Kaupallisuus ja aitous kristillisissä teemapuistoissa

Kaupallisuuden ja aitouden ristiriitaisuus kristillisissä teemapuistoissa

Teksti: Armi Särkelä ja Iiris Mustonen, opiskelijat Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2025)

Kristilliset teemapuistot ovat 1970–80-luvuilla Amerikassa syntynyt elämyksellisyyttä korostava viihteellinen uskonnollisuuden muoto. Puistojen suosio on eri aikoina vaihdellut. 2000-luvulla teemapuistojen suosio nousi ja niistä tuli näkyvämpi ilmiö, joka on kiinnostanut myös tutkijoita. Kristillisissä teemapuistoissa kävijät pääsevät kokemaan esimerkiksi luvatun maan tai Nooan arkin tapahtumat ja paikat huvipuiston muodossa. Puistot ovat jakaneet mielipiteitä kristittyjen keskuudessa, sillä toisaalta ne tarjoavat fyysisen ja viihteellisen vaihtoehdon kokea Raamatun kertomukset, mutta toisaalta niihin liittyy myös eettisiä ja kiperiä kysymyksiä siitä, missä menee pyhyyden rajat ja kuinka pitkälle uskonnon kaupallistaminen on suotavaa?

Kristillisiä teemapuistoja on muutamia, ja suurin osa niistä sijaitsee Yhdysvalloissa. Tämä teksti keskittyy erityisesti Orlandon Holy Land Experienceen, mutta samankaltaisia kristinuskoon keskittyviä teemapuistoja ovat esimerkiksi Ark Encounter Kentuckyssä ja Tierra Santa Argentiinan Buenos Airesissa. Holy Land Experience on sulkenut ovensa vuonna 2020. Puisto oli jäljitelmä Raamatun kuvaamasta Jerusalemista, siellä järjestettiin esimerkiksi näyteltyjä kohtauksia Raamatun tapahtumista. Alueella oli myös ravintoloita, teattereita, lahjatavarakauppoja, ja museonäyttelyitä.

Uskonnon kaupallistumista voidaan pitää melko väistämättömänä asiana nykypäivänä, mutta se on samalla nostanut esiin myös kysymyksen autenttisuuden merkityksestä uskonnollisissa kokemuksissa. Esimerkiksi Holy Land Experience -teemapuiston ympäristön on sanottu ulkoisesti olevan melko keinotekoinen, mutta siitä huolimatta vierailijan kokemukset ovat aidon tuntuisia ja merkittäviä. Toki tämän luulisi riippuvan paljolti kävijästä itsestään, mutta suurimmaksi osaksi vierailijat lienevät kristittyjä, jotka tämän tyyppisen puiston valitsevat vaikkapa Disneylandin sijaan. Onkin mielenkiintoista, miten puisto toimi niin ikään henkisyyden välineenä kävijälle, mutta samaan aikaan viihteellisenä ja kaupallisena tuotoksena.

Holy Land Experiencen kohderyhmänä olivat lapsiperheet, ja sitä mainostettiinkin museona ennemmin kuin huvipuistona. Puiston esittäminen opettavaisena puhtaasti viihteellisen sijaan auttoi myös pitämään yllä ‘vakavampaa’ ja kunnioittavampaa tunnelmaa uskonnollisten aiheiden suhteen, ainakin teoriassa. Vahvistamalla omanlaistaan vaikutelmaa puisto pyrki erottautumaan Orlandon muista viihteellisistä teemapuistoista. Käytännössä kuitenkin voidaan kyseenalaistaa suuria voittoja tavoittelevan teemapuiston esittämistä opettavaisena museona. Elämyksellisyyden kokemuksia se joka tapauksessa tuotti, niin lapsille kuin vanhemmillekin vierailijoille. Kävijämäärät eivät kuitenkaan olleet enää riittäviä, joten puisto jouduttiin sulkemaan vuonna 2020. Vierailijamäärän laskuun vaikutti luultavasti myös koronaviruspandemia.

Holy Land Experiencen vastaanotto on ollut monimutkainen. Vaikka puisto määritteli itsensä opetuksellisena, on se silti viihdettä, ja nimenomaan kaupallista viihdettä. Jossain määrin teemapuistot voisi nähdä jopa pyhiinvaelluksen versiona; Holy Land Experiencestä löytyi esimerkiksi Jerusalemin toisen temppelin jäljennös, pyhä paikka, jolle muuten ei olisi mahdollista päästä. Kuitenkin tällainen merkittävien ja pyhien paikkojen kaupallistaminen ja jäljittely voi välittyä myös loukkaavana tai alkuperäistä merkitystä halventavana. Puistosta löytyi myös lahjatavarakauppa, jonka kristinuskon ja juutalaisuuden symboleja kuvaavat tuotteet voisi nähdä ongelmallisen lisäksi lähetystyöllisinä. Toisaalta monet kirkot myyvät esimerkiksi krusifikseja, mutta teemapuiston ja lahjatavaran kontekstissa se saattaa tuntua erikoiselta, varsinkin kun puisto markkinoi itseään ”elävänä raamatullisen historian museona”.

Kaupallisuus ei kuitenkaan ollut ainoa Holy Land Experiencen kohtaama kritiikin aihe. Puiston kuvastossa ja esityksissä juutalaiset esitettiin Kristuksen ‘murhaajina’ tai vähintäänkin epäilijöinä. Hienovaraisen syyllistyksen lisäksi, joistakin juutalaisista kävijöistä tuntui, että heitä yritettiin käännyttää puiston toimesta kristinuskoon. Tämän voisi kuvitella käyvän järkeen, sillä puiston omisti alun perin Zion’s Hope -niminen järjestö, jonka tavoitteena on käännyttää juutalaisia ja muita ei-kristittyjä kristinuskoon.

Kaiken kaikkiaan kristillisten teemapuistojen voisi ristiriitaisuudessaan katsoa olevan mielenkiintoinen nykyaikaa kuvastava ilmiö, jossa uskonnollisuus yhdistyy viihteeseen ja elämyksellisyyteen.

Lähteet

Branham, Joan R. “The Temple That Won’t Quit: Constructing Sacred Space in Orlando’s Holy Land Experience Theme Park.” Cross Currents (New Rochelle, N.Y.) 59, no. 3 (2009): 358–82. https://doi.org/10.1111/j.1939-3881.2009.00085.x.

Chmielewska-Szlajfer, Helena. “‘Authentic Experience’ and Manufactured Entertainment: Holy Land Experience Religious Theme Park.” Polish Sociological Review 200, no. 4 (2017): 545–58. https://research-ebsco-com.ezproxy.utu.fi/c/sk55le/viewer/pdf/aym32nyucr?route=details

Gold, Tanya. At the Christian Fundamentalist Theme Park, the Hot Jesus Made Me Believe in Redemption by Faith. New Statesman (1996). Vol. 146. New Statesman, Ltd, 2017. https://research-ebsco-com.ezproxy.utu.fi/c/sk55le/viewer/pdf/nnfyuembdb?route=details

Lofton, Kathryn. “Ark Encounter: The Making of a Creationist Theme Park by James S. Bielo (Review).” Anthropological Quarterly 92, no. 4 (2019): 1291–96. https://doi.org/10.1353/anq.2019.0072.

Wikipedia. “Holy Land Experience” Viitattu 17.4.2025. Holy Land Experience – Wikipedia