XIX Kansallinen hoitotieteellinen konferenssi kesäisessä Turussa
Turun yliopistonmäki täyttyi toden teolla 9.–10.6.2026, kun hoitotieteilijät ja hoitotieteen ystävät kokoontuivat konferenssiin. Järjestelytoimikunta kertoi, että tavoitteena oli ollut 200 osallistujaa, mutta meitä olikin huikeat 400! Väenpaljoudesta seurasi väistämättä hiukkasen tungosta, jonottelua ja meteliä, mutta onneksi myös tuplasti enemmän kohtaamisia ja yhteistyöhenkisiä keskusteluja. Borderlines of Selfistä konferenssiin osallistui Jenny.
Ensimmäisen päivän pääluennon piti professori Olga Yakusheva (Johns Hopkins School of Nursing, USA) otsikolla A human capital approach to nursing value. Yakusheva on taustaltaan matemaatikko ja taloustieteilijä. Luennossaan hän kertoi, miten henkilökohtainen kokemus syöpäsairaan omaisena oli johdattanut hänet pohtimaan hoitajien ja hoitotyön arvoa, ja kuinka tämän arvon määrittämisestä tuli lopulta hänen uransa keskeisin tavoite. Yakushevan tutkimus on osoittanut, ettei hokema hoitaja kuin hoitaja (a nurse is a nurse) pidä paikkaansa. Hoitajien arvo on selvästi yksilöllisempää ja kompleksisempaa määritellä. Hoitajia ei myöskään pitäisi nähdä kuluna, josta vähennetään aina, kun on tarvetta säästää, vaan inhimillisenä pääomana, johon pitäisi päinvastoin investoida, sillä hoidon laatu heijastuu suunnilleen kaikkeen, mitä terveydenhuollossa tavoitellaan.
Yhtäaikaisia esitelmäsessioita oli molempina päivinä seitsemän, joten valinnan varaa riitti. Lisäksi ensimmäisen päivän ohjelmassa oli apulaisprofessori Tella Lantan vetämä paneelikeskustelu Osallisuudella vaikuttavuutta hoitotieteellisessä tutkimuksessa, jossa pohdittiin miten ja mihin kansalaisia voitaisiin osallistaa tutkimuksen teossa, ja miksi niin tulisi tehdä nykyistä enemmän.
Vuoden 2026 Hoitotieteen edistäjä -palkinto myönnettiin Malin Andtfolkille (Åbo Akademi). Andtfolk on tarkastellut ansiokkaasti tekoälyn mahdollisuuksia ja uhkia hoidossa. Puheessaan hän korosti caring science -näkökulmaa, jossa teknologinen kehitys ei lähde siitä, mitä on mahdollista automatisoida, ennustaa ja optimoida, vaan siitä, mikä on ihmiselle tärkeää, mikä ylläpitää ihmisen terveyttä ja arvokkuutta, ja mikä lievittää kärsimystä. Andtfolkin sanoma tuntui resonoivan erinomaisesti Yakushevan pääluennon kanssa.
Päivän päätteeksi kokoonnuimme Turun yliopiston päärakennukseen kohottamaan maljan hoitotieteelle ja nauttimaan musiikista ja vapaasta seurustelusta.
Konferenssin toisena päivänä runsas ohjelma jatkui. Päivän pääluennon piti professori Riitta Suhonen (Turun yliopisto), joka puhui ikääntyvien ihmisten palvelujen ja hoidon tulevaisuuden suunnista. Minulla oli Borderlines of Selfin tutkimuksesta e-posteri, jonka esitysaika oli brutaalit kolme minuuttia! Onneksi olin ehtinyt harjoitella ja pysyin ajassa. Pikaesitykset toimivat yllättävän hyvin, mutta kuultuani niitä kolmisenkymmentä olin kyllä jo melkoisessa aivosumussa.
Paperiposteriesityksistä mieleeni jäi Päivi Usvametsän (Tampereen amk) posteri aikuisten ADHD-ryhmään osallistuneiden kokemuksista ryhmämuotoisesta psykoedukaatiosta. Siinä oli hyvin paljon samaa kuin meidän epävakaille suunnatussa ryhmäskeematerapiassa: ryhmään osallistuminen oli tuottanut vertaistukea, lisännyt ymmärrystä omista oireita sekä vähentänyt itsekritiikkiä ja stigmaa. Keskustelin Usvametsän kanssa myös ADHD:n ja epävakaan persoonallisuushäiriön yhtäläisyyksistä, eroista ja samanaikaisesta esiintymisestä.
Seuraavan kansallisen hoitotieteellisen konferenssin järjestää Åbo Akademi Vaasassa 2028.
Kirjoitti: Jenny Paananen