Klikkaa uskoon – Onko digiajan kirkko uhka vai mahdollisuus?

Teksti: Jessica Virtanen ja Maria Kekkonen, opiskelijat Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2025).

Kuvittele sunnuntaiaamu. Et valitse vaatekaapistasi pyhävaatteita ja kiirehdi ehtoolliselle. Avaat läppärin, keität kahvia ja jossain välissä kommentoit chattiin ”Aamen”. Koronapandemia toimi käännekohtana, joka pakotti myös monet seurakunnat siirtymään verkkoon – ja samalla teki virtuaalikirkoista arkipäivää tuhansille kristityille ympäri maailmaa. Yli 2000 vuotisen historiansa aikana kristinusko on käynyt läpi monia vaiheita, mutta modernin teknologian mahdollistamassa yhteiskunnassa se on siirtynyt myös virtuaalimaailmaan. Maailmaan, joka on uskonnoille vielä varsin uusi ja tuntematon, mutta jonka erilaisia mahdollisuuksien ovia ne ovat jo avanneet esim. luomalla virtuaalikirkkoja ja -seurakuntia. Virtuaalikirkot ovat tehneet mahdolliseksi paitsi jumalanpalveluksiin osallistumisen lähes missä ja milloin tahansa, myös kurkistamisen eri kirkkojen ja puhujien toimintaan yli seurakuntarajojen. Jumalanpalvelukset, rukoushetket ja jopa ehtoolliset ovat löytäneet tiensä verkkoon. Onko virtuaalikirkot tulleet jäädäkseen, ja mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä tämä tarkoittaa hengellisen kokemuksen ja yhteisöllisyyden kannalta

Virtuaalikirkot eivät ole täysin uusi ilmiö, mutta niiden suosio kasvoi koronapandemian aikana, kun fyysiset kokoontumiset estyivät ja seurakuntien piti etsiä nopeasti uusia tapoja pitää yhteyttä jäseniinsä. Digitaaliset alustat, kuten Youtube, Teams ja Zoom mahdollistivat nopeat siirtymät verkkoon. Virtuaalikirkko voi tarkoittaa monia asioita: suoraa lähetystä sunnuntaimessusta, vuorovaikutteista pienryhmää verkossa tai jopa 3D-ympäristössä järjestettyä yhteistä rukoushetkeä. Teknologian kehitys on tehnyt osallistumisesta helpompaa kuin koskaan ennen, mutta samalla se on muuttanut kokemuksen luonteen.

Virtuaalikirkkojen suurimpia etuja on niiden saavutettavuus. Monille fyysinen kirkkoon pääseminen voi olla mahdotonta – sairauden, iän esteellisyyden tai välimatkan takia. Esimerkiksi vanhainkoteihin ja palvelutaloihin messun välittäminen virtuaalisesti tukee hengellistä elämää kotoa käsin. Virtuaalikirkko voi myös tuntua turvallisemmalta niille, jotka tuntevat perinteisen kirkkotilan vieraaksi tai ahdistavaksi. Toinen selkeä hyöty on riippumattomuus ajasta ja paikasta. Jumalanpalveluksen voi katsoa suorana tai myöhemmin tallenteena, silloin kun se itselle sopii – vaikka keskellä yötä tai työpäivän jälkeen. Virtuaalikirkoilla on myös mahdollisuus tavoittaa uusia yleisöjä, kuten nuoret ja muut digitaalisiin ympäristöihin tottuneet. Interaktiivisuus, verkkokeskustelut ja rukouspyynnöt tuovat uudenlaista yhteisöllisyyttä – virtuaalimaailmassa toimivat kirkot tekevät tulevaisuudesta kiinnostavan.

Monien mahdollisuuksiensa lomassa virtuaalikirkkoihin liittyy myös erilaisia haasteita, joita on vaikea olla huomaamatta. Monille kirkko toimii myös kohtaamispaikkana, jossa jaetaan elämää tervehdysten, keskustelujen ja erilaisten rituaalien kautta. Virtuaalinen osallistuminen ei aina tarjoa tätä samanlaista yhteyttä. Rituaalit, kuten esimerkiksi kaste, perustuvat fyysiseen läsnäoloon ja symbolisiin eleisiin. Miten nämä kokemukset muuttuvat ruudun välityksellä?

Liiallinen ruutuaika voi olla monelle syy virtuaalikirkkoihin liittyvän kiinnostuksen loppumiseen – kun vapaa-aika, työ ja usko siirtyvät kaikki samalle ruudulle, voi pyhän ja arjen ero alkaa olla häilyvä. Ei myöskään voida olettaa, että kaikilla on älylaite ja nettiyhteys tai niiden hyödyntämiseen tarvittu taito, mikä voi saada osan ihmisitä jäämään ulkopuolelle. Monilla ikäihmisillä on kynnys siirtyä teknologiaan erilaisten sairauksien, kuten dementian takia. Uusien asioiden opettelu voi tuntua haasteelliselta tai olla jopa mahdotonta. Toisin sanoen virtuaalisuus luo esteettömyyttä, mutta myös esteellisyyttä.

Virtuaalikirkot ovat tuoneet hengelliseen elämään uusia ulottuvuuksia, kuten joustavuutta ja saavutettavuutta. Ne ovat onnistuneet keräämään uudenlaista yleisöä ja mahdollistaneet osallistumista monelle, jotka ei siihen fyysisesti kykene. Virtuaalikirkot kuitenkin herättävät monenlaisia kysymyksiä esimerkiksi aitoon yhteyteen ja pyhän kokemukseen liittyen. Tulevaisuus ei todennäköisesti tule olemaan joko – tai, vaan ennemminkin sekä – että. Virtuaalinen tila sekä fyysinen kirkko voivat elää rinnakkain toisiaan tukien, lopulta tärkeintä ei ole missä tarkalleen ottaen olemme, vaan uskossa, yhdessä ja yhteydessä oleminen.

Lähteet:

https://mail.jurnal-iski.or.id/index.php/jkiski/article/view/509/pdf https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005278463.html

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/surutyota-verkossa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/08838151.2016.1273925?casa_token=PFiVf1j0UOAAAAAA%3AJnxZS9ZIxd4NltPZtJLFLRdywzfbvYHjZjyyhx9emBNVo_zBjyaxrSagwKYUj-FeTqCK81QPCM8a https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/33faaf3f-6d3c-40d5-ac3b-78b76d82eb66

https://www.researchgate.net/publication/362005197_The_Smart_Church_a_New_Normal_Church_in_Digital_Era

https://www.ts.fi/uutiset/1074345988