Kiihtyvästi muuttuva maailma ja kristillinen eskatologia

Teksti: Pete Johansson ja Anders Lindblom, opiskelijat Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2025).

Mikä yhdistää ISIS-järjestöä, Jehovan todistajia ja Martti Lutheria? Vastaus ei ole vain judeokristillinen uskontoperhe vaan sen tietty opillinen painotuspiste. Alkukristillisyydessä oli vallallaan ajatus, että lopun ajan olivat käsillä ja Jeesus saapuisi pian takaisin. Tällainen ajatus on toistunut moneen otteeseen kristinuskon historiassa ja myös kristillisyyden ulkopuolella. Lopun aikojen kuvastot ja opetukset tunnetaan Jehovan todistajien lähetystyöstä ja myös Islamissa esimerkiksi ISIS:llä on omat oppinsa lopun ajoista. Lutherkin epäili maailmanlopun koittavan omana elinaikanaan. Tässä blogitekstissä käsittelemme lyhyesti lopun odottamisen historiaa, sen ilmenemistä Suomessa ja ajatteluun liittyvää moraalista vastuuta.

Eskatologialla viitataan oppiin lopun ajoista. Kun ilmestyskirja eli Johanneksen ilmestys hyväksyttiin Raamatun kaanoniin, ajateltiin taakse jääneiden vainojen edustaneen viimeisten päivien kauhuja ja kristittyjen tuhatvuotisen valtakunnan saaneen alkunsa kristinuskon laillistamisesta. Tämä sopi myös Rooman keisarien valtakunnan vakauttamispyrkimyksiin. Myöhempiä eskatologisia oppeja onkin jäänyt jakamaan kysymys millenialismista: elämmekö aikaa ennen tuhatvuotista valtakuntaa? Jos elämme, ovat vastassa ensin ilmestyskirjan kauhujen ajat. Jos taas elämme jo tuhatvuotista valtakuntaa, ovat kauhut menneisyydessä ja seuraavaksi koittaisi viimeinen tuomio.

Perinteisesti tulkinta lopun ajoista nojaa vahvasti ilmestyskirjaan. Jeesuksen toisen tulemisen ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamisen lisäksi Ilmestyskirja sisältää profetioita viimeisten aikojen tapahtumista ja vitsauksista sekä lopussa koittavasta viimeisestä tuomiosta. Ilmestyskirja on runollinen profetia ja sitä on tulkittu hyvin monella tapaa. Siellä kuvataan seisemän vuoden ahdistuksen aika, jolloin antikristus yhdistää maailman valtansa alle ja käyttöön otetaan pedon merkki, jota ilman ei voi käydä kauppaa. Maailma kärsii sodista, taudeista ja luonnonmullistuksista sekä uskovia vainotaan ja ihmisten moraalinen rappio syvenee. Viimeiset tapahtuvat keskittyvät Israeliin ja lopulta Jeesus palaa ja perustaa valtakuntansa maan päälle, ainakin yhden tulkinnan mukaan.

Moderni eskatologia mainitsee myös uskovaisten ylöstempauksen ennen ahdistuksen aikaa. Ylöstempaus -ajatuksen juuret ovat 1800-luvulla. Suurin osa kirkkokunnista torjuu tämän opin, mutta eskatologisissa liikkeissä sillä on oma suosionsa. Myös millenialismi eli usko tuhannen vuoden valtakuntaan jakaa kristittyjä ja on suositumpaa eskatologisten suuntausten parissa.

