Studia Generalia: Ihmisen ja luonnon välinen suhde
TUCEMEMS järjestää syksyllä 2025 yhteistyössä Turun kaupunginkirjaston kanssa kaikille avoimen yleisöluentosarjan Ihmisen ja luonnon välinen suhde antiikista varhaismodernille ajalle.
Luennot pidetään maanantaisin klo 18.00 alkaen. Tarkemmat tiedot päivittyvät syksyn aikana.
22.9. VTL, FM Visa Helenius: Uuden ajan alun luontokäsitykset ja niiden yhteys antiikkiin ja keskiaikaan
Uuden ajan alun maailmankuvaan vaikutti muun muassa tieteellinen vallankumous uusine löydöksineen. Aikakauden filosofiaa kutsutaan varhaismoderniksi filosofiaksi. Sen keskeisiä suuntauksia ovat järjen roolia painottava rationalismi ja kokemukseen nojaava empirismi. Käsittelen esitelmässäni rationalistien ja empiristien luontokäsityksiä sekä selvennän niiden yhteyttä antiikin ja keskiajan näkemyksiin.
27.10. FT Anni Hella ja FM Jutta Laitila: Pyhää, pahaa vai polttopuuta? Metsän monet merkitykset klassisessa ja kristillisessä antiikissa
Antiikin ja myöhäisantiikin ihmiselle metsä oli sekä käytännön resurssi että symbolinen tila. Luento tarkastelee, miten metsiä käytettiin antiikin aikana ja millaisia merkityksiä klassiset ja kristilliset kirjoittajat antoivat puille ja metsille. Oliko metsä paikka, jossa pyhä oli läsnä vai jotain, mitä tuli pelätä tai hallita?
17.11. Dos. Mia Lempiäinen-Avci: Puun käyttö keskiajalla Suomessa: puuveistoksista hauta-arkkuihin
Esitelmässä käsitellään puun käyttöä keskiajan Suomessa arkeologian ja luonnontieteellisen tutkimuksen näkökulmasta: mihin kaikkeen puuta käytettiin ja mitä puuta? Miten puun käyttöä voidaan tutkia ja millaisia tuloksia on saatu? Lisäksi luodaan katsaus muutamaan esimerkkiin, miten tutkimukset ovat tuoneet uutta tietoa puun käytöstä keskiajalla esimerkiksi veistoksissa ja hauta-arkuissa.
8.12. Dos. Teemu Immonen: Metsän reunalla: Ihminen, luonto ja muutos keskiajan lämpimällä kaudella
Keskiajan lämmin kausi (noin 950–1250) toi Eurooppaan paitsi leudompia talvia ja pidempiä kasvukausia, myös merkittäviä yhteiskunnallisia murroksia. Tässä esitelmässä tarkastellaan, miten metsä näyttäytyi paitsi fyysisenä rajana myös mielen maisemana aikana, jolloin metsien raivaus, maatalouden laajeneminen ja hengellisyyden muutokset muokkasivat ihmisen luontosuhdetta uudelleen. Esitelmä tarkastelee luonnon ja kulttuurin välistä vuorovaikutusta esiteollisessa maailmassa erityisesti Etelä-Italian luostareissa kirjoitettujen tekstien valossa.