinäjoella ovat olemassa: tutkimus, yritykset, kehittäjät ja niiden väliset verkostot. Ruoka-alan kehittämiseen liittyviä hankkeitakin Etelä-Pohjanmaalla on enemmän kuin hernekeitossa herneitä.

Nyt voisi olla hyvä aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen, vaihtaa ruokalajia ja kohdentaa resurssit ruokaliiketoimintaosaamisen vahvistamiseen ja edellytysten luomiseen kasvuyrittäjyydelle.

Tämä puheenvuoro on julkaistu maanantaina 24.11.2025 Ilkka-Pohjalaisessa sekä Etelä-Pohjanmaan yliopistokeskuksen blogissa.

Markku Sotarauta
professori
Tampereen yliopisto