Voiko luterilaisessa kirkossa joogata?

Teksti: Hilja Koivisto ja Aino Niemelä, opiskelijat Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2025).

Vuoden 2025 alussa Norjassa ja muualla maailmassa puhutti Oslon uusi luterilaisen kirkon piispa Sunniva Gylver , jolla on hyvin liberaali ote kristinuskon harjoittamiseen. Hän tuli tunnetuksi pitämistään jumalanpalveluksista, joissa rukoukseen rauhoitutaan itäisten perinteiden avulla, muun muassa joogaamalla. Hänen messuissaan jooga ja Jumalan ylistäminen kulkevat saumattomasti yhdessä.

Gylver on kertonut, että tarkoituksenaan hänellä on olla mahdollisimman lähestyttävä ja rikkoa perