Kun uskonto puhuu politiikassa

Teksti: Sara Marttila ja Isabel Warren, opiskelijat Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2025).

Kristinuskolla on oma näkyvä roolinsa Suomen poliittisella kentällä. Maallistuneessa nyky-yhteiskunnassa sen vaikutus voi jäädä huomaamatta, ja usein ajatellaan, että uskonto ja politiikka on hyvä pitää erillään. Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola mainitseekin, että olipa kysymys politiikasta tai muista tärkeistä kysymyksistä, oman kannan takuuna ei tulisi pitää Jumalan sanaa. Voidaan kuitenkin sanoa, että näin on tapahtunut myös suomalaisessa politiikassa. Uskontoa on käytetty perusteluina mielipiteille, mutta sen läsnäolo voidaan huomata myös yleisenä aiheena keskusteluissa. Useimmiten uskontoon vetoamista jopa muita loukkaavalla tavalla on perusteltu sananvapaudella.

Uskontoon liittyvä puhe voidaankin jakaa uskontopuheeseen ja uskonnolliseen puheeseen. Uskontopuheesta on kyse, kun yleisesti puheenaiheena on jokin uskontoon liittyvä, kuten vaikkapa kirkkolaki tai uskonnonvapaus. Uskonnolliseksi puheeksi puolestaan kutsutaan puhetta, jossa politiikkaa tai omaa kantaa perustellaan vedoten vaikkapa Raamattuun tai johonkin muuhun pyhään kirjaan. Pyrimme avaamaan näitä ajankohtaisia käsitteitä kahden esimerkkitapauksen avulla. Ensimmäinen tapaus käsittelee uskonnollista puhetta Päivi Räsäsen oikeudenkäynnissä vuonna 2022, kun häntä syytettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Toinen tapaus koskee uskontopuhetta eheytyshoitojen kieltämistä vaativan kansalaisaloitteen käsittelyssä eduskunnassa.

Vihapuhetta vai sananvapautta?

Päivi Räsänen toimi Kristillisdemokraattien puheenjohtajana vuosina 2004–2015. Aikanaan hän herätti keskustelua erityisesti homoseksuaalisuutta koskevilla lausunnoillaan. Vuonna 2022 häntä syytettiin kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytteet perustuivat vuonna 2004 julkaistuun pamflettiin, Pride-kulkueeseen liittyvään twiittiin sekä radiohaastatteluun. Luther-säätiön kustantamassa pamfletissa syyttäjä katsoi Räsäsen väittäneen homoseksuaalisuuden olevan tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Pride-kulkueesta julkaistussa twiitissä 17.6.2019 hän pohti, miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi. Yleisradion haastattelussa 20.12.2019 hän syyttäjän mukaan halvensi homoseksuaaleja. Räsänen kiisti syytteet ja korosti puolustaneensa kristillistä ihmiskäsitystä, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Hänen mukaansa kyse on teologisista kysymyksistä, jotka tulisi jättää uskonnonvapauden piiriin.

Oikeudenkäynnissä keskiössä oli sananvapauden ja uskonnonvapauden rajanveto: voiko uskonnollisiin näkemyksiin perustuva puhe rikkoa lakia? Ylen uutisten mukaan kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta Suomessa, kun tuomioistuin joutui arvioimaan, voiko Raamatun siteeraaminen johtaa rikossyytteeseen. Vaikka syyttäjä korosti, ettei kyse ollut Raamatun tulkinnasta, nousi se keskeiseen rooliin oikeudenkäynnissä. Syyttäjän mukaan Räsäsen lausunnot loukkasivat homoseksuaalien yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa. Ylen useissa uutisissa kerrotaan syyttäjän katsoneen, että lausunnot voivat vahvistaa homofobiaa yhteiskunnassa, ja Räsäsen asema poliittisena vaikuttajana lisää lausuntojen painoarvoa. Räsänen puolusti itseään vedoten sanan- ja uskonnonvapauteen, eikä poliisi alun perin nähnyt syytä epäillä rikosta. Helsingin käräjäoikeus joutui pohtimaan, missä kulkee laillisen uskonnollisen puheen ja rikosoikeudellisen vastuun raja. Oikeus hylkäsi kaikki syytteet keväällä 2022. Vaikka Räsäsen lausunnot arvioitiin osin loukkaaviksi, niitä ei katsottu vihapuheeksi eikä niiden tarkoituksena nähty homoseksuaalien solvaamista.

Miksi oikeudenkäynti herätti niin suurta huomiota? Koska siinä käsiteltiin kahta monelle hyvin henkilökohtaista asiaa: uskontoa ja seksuaalista suuntautumista. Monet kristilliset yhteisöt näkivät tapauksen ennakkotapauksena, joka määrittää, miten Raamatusta voi tulevaisuudessa puhua ja kirjoittaa Suomessa. Ylen uutisista voidaan havaita, että myös Räsäselle kyse oli henkilökohtaisesta taistelusta sanan- ja uskonnonvapauden puolesta – hän totesi toistuvasti seisovansa sanojensa takana. Tapaus on selkeä esimerkki johdannossa avaamastamme uskonnollisesta puheesta, jossa poliittisia kantoja perustellaan uskonnolla – esimerkiksi vetoamalla siihen, mitä ”Raamatussa sanotaan”. Räsänen käytti Raamattua perusteluna näkemyksilleen homoseksuaalisuudesta, ja tämä herättää kysymyksen: onko uskonnollinen auktoriteetti riittävä oikeutus puheelle, joka koskee muiden ihmisten identiteettiä ja oikeuksia?

Meitä kirjoittajia ihmetyttää, miksi Räsänen kokee lausuntonsa niin merkittäviksi. Se, että hän perustelee väitteitään Raamatulla ei nykytutkimuksen valossa ole riittävä perustelu väitteille, jotka kohdistuvat seksuaalivähemmistöihin. Kuten uskontotieteen tutkija Tuomas Äystö (2023) on todennut, uskonnonvapaus on tärkeä perus- ja ihmisoikeus, mutta sen käsittely suomalaisessa politiikassa on pitkälti kaventunut konservatiivisten kristillisten ryhmien äänitorveksi. Räsäsen puheet edustavat tätä kehystä, jossa uskonnonvapaus ymmärretään ennen kaikkea oikeutena ilmaista uskonnollisia mielipiteitä, mutta ei riittävästi oteta huomioon sen negatiivista ulottuvuutta eli oikeutta olla uskomatta tai tulla rauhaan jätetyksi. Tässä mielessä julkisuudessa esitetyt, Raamatulla perustellut näkemykset seksuaalisuudesta eivät ole neutraaleja tai harmittomia, vaan ne kytkeytyvät laajempaan keskusteluun siitä, kenellä on oikeus määritellä yhteiskunnallisesti hyväksyttävä elämäntapa.

Uskontopuhetta eheytyshoidoista

Suomessa eheytyshoitojen antaminen on edelleen laillista, mutta niiden kriminalisoimista on pyritty ajamaan kansalaisaloitteella. Näillä näkymin kyseisen kansalaisaloitteen käsittely ei kuitenkaan ole etenemässä nykyisellä hallituskaudella. Eheytyshoidoilla tai eheyttämistoiminnalla tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tähtäävät yksilön seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen. Niiden on katsottu loukkaavan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia ja horjuttavan hoitoja saaneiden psyykkistä hyvinvointia. Suurin osa kyseisistä hoidoista suoritetaan uskonnollisten yhteisöjen toimesta. Kansalaisaloitetta on käsitelty eduskunnassa muun muassa täysistunnossa 26.3.2025, ja osa istunnossa pidetyistä puheenvuoroista voidaan luokitella uskontopuheeksi. Kantoja ei niinkään perustella uskonnolla, mutta uskontoon liittyviä käsitteitä esiintyy puheessa melko paljon.

Valikoiduissa puheenvuoroissa ahkerimmin mainittu käsite on uskonnonvapaus. Sanaa käyttää erityisesti kansalaisaloitetta vastustava kristillisdemokraattien Päivi Räsänen perustellessaan kantaansa. Voidaan kuitenkin huomata, että Raamatun otteita ei siteerata, vaan hän pyrkii ottamaan kantaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta vedoten ihmisoikeuksiin. Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Titus Hjelm toteaakin esityksessään Tiedekulmassa, että suomalaisessa politiikassa vaikkapa Raamattuun vetoaminen ei toimi, sillä ympäröivä yhteiskunta on niin sekularisoitunut. Tämän taitaa Räsänenkin tietää menneistään oppineena. Muita puheenvuoroissa mainittuja uskontoon liittyviä käsitteitä ovat muun muassa rukoushetki, sielunhoito, pastori sekä seurakunta, mitkä nousevat esiin lähinnä esimerkkitilanteita kuvailtaessa. Voidaan huomata, että uskontopuhe näkyy yhdistävänä tekijänä kansalaisaloitetta vastustavien puheissa. He turvautuvat käyttämään uskontoon liittyviä käsitteitä, ja kenties tällä tavoin pyrkivät luomaan puheestaan asiapitoisen kuuloista.

Voidaan siis huomata, että vaikka käsiteltävän kansalaisaloitteen taustalla on lähinnä kristittyjen ylläpitämien eheytyshoitojen kieltäminen, sitä ei pyritä vastustamaan Jumalan sanaan vedoten. Vaikka uskonnonvapautta, ja tätä kautta ilmeisesti myös eheyttämishoitojen toimittamista, puolustetaan lakiin kirjattuna ihmisoikeutena, eikö laissa mainita myös jotakin toisten ihmisten satuttamisesta? Itse asiassa kyseinen kultainen sääntö taitaa olla myös kristinuskon perimmäinen ydin. Ehkä voisimme sittenkin itse kukin hyötyä satunnaisista Raamatun kohtien muistelemisesta.

Tiivistetysti

Voidaan siis sanoa, että Suomessa uskonto näkyy julkisessa keskustelussa ja politiikassa vielä tänäkin päivänä. Useimmiten se näyttäytyy uskontopuheen muodossa, mutta ei tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin löytääkseen esimerkin myös uskonnollisen puheen käytöstä. Kun uskontoa käsitellään politiikassa, se tapahtuu useimmiten uskonnon- tai sananvapauden kontekstissa yksilön oikeuksiin vedottaessa. Yksilön käytöstä ei kuitenkaan voida täysin perustella ihmisoikeuksilla, jos siinä samalla toinen henkilö tulee loukatuksi.

Lähteet

Happonen, Päivi. 2022. Raamattu saapuu oikeussaliin, kun Päivi Räsäsen käräjät alkavat. Yle. 22.1.2022. Viitattu 17.4.2025. https://yle.fi/a/3-12277736

Happonen, Päivi. 2022. Miksi Päivi Räsäsen oikeudenkäynti kuumentaa tunteita ja on niin tärkeä?Yle. 25.1.2022. Viitattu 17.4.2025. https://yle.fi/a/3-12285834

Happonen, Päivi. 2022. ”Räsänen voi lisätä homofobiaa yhteiskunnassa”, sanoo syyttäjä. Yle. 14.2.2022. Viitattu 17.4.2025. https://yle.fi/a/3-12316061

Happonen, Päivi ja Pilke, Antti. 2023. Päivi Räsäsen syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kaatuivat taas. Yle. 14.11.2023. Viitattu 17.4.2025 https://yle.fi/a/74-20060011

Muhonen, Teemu. 2025. Ministeri Meri: Eheytyshoitojen kieltämistä ei voida toteuttaa. Helsingin Sanomat. 28.3.2025. Viitattu 17.4.2025. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011131329.html

Mäntysalo, Jesse. 2022. Syyllistyikö Päivi Räsänen rikokseen lausumillaan homoseksuaaleista? Yle. 30.3.2022. Viitattu 17.4.2025. https://yle.fi/a/3-12379294

Simola, Seppo. 2016. Pääkirjoitus: Usko ja politiikka. Kirkko ja Kaupunki. 24.10.2016. Viitattu 22.4.2025. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/paakirjoitus-usko-ja-politiik-1

Seta. n.d. Eheyttämistoiminta. Viitattu 17.4.2025. https://seta.fi/ihmisoikeudet/eheytystoiminta/ Tiedekulma. 2024. Miten uskonto näkyy suomalaisessa politiikassa? Titus Hjelm. Youtube. Viitattu 17.4.2025. https://www.youtube.com/watch?v=-REmPwDwObY

Täysistunto 26.3.2025 klo 14. 2025. Eduskunta verkkolähetykset.
https://verkkolahetys.eduskunta.fi/fi/taysistunnot/taysistunto-30-2025

Äystö, T. 2023. Uskonnonvapauden kiinnostavuus ja epäkiinnostavuus. Katsomukset.fi. Viitattu 7.5.2025. https://katsomukset.fi/2023/01/18/uskonnonvapauden-kiinnostavuus-ja-epakiinnostavuus/