ICCAP 2026 Krakova: Päivät 2 ja 3

Tässä blogipostauksessa kerromme Krakovan konferenssimatkamme toisesta ja kolmannesta päivästä. Kuten ensimmäistä päivää käsittelevässä postauksessa, sisällytämme tähänkin kuulumiset ICCAP 2026 -konferenssista sekä ruoka- ja kulttuuriseikkailumme konferenssin ulkopuolelta.

Perjantaiaamu alkoi monipuolisella ja maittavalla aamupalalla hotellissa, jonka jälkeen kävelimme jo tuttua reittiä konferenssipaikalle. Päivä alkoi germanistisen lingvistiikan professori Arnulf Deppermannin (University of Mannheim), germanistisen lingvistiikan professori Anja Stukenbrockin (Heidelberg University) ja psykoterapian ja psykoanalyysin professori Carl Scheidtin (University of Freiburg) plenaarilla, jonka johdattelemana lähdimme terapeuttisen muutoksen jäljille. Plenaarin keskiössä oli kielellisten käytäntöjen, rutiinien ja sosiaalisten suhteiden kehittyminen vuorovaikutushistorioiden kuluessa. Esimerkkeinä he analysoivat erilaisia metaforia, joilla terapeutti ja potilas kuvasivat potilaan tilannetta ja kokemusta terapiaprosessin kuluessa. Metaforien kehitys heijasti potilaan toimijuuden kasvua.

Potilaan toimijuuden muutosta käsitteli myös soveltavan kielentutkimuksen apulaisprofessori Claudio Scarvaglieli (Ghent Univeristy). Hän esitti havaintoja siitä, miten potilaat toimivat toipumisensa suhteen agentiivisesti ja tuovat esille toimijuuttaan terapiavuorovaikutuksessa. Hänen aineistossaan potilaat esimerkiksi ilmaisivat vastarintaa tilanteissa, joissa terapeutti sanoitti heidän avuttomuuttaan tai epäitsenäisyyttään.

Tunteita laidasta laitaan

Perjantaina iltapäivällä kuulimme Tara Romanin mielenkiintoisen esitelmän, joka käsitteli multimodaalista vuorovaikutusta musiikkiterapiassa. Sen keskiössä oli affekteihin virittyminen, joka tarkoitti Romanin esitelmän yhteydessä musiikkiterapeutin vastaamista terapiassa olleen lapsen tunteiden ilmaisuihin. Terapeutti muun muassa jäljitteli poikkihuilulla lapsen naurua ja he rakensivat yhdessä vuorovaikutuksen kulkua soittimien välityksellä.

Lauantaiaamu alkoi vakavassa tunnelmassa: apulaisprofessori Peter Muntigl (Simon Fraser University) piti muistopuheen hiljattain edesmenneelle psykologian professori Adam Horvathille, jonka kanssa Muntiglilla oli ollut kunnia työskennellä pitkään. Siirtymä muistopuheesta esitelmään oli emotionaalisesti vaativa, sillä Muntiglin esitys analysoi naurua tulkkivälitteisessä psykoterapiassa. Hänen aineistossaan terapeutti nauroi usein, ja se näytti liittyvän non-verbaalin viestinnän korostumiseen yhteisen kielen puuttuessa ja samalla affiliaation osoittamiseen.

Psykiatrian apulaisprofessori Bernatte Janusz (Jagiellonian University) ja sosiologian professori emeritus Anssi Peräkylä (Helsingin yliopisto) veivät yleisön jälleen vakavien aiheiden ääreen käsitellessään miksi-kysymyksen käsittelyä pariterapiassa vanhemmille, joiden lapsi on tehnyt itsemurhan. Heidän analyysinsa valaisi syyllisyyden ja hyväksymisen teemojen transformaatiota oivallisesti.

Psykoterapiavuorovaikutuksen avainpiirteet

Konferenssin päätti paneelikeskustelu psykoterapiavuorovaikutuksen avainpiirteistä. Englannin kielen professori Joanna Pawelczyk (Adam Mickiewicz University) linjasi, että terapiavuorovaikutuksessa terapeutti työstää potilaan keskustelutilanteessa tuottamia kontribuutioita keskittyen tunteiden ilmaisuun, kuvailuun ja validointiin. Yrittäjä ja opinto- ja uraohjauksen professori Sanna Vehviläinen (Itä-Suomen yliopisto) puolestaan linjasi, että psykoterapiavuorovaikutuksessa kohtaavat tutkiva orientaatio (inquiry orientation) ja tunteisiin keskittyvä orientaatio (orientation to emotion). Lisäksi hän nosti esiin vuorovaikutuksen syklisen luonteen: samoihin aiheisiin palataan yhä uudelleen, ja prosessit ovat usein pitkäjänteisiä. Psykologian apulaisprofessori John Rae (University of Roehampton) lisäsi, että tyypillisesti psykoterapeutit noudattavat jonkin tietyn mallin tai manuaalin mukaista toimintatapaa. Kiinnostavina tulevaisuuden tutkimuskohteina panelistit näkivät muun muassa sen, miten terapeutit kertovat potilaille itsestään ja millainen on potilaiden eletty kokemus terapiavuorovaikutuksesta.

Wywelin mäeltä hipsterikortteliin

Toisena päivänä ehdimme tehdä hieman ostoksia vanhan kaupungin tuntumassa. Kävimme Galeria-nimisessä ostoskeskuksessa, ja matkalta löytyi koju, jossa myytiin chimney cake -herkkuja. Halutessaan niihin sai täytteeksi jäätelöä, ja sellainen olikin Katin valinta keväisenä ja aurinkoisena päivänä. Tätä herkkua täytyy päästä maistamaan joskus toistekin!

Tällä kertaa emme itse valinneet ravintolaa, vaan osallistuimme konferenssi-illalliselle tyylikkäässä Pod Gruszką -ravintolassa, jossa pääsimme maistamaan muun muassa borssikeittoa upeissa puitteissa ja tietenkin myös keskustelemaan muiden konferenssiin osallistuneiden kanssa. Pohdimme muun muassa suomen ja unkarin kielen eroja ja yhtäläisyyksiä. Illallisen jälkeen kaipasimme vielä jälkiruokaa, ja kävimme syömässä lähellä olleessa Michelin-ravintolassa (Kogel Mogel) palat omenapiirasta. Jenny otti myös mielenkiintoisen mocktailin, joka yhdisti basilikan ja greipin maut. Se oli yllättävän hyvää! Vanhassa kaupungissa näkyi matkallamme useita hevoskärryjä, jotka olivat selvästi osa kaupungin viikonlopun tarjontaa. Ajelut jätimme omalta osaltamme tällä kertaa väliin.

Viimeiselle päivälle säästimme kaksi suosittua kohdetta: Wywelin mäen ja Kazimierzin korttelin. Wywelin linnaa ehdimme ihastelemaan vain ulkoapäin, mutta kompaktimpaan katedraaliin ostimme pääsyliput. Katedraali oli varsin koristeellinen, ja kellotornista avautui näkymä Krakovan kaupungin ylle. Tietenkin kävelimme myös kuuluisalle lohikäärmepatsaalle ja odotimme, kunnes näimme sen sylkevän tulenlieskoja suustaan. Päivä oli aurinkoinen; krookukset kukkivat mäellä ja taivaalla leijaili kuumailmapallokin. Lohikäärme olisi todennäköisesti vaikuttavampi hämärämmissä olosuhteissa, mutta kevätsäässä kävelyä ei kyllä voita mikään.

Wywelin mäeltä suunnistimme Kazimierziin, joka vinkattiin meille “hipsterialueena”. Alue olikin toden totta täynnä somia kahviloita ja baareja, värikkäitä kirpputoreja, pieniä käsityö- ja taidepuoteja sekä ennen kaikkea nuoria, tyylikkäitä ihmisiä. Suunnitelmissamme oli syödä jossain alueen trendikkäistä kuppiloista, mutta lauantai osoittautui niin suosituksi ajankohdaksi, ettemme mahtuneet minnekään sisään! Matkamuistoksi Kati löysi kuitenkin kissa-aiheista taidetta ja Jenny siskolleen tuliaiseksi hohtavaa uraanilasia. Syömään pääsimme vasta matkalla takaisin hotellille. Nälkäkuoleman partaalla päädyimme vaatimattoman oloiseen italialaiseen, mutta Jenny saikin sieltä aivan erinomaiset raviolit salviavoikastikkeessa!

Illaksi järjestimme hotellihuoneeseen UMK-katsomon. Eväät haimme lähimmistä kaupoista ja kioskeista, ja huokean hintatason ansiosta haalimme karkkia ja juomia myös kotiin viemisiksi. Jenny voi suositella lämpimästi vaaleanpunaista puolalaista vadelmaginiä Gin Bialowieski Malinaa. Keksi- ja suklaahyllyiltä löytyi myös aarteita, kuten mansikkabasilikatäytesuklaata ja kuivattuja mustaherukoita sisältäviä suklaakeksejä. Suosittelemme myös maistamaan pretseleitä kaupungin varrella olevista kojuista.

Reissusta jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku! Krakovassa ihmiset olivat ystävällisiä, kaupunki kaunis ja palvelu kohteliasta. ICCAP-konferenssi oli niin ikään todella onnistunut, joten todennäköisesti osallistumme myös seuraavaan, joka on vuonna 2028 Lontoossa.

Jenny ja Kati