Suomessa eskatologinen suuntaus lähimenneisyydessä on näkynyt eniten helluntailaisuuden parissa. Viimeinen huippu nähtiin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa, jolloin helluntailaisessa diskurssissa vaikutti vielä vahvemmin liikkeen alkuaikojen apokalyptinen millenarianismi. Silloin uskottiin Jeesuksen palaavan pian, joten materiaalinen omaisuus ja opiskelu nähtiin vähemmän merkityksellisenä. Viime vuosikymmeninä painopiste on siirtynyt kauemmas eskatologisista teemoista, mikä on myös tuonut ihanteita lähemmäs nykyhetkeä. Jo hieman aiemmin Yhdysvalloissa helluntaiherätyksen raamattukoulusta oppejaan hakenut ja niitä Suomeen tuonut Leo Meller tunnettiin karismaattisena amerikkalaistyylisenä saarnaajana, jonka puheissa maailmanloppu jyrisi ja leiskui. Hänen villeimpiä oppejaan oli muun muassa puhua ufoista demonisina voimina, jotka yrittäisivät valloittaa maan. Leo Meller itse ei edustanut helluntailaisia, vaan Patmos lähetyssäätiötä. Seuraajia hänellä kyllä oli yli tunnustuskuntien varsinkin luterilaisten ja helluntailaisten parissa. Eskatologian suosio nostaa päätään levottomuuden aikoina. Tämä nähtiin myös Suomessa Korona-pandemian aikana. Muun muassa kristillisen TV7 kanavan eräissä ohjelmissa väitettiin koronarokotuksen mukana ihmisiin laitettavan mikrosiruja, mikä eskatologisessa ajattelussa rinnastui pedon merkkiin. Nopean tiedonkulun aikana eskatologiset äänet voivat syntyä, levitä ja kietoutua yhteen nopeasti ja sirpaleisesti.

Maailmanlopun visiot eivät rajoitu vain uskonnollisiin liikkeisiin, vaan ne heijastuvat myös tämän päivän populaarikulttuuriin ja muuhun mediaan. Eskatologisen symboliikan tuomionpäivän ratsastajat ja peto, antikristus ja pedon merkki ovat löytäneet tiensä niin meemeihin, salaliittoteorioihin kuin videopeleihinkin. Perinteiset nälänhätä, sota, taudit ja muut luonnonmullistukset ovat saaneet rinnalleen modernimpia lopun ajan merkkejä ilmastokriisin, tekoälyn, mikrosirujen, avaruusolentojen ja kapitalistisen valvontayhteiskunnan muodossa.

Yhteiskunnallisen polarisaation ja institutionaalisen epäluottamuksen kasvaessa disinformaatiomyrskyn keskellä eskatologiset teemat ja siihen liittyvät moraaliset kysymykset koskettavat tavalla tai toisella meitä kaikkia. Miksi pyrkiä rakentamaan kestävää tulevaisuutta, jos uskoo, että kaikki kuitenkin päättyy?  Olipa loppumme sitten peto, virus tai robottivallankumous, paljastaa näkemyksemme maailmanlopusta sen, kuinka kohtaamme oman rajallisuutemme, luonnon sekä toisemme. Muodostuuko eskatologisesta ajattelusta lähinnä epätoivon tai vastuun pakenemisen väline vai näemmekö siinä potentiaalisen moraalisen haasteen? Kykeneekö tai haluaako loppuun uskova kantaa vastuunsa nykyhetkessä?

Lähteet

Torvinen, Pekka. 2020. Uskonnollisessa tv-ohjelmassa esitettiin väärää tietoa ja niin ahdistavia väitteitä, että kirkolliset toimijat moittivat kanavaa – TV7:n toimitusjohtaja vastaa syytöksiin. Helsingin sanomat. 23.6.2020. Viitattu 22.4.2025.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006548851.html

Villa, Janne. 2006. Leo Meller – kenen kunniaa on loukattu? Kirkko ja kaupunki. 14.11.2006. Viitattu 22.4.2025.

Halonen, Kaisa. 2009. Lopun aikojen profeetta. Kirkko ja kaupunki. 06.08.2009. Viitattu 22.4.2025.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/lopunaikojen-profeetta

Launonen, Leevi. 2020. Kristityt valeuutisten levittäjänä. Seurakuntalainen (blogi). 27.5.2020. Viitattu 22.4.2025. https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/kristityt-valeuutisten-levittajina/

Mantsinen, Teemu T. 2009. Normaali kristitty – helluntailainen. Uskosta kertomisen rakentuminen helluntailaisopiskelijoiden puheessa. Pro gradu -tutkielma. Turun Yliopisto. Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen laitos.

Mantsinen, Teemu T. 2014. Helluntailaiset luokkakuvassa. Uskontokulttuuri ja yksilön luokka-asema Turun Helluntaiseurakunnassa. Väitöskirja. Turun Yliopisto. Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen laitos.

Litzen, Veikko. 2009. Tie Nikeaan: Roomalaisten ja kristittyjen yhteinen matka ajanlaskumme alusta valtiokirkon syntyyn. Turku: k&h ja Kirja-Aurora.