Ortodoksista ekoteologiaa

24.11.2025 Nelli Lepola ja Julia Viitanen

Teksti: Nelli Lepola ja Julia Viitanen, opiskelijat Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2025).

Ympäristökriisin äityessä, kirkot joutuvat pohtimaan omaa kantaansa muun muassa luontokatoon ja ylikulutukseen liittyen. Ekoteologiaa onkin kuvailtu teologian “uudeksi aalloksi”. Siinä painottuvat erilaiset näkökulmat, kuten tilanhoitajaetiikka ja askeesi. Ortodoksisessa ekoteologiassa askeesia on korostanut erityisesti luonnonsuojelua painottava Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I. Hän vieraili Suomessa syyskuussa 2023 korostaen muun muassa kaiken elämän kunnioittamisen kiistatonta tärkeyttä.

Luonto- ja ihmiskäsityksestä

Ortodoksinen luontokäsitys perustuu näkemykselle siitä, että luonto on Jumalan luomistyön synnyttämä. Mooseksen 1. kirjassa Jumala luo vehreät kasvit, puut, ötökät, linnut, merieliöt ja nisäkkäät:

24Jumala sanoi: »Tuottakoon maa
kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki
karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten
lajit.» Ja niin tapahtui.
25Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja
erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja
Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumalan luoma maailma näyttäytyy ortodoksisen perinteen mukaan sellaisenaan juuri oikealta – sitä ei ole tarvetta muuttaa. On kuitenkin sanomattakin selvää, että ihminen on toiminnallaan muuttanut erilaisia ekosysteemejä ja niiden edellytyksiä peruuttamattomasti. Patriarkka Bartolomeos I on esittänyt huolensa ekosysteemien huonosta tilanteesta ja näkee maapallon Jumalan antamana erityisenä lahjana. Ihmisen tulisi jatkuvasti miettiä omaa asemaansa luomakunnassa sekä välttää osallistumista sen tuhoamiseen. Bartolomeos I on edistänyt ekumeniaa tekemällä yhteistyötä luonnon hyväksi muun muassa edesmenneen paavi Franciscuksen kanssa.

Ortodoksinen kirkko käsittää ihmisen roolin tilanhoitajana Jumalan luomakunnassa. Jumala nähdään maailman haltijana, ja ihmiset saavat nauttia hänen luomastaan järjestyksestä. Samalla ihmisen pitää kuitenkin myös suojella sitä rakennetta, jonka Jumala on ihmisille luonut.

Luonto Raamatussa

Raamatussa on lukuisia viittauksia luontoon, ja niitä voidaan tulkita monin eri tavoin. Jo aiemmin mainitussa Mooseksen 1. kirjassa Jumala luo elämän perusedellytyksiä, kuten veden ja valon. Toinen merkittävä luontoa käsittelevä Raamatun kohta on Psalmi 104.

10Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
11Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
12Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
16Ravituiksi tulevat myös Herran puut,
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
17joiden oksille linnut tekevät pesänsä,
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
18Vuorten rinteillä asuvat kauriit,
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

Luonnon eri elementeillä on siis tärkeä merkitys ortodoksisessa perinteessä. Raamattua pidetään keskeisenä elämän ohjenuorana sekä teoksena, jonka oppeja kunnioitetaan.

Vihreä patriarkka Bartolomeos I

Patriarkka Bartolomeos I (s.1940) on Konstantinopolin ja Uuden Rooman ekumeeninen patriarkka, jonka alaisuuteen myös Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu. Hän on toiminut luonnon suojelemisen puolestapuhujana jo vuosikymmenien ajan. Bartolomeos I on kuvannut muun muassa luonnon tuhoamista seuraavasti: “Rikos luontoa kohtaan on synti. Kun ihminen saa aikaan eliölajien kuolemisen sukupuuttoon; kun hän tuhoaa Jumalan luomakunnan monimuotoisuutta; kun hän ilmastonmuutoksella järkyttää maailman tasapainoa; kun hän tuhoaa maailman metsiä tai kun hän saastuttaa sen vesiä, maata ja ilmaa myrkyllisillä yhdisteillä – kaikki tämä on syntiä.

Yksi Bartolomeos I:n keskeisimmistä opeista on viisas asketismi. Sillä tarkoitetaan yksinkertaistettuna kulutuksen vähentämistä ja minimalistista elämäntapaa. Tätä ohjenuoraa myös Suomen ortodoksinen kirkko on pyrkinyt jakamaan. Bartolomeos I korostaa nuorten roolia ympäristökriisin selvittämisessä. Hän näkee oman sukupolvensa olevan vastuussa aiheutetuista ympäristötuhoista, ja kokee nuorten olevan merkittävässä roolissa muutoksen aikaansaamisessa. Lisäksi luonnon eri elementit osana maailmankaikkeuden selittämätöntä voimaa ovat olennainen osa Bartolomeos I:n ajatusmaailmaa. Hän näkee jokaisen eliölajin osana luomakuntaa ja sen harmoniaa.

Bartolomeos I on saanut tunnustusta tekemästään työstä vuoden 2025 Templeton-palkinnon muodossa. Se on yksi merkittävimmistä elämäntyöpalkinnoista, jonka ihminen voi saavuttaa. Lisäksi Bartolomeos I on todennut, ettei ekologia ole poliittista tai taloudellista vaan hengellistä. Sen vuoksi hän painottaa yhteistyötä myös muiden uskontokuntien kesken.

Ekokriisi on saanut laaja-alaista huomiota mediassa ja on saanut jokaisen ajattelemaan omaa luontosuhdettaan. Tämä velvoittaa myös erilaiset instituutiot ottamaan aiheeseen kantaa. Bartolomeos I:n ohjeissa kiteytyy ortodoksisen ekoteologian tärkeimmät opit. Niitä ovat Jumalan luomakunnan kunnioitus ja varjelu, yksilön vastuu sekä muutoksen aikaansaaminen.