Mystinen Länsi
Teksti: Atte Mäkelä, opiskelija Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2026).
Akateemisessa maailmassa ja populaarikulttuurissa on vuosikymmeniä keskusteltu länsimaisesta orientalismista ja sen haittapuolista. Tämä keskustelu elää yhä vahvasti, vaikka keskustelun painopiste onkin siirtynyt enemmän kulttuurin haltuunottoon (cultural appropriation) ja laajentunut Aasian kulttuureista koskemaan kaikkia ei-eurooppalaisia vähemmistökulttuureita. Nykyinen orientalismin käsitys on kiinnittynyt yhä vahvasti aikaisempaan kolonialistiseen näkökulmaan ja nähdään harmillisena sekä kohdemaiden kulttuuria kohtaan, että myös arvottavana terminä. Länsimainen käsitys mystisestä idästä on siis hyvin pitkälti pyritty hautaamaan hankalana erityisesti populaarikulttuurissa ja sosiaalisessa mediassa, joissa kulttuurin haltuunottoa käsitellään usein hyvin agressiivisesti ja tuotteita voidaan hylätä, jos sopivaa kyseisestä kulttuurista peräisin olevaa konsulttia ei ole käytetty. Sen sijaan Japanissa tilanne on toinen ja länteen katsomiseen suhtaudutaan hyvin eri tavalla. Tarkastelen seuraavaksi tätä japanilaista lähestymistapaa.
Mikä länsi?
On mielenkiintoista havaita, että siinä missä länsi pyrkii etääntymään kolonialistisesta orientalismista, on Japanissa yhä hyvin vahvasti hengissä selkeä oksidentaalisin, eli länsimaisen kulttuurin ihannoinnin ja kiinnostuksen virtaus. Tämä virtaus on jatkunut suurin piirtein Meiji kaudelta (1868–1889) asti, jolloin Japani omaksui monia Euroopan ja Amerikan teknologioita ja kulttuurillisia piirteitä ja uudisti hallituksensa länsimaista mallia kopioiden.
Erityisesti oksidentalismi nousee esiin modernissa japanilaisessa populaarikulttuurissa. Oksidentalismi ei sekään ole ongelmaton termi, mikä nousee esille Jukka Jouhkin ja Henna-Riikka Pennosen artikkelissa ”The Imagined West: Exploring Occidentalism” (2016). Tekstissä nostetaan esille se, että samalla tavalla kuin eurooppalainen orientalismi, myös oksidentalismi tiivistää laajan määrän erilaisia kulttuureita yhteen homogeeniseen massaan, jota tässä tapauksessa kutsutaan ”Länneksi”. Sillä yleensä tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu Amerikan ja Euroopan kansoista, välittämättä siitä, että eri maiden ja alueiden asukkailla on huomattavia kulttuurieroja toisiinsa nähden. Vaihtoehtoisesti ”Länsi” voi tarkoittaa samaa kuin ”valkoihoinen”, mikä on samalla tavalla ladattu termi. Tässä mielessä sekä orientalismi joka käsitteli kaikkea Marokosta Japaniin ”Itänä” ja oksidentalismi, joka näkee kaiken Venäjästä länteen ”Läntenä”, ovat epätarkkoja ja hankalia termejä.
Maaginen kristinusko japanilaisessa populaarikulttuurissa
Yksi toistuva piirre, joka ilmentää japanilaisen populaarikulttuurin oksidentaalista lähestymistapaa on se, että kristinuskon piirteet omaksutaan visuaalisella ja temaattisella tasolla, ei niinkään opin tai viestin tasolla. Siinä missä orientalistisissa näkemyksissä aasialaiset rituaalispesialistit nähdään henkisesti vahvoina tai maagisina guruina tai kiinalaisina munkkeina, esiintyy japanilaisessa populaarikulttuurissa stereotyyppisiä kristillisiä hahmoja. Ensisilmäyksellä jokin hahmo voi näyttäytyä esimerkiksi ”kristittynä pappina”, mutta lähemmässä tarkastelussa kyseessä onkin pyhästä valosta tehtyjä säteitä ampuva maaginen ”super-isä” joka uskoo johonkin etäisesti kristinuskon Jumalaa muistuttavaan, muttei ole oikeasti kristitty pappi muuten kuin ulkokuoreltaan.
Mielenkiintoinen huomio on se, että Japanissa vain noin 1 % populaatiosta on kristittyjä ja kristinuskon historia maassa on hyvin ongelmallinen. Japanin kristillinen historia sisältää paljon kapinoita, kuten esimerkiksi Shimabaran kapina (1637–1638), ja kristittyjen vainoja. Ei ole siksi kovin suuri ihme, että kristinusko esiintyy japanilaisessa populaarikulttuurissa useimmin antagonistin roolissa. Esimerkiksi Hellsing Ultimate-animessa asettuvat vastakkain katolinen kirkko ja englannin protestanttisen kirkon alla toimiva titulaarinen Hellsing organisaatio, joka ei kuitenkaan näytä aktiivisia kirkollisia piirteitä yhtä paljon kuin katolinen kirkko. Katolisen kirkon jäseninä esiintyy keskeisesti pappi Alexander Anderson, mutta myös muita kristittyjä ’super-pappeja’. Animen loppupuolella katolinen kirkko hyökkää Englantiin ja muuttuu aktiivisesti antagonistiksi, siinä missä se oli aikaisemmin toiminut enemmän kilpailijan roolissa. Ohessa Hellsing organisaation tunnus, joka sisältää kristinuskoon viittaavaa mystisointia.
Japanilainen oksidentalismi
Japanilaisessa populaarikulttuurissa oksidentalismi esiintyy myös mielenkiintoisella tavalla japanilaisen kulttuurin, uskonnon ja elämäntavan kohottamisena länsimaiseen nähden ylempään asemaan. Tämä on kaikkein selvintä Isekai-genren sisällä. Lyhyesti, Isekai on genre, jossa japanilainen, yleensä teini-ikäinen hahmo kuolee ja päätyy toiseen maailmaan, joka on rakennettu keskiajan Euroopan mallin pohjalle. Tällaisessa maailmassa on yleensä ritareita, lohikäärmeitä ja kristillisen näköinen uskonto pappeineen ja piispoineen. Ma Scottin artikkelissa ”Fantasies of Europe, Fantasies of Japan: Isekai and the Narrative Logic of Japanese Occidentalism” (2023) käsitellään juuri sitä, miten oksidentalismi näkyy genren sisällä. Scott tuo esille, kuinka kyseisessä genressä japanilainen henkilö tuo ’valoa ja järkeä’ eurooppalaiseen takapajuiseen maailmaan. Tämä järki tarkoittaa muun muassa rasismin vastaista ajattelua, teknologista ylivoimaa, riisin ja japanilaisen ruokakulttuurin hienostuneisuutta, ja usein myös japanilaisen uskonnon paremmuutta. Tämänkaltainen japanilaisen kulttuurin ylemmyyden esiintuominen muistuttaa monessa mielessä eurooppalaista orientalismia, kaikkine vikoineen.
Lähteet
Ma, Scott. 2023. “Fantasies of Europe, fantasies of Japan: Isekai and the narrative logic of Japanese Occidentalism.” East Asian Journal of Popular Culture 9(2): 281–97. https://doi.org/10.1386/eapc_00111_1. PDF
Jouhki, J., & Pennanen, H.-R. (2016). THE IMAGINED WEST: EXPLORING OCCIDENTALISM. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society, 41(2), 1-10. https://journal.fi/suomenantropologi/article/view/59639
