Soihdun ensimmäisenä teemana ihminen ja luonto
Turun yliopisto on innovatiivinen, uudistuva ja eteenpäin katsova. Aikaansa seuraava yliopistomme sai keväällä uuden ilmeen, ja nyt uudistus koskee myös humanistisen tiedekunnan verkkojulkaisua, joka on saanut uuden arvokkaan mutta samalla modernin ja raikkaan visuaalisen ilmeen. Lisäksi meillä on myös uusi nimi: Humanistinen aikakausmedia Soihtu.
Koko humanistinen tiedekunta kutsuttiin ideoimaan uutta nimeä, ja ehdotuksia tuli jonkin verran. Lämmin kiitos kaikille nimiä ehdottaneille! Ehdotetut nimet jakautuivat kahteen ryhmään: nimiin, joissa esiintyy jokin humanistisuuteen viittaava sana tai ilmaus, ja nimiin, jotka yksilöivät ja personoivat nimettävän kohteen. Nimiehdotuksia käsiteltiin humanistisen tiedekunnan viestintätyöryhmässä ja kummassakin ehdotustyypissä nähtiin hyviä ja huonoja puolia. Keskustelun kautta päädyttiin nimeen, jossa edustuvat kumpikin tyyppi ja niiden hyvät puolet: Humanistinen aikakausmedia kertoo, millaisesta mediasta on kyse, ja sen kautta lukijat löytävät juttujen pariin. Soihtu linkittää aikakausmedian Turun yliopistoon, yksilöi sen tekstien ja medioiden kentällä ja antaa sille identiteetin ja persoonallisuudenkin. Nimiuudistus vietiin vielä tiedekunnan johtoryhmään, joka hyväksyi uudistuksen ja uuden nimen.
Päätoimittajana on ollut suunnaton ilo olla mukana aikakausmedian uudistusprosessissa kahden ammattilaisen kanssa. Uudistustyötä on tehty digipalvelujen suunnittelijan Ilmari Wärrin ja viestintäsuunnittelija Rosa Lampelan johdolla. Ajanmukainen visuaalinen ilme ja monipuolisempi julkaisualusta mahdollistavat entistäkin paremman julkaisufoorumin meille Turun yliopiston humanisteille.
Soihtu on koko humanistisen tiedekunnan aikakausmedia ja väylä viestiä tiedekunnassa tapahtuvasta tutkimuksesta, opetuksesta ja muista ajankohtaisista asioista niin ulospäin kuin muille yliopistolaisillekin. Myös ehdotus ensimmäiseksi teemaksemme nousi henkilökunnan parista. Ihminen ja luonto -teema houkutteli niin paljon mielenkiintoisia kirjoituksia, että emme saa pelkästään teemanumeroa vaan kolmiosaisen sarjan, jossa ihmisen ja luonnon suhdetta tarkastellaan hyvin monipuolisesti eri näkökulmista. Teemasarjan ensimmäinen osa nostaa keskiöön eläimet, niin lemmikit kuin villieläimetkin.
Taidehistorian postdoc-tutkija Reeta Kangas johdattaa meidät faabeleiden eli vertauskuvallisten eläintarinoiden ja niiden kuvitusten äärelle. Faabeleissa eläimet ilmentävät ihmisten luonteenpiirteitä, mutta tarinoiden kuvituksissa eläinhahmot on kuitenkin esitetty lajityypillisemmin. Sekä itse tarinoissa että niiden kuvituksissa näkyy tekijöiden mutta myös heidän ympäristönsä vaikutus. Kuvittajan taiteelliset kyvyt ja tekninen taito ovat tärkeitä kuvien onnistumisen kannalta, mutta entäpä, jos kuvittaja ei olekaan koskaan nähnyt eläintä, jonka kuvan hän piirtää.
Suomen kielen opettaja ja tutkija Katri Priiki käsittelee sitä, miten lemmikkieläinten erityinen asema näkyy kielessä. Se, miten puhumme ja kirjoitamme lemmikeistämme käyttäen esimerkiksi hän ja he -pronomineja, jotka yleiskielen normien mukaisesti viittaavat vain ihmisiin, kertoo lemmikkien erityisestä asemasta. Rikomme tietoisesti kielen normeja, jotta voimme puhua lemmikkieläimistä niiden arvon mukaisesti: he ovat monelle perheenjäseniä, jotka jakavat kanssamme kodin ja arjen.
Viron kielen ja kulttuurin lehtori Eve Mikone puolestaan pohtii tekstissään, kuulevatko eri ihmiset villieläinten ääntelyn samalla tavalla ja miten äänien kielentäminen auttaa tunnistamaan ääniä. Mikone tarkastelee asiaa tekemänsä pienen testin avulla, jossa hän pyysi opiskelijoita sekä tunnistamaan eläinten ääniä että kuvailemaan kielellisesti ilman ääninäytettä, miltä eläinten äänet kuulostavat. Miltä kuulostaakaan ketun, hirven tai ahman ääntely?
Ensimmäisen teemanumeromme myötä lukemisen ja oivaltamisen iloa mielenkiintoisten tekstiemme parissa ja hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!
