Lyhytproosa

07.04.2014 aeliirutufi

Asemalla

Rautatieasema hiljenee kohti pimeää syysyötä, mutta yksi juna vielä odottaa matkustajiaan. Juna on vanha, sellainen sininen, jossa on nuhjuiset purkan tahrimat penkit ja joka saa päättää itse, haluaako lähteä liikkeelle vai ei. Junan harkitessa asiaa asemalaituriin lässähtelee suuria räntäklimppejä ja...

07.04.2014 aeliirutufi

Joka viimeksi nauraa

Nyt eteisessä näkyy liikettä ja ulkovalo syttyy. Vetäydyn syvemmälle puskan suojiin ja katselen, kun Paula astuu keltainen jumppakassi kädessään ovesta. Sinä olet niin ennalta arvattava, Paulaseni, mutta kerrankin olen kiitollinen ainaisista rutiineistasi. Odotan kärsivällisesti, että Paula saa maastopyöränsä lukon auki...

07.04.2014 aeliirutufi

Sluibailtu

Sinun lempikirjasi on Sinuhe egyptiläinen. Minun on Sieppari ruispellossa. Lupasimme lukea toistemme lempikirjat, löytää jotain uutta toisistamme. Lauantai-illan lupaus, toteuttaminen aloitettiin sunnuntaina. Makaan sängyllä lukien Sinuhea ja olen kuulevinani sinun hengityksesi olohuoneesta. Nousen hiljalleen sängyltä, jätän Sinuhen siihen ja hiivin...

07.04.2014 aeliirutufi

Tila

Tässä maailmassa on siniverisiä molukkirapuja, jotka ovat eläviä fossiileja. On jättiläissiiroja, joita haluaisin ulkoiluttaa söpösti pitkin Aurajoen rantaa. On sirkkaäyriäisiä, joiden silmät havaitsevat kahtatoista eri allonpituutta tappisolullaan, kolmea eri polarisoitunutta valoa. Miltä maailma näyttäisi niiden silmin? Haluaisimmeko ikinä palata ihmiskehoihimme...

07.04.2014 aeliirutufi

Muotokuva

Harvemmin tajunnanvirtani poikkesi tässä rakkaustunnelissa, jonka läpi uivat halvalla veistetyt joutsenet ja rakastajat mutta jossa sinä asuit kuin nunna luostarissa. Uskoit pahvisydämiin kuin risteihin tajuamatta, että kaikilla ei ollut sellaista etuoikeutta. Näin sinut joskus, kun katsoit heijastustasi tästä surullisesta purosta....

07.04.2014 aeliirutufi

Marraskuinen katumusharjoitus

Poika makaa kylppärin lattialla. Hän huutaa kasvot irvokkaassa itkussa. Hän haroo silmiään sormenpäillään, joiden kynnet on järsitty tyngiksi. Kun hengitys menee sekaisin, huuto katkeaa, ja hän huohottaa vatsa kohoillen ja katse seinissä ja katonrajassa poukkoillen. Ovi on lukossa eikä kukaan...

07.04.2014 aeliirutufi

Minä ♥ Esko

Minä rakastan hänen mustaa nenäänsä, joka on välillä kylmä ja välillä märkä. Se päästelee outoja ääniä ja tuntee minun tuoksuni kaukaakin. Rakastan hänen tummia silmiään, joissa aina tuntuu olevan pienoinen surumielisyyden häivähdys, mutta aina hän katsoo minua uskollisuutta ja rakkautta...

Soihtu

Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan verkkojulkaisu

ISSN 2342-107X

Päätoimittaja:
Heidi Salmi

Toimituskunta

Humanistisen tiedekunnan verkkosivusto

Humanistinen tiedekunta Facebookissa

Saavutettavuusseloste

Tietosuojailmoitus