Työpajat ja tapahtumat
Satakunnan Museo järjesti hankkeen puitteissa Astu Arkeologin Saappaisiin -työpajat kesällä 2026. Kyseessä oli kaikille avoin, lapsille kohdennettu tapahtuma jossa kokeillaan arkeologin työtä. Osallistujat saivat kaivaa hiekasta esiin hankkeessa metallista 3D-tulostettuja näytteitä, oikeita arkeologin työvälineitä kuten siivilöitä ja lastoja käyttäen kuin arkeologisilla kaivuksilla konsanaan. Löydettyään esineen, osallistuja täytti löytölomakkeen ja saattoi etsiä tulostetun esineen oikean esikuvan näyttelystä.
Arkeologin työtä kokeilemalla on tarkoitus esitellä historian tutkimisen käytännöllistä puolta. Tällainen tutkimus on helposti lähestyttävää nuoremmalle yleisölle ja luo historian tutkimuksesta ja sen opiskelusta hauskoja mielikuvia verrattuna stereotyyppiseen luokkahuoneluennointiin. Löydetyn esineen luonne, materiaali, ja käyttötarkoitus ei välttämättä ole välittömästi selvää, ja osallistujat pääsevät pohtimaan näitä aikuisen opastuksella. Kouriintuntuva esine avaa uusia mahdollisuuksia tällaiseen analyyttiseen ajatteluun; voiko esine olla kokonsa puolesta työkalu tai ase, vai kenties koru? Mistä aineesta tällainen muoto olisi voitu tehdä, miten, ja millä aikakaudella? Miltäköhän esine on uutena näyttänyt?
Parhaiten tällainen työpaja soveltuu kokemusten perusteella noin 3.-5. luokkalaisille joilla on koulun myötä enemmän kärsivällisyyttä ja kokemusta analyyttisestä ajattelusta. Heillä mahdollisesti jo alkaneet historianopinnot antavat myös perustan esim. suurpiirteisten aikakausien hahmottamiseen. Tuhansia vuosia kestäneet aikakaudet useiden vuostuhansien takaa eivät ole aivan helppoja hahmottaa pienimmälle yleisölle, ja esineiden merkitys ei siten tule tehokkaasti esiin. Samoin kirjoitus- ja lukutaito auttaa tekemään itse mittauksia ja muistiinpanoja esineistä. Toisaalta hiekasta kiinnostavien esineiden kaivaminen on puuhaa joka vetoaa kaikkiin ikäryhmiin pikkulapsista alkaen.
Tämä työpajatyyppi tarjosikin hauskoja kokemuksia kaikille ikäluokille, ja ensikokemukset olivat hyvin positiivisia. Uusia työpajakertoja suunnitellaan syksyksi 2026, koululuokille kohdennettuina. Tulostetut esineet tulevat käyttöön tämän työpajan lisäksi Päivä Arkeologina -reppuihin. Esimerkki yhden repun sisällöstä näkyy kuvassa 1; yksi tulostettu näyte (kuvassa kuparikampa), mittanauha, suurennuslasi, ja lomake johon täytetään tietoja ”löydöstä” ja pohdintoja sen luonteesta ja käytöstä.

Kuva 1. Päivä Arkeologina -reppu sisältöineen Satakunnan Museossa.
Päivä Arkeologina -reppu muistuttaa hieman aiemminkin käytössä ollutta, suosittua Tähtihetkiä-reppua, tosin Tähtihetkiä-repun ajatuksena on johdattaa kävijää ympäri museota ja kannustaa etsimään esineitä kiikareiden ja suurennuslasin avulla. Kummatkin pienten museokävijöiden kokemusta tehostavat pakkaukset saa maksutta lainata vierailun ajaksi museon vastaanotosta.
Hankkeen aikana on pohdittu myös muita tapoja käyttää tulosteita tapahtumissa ja opetuksessa. Esiin on noussut ideioita mm. kokeilukäyttöönkin taipuvista työkaluista; kukapa ei haluaisi vaikkapa kokeilla saako oksan karsittua tai halot hakattua esivanhempien tapaan pronssikirveellä. 3D-tulostusta tehdään teollisuuden ja koruvalmistuksen tarpeisiin nykyään laajalla materiaalivalikoimalla, mm. pronssilla ja muilla kupariseoksilla, joten ei olisi mahdotonta tulostaa esineitä lähes alkuperäisestä materiaalista. Pronssi on uutena kaunis materiaali, ja täten voisi antaa idean korujen ja työkalujenkin muinaisesta loisteesta, joka antoi niille vankan asemansa statussymboleina.
Muita tulostusmateriaaleja ovat muovit ja keraamit. Näitä tulostamalla voitaisiin tehdä mm. rekonstruktioita esineistä, joista on enää jäljellä palasia. Kokeneelle arkeologille ei välttänättä tuota vaikeuksia hahmottaa esineen alkuperäistä asua muutaman palasen perusteella, mutta rekonstruktio voisi tuoda maallikollekin hahmotuksen alkuperäisen esineen ulkonäöstä, koosta, ja käytöstä. Esimerkiksi ruukunpalojen tapauksessa tulostetuista paloista voitaisiin kehitellä vaikkapa 3-ulotteinen palapeli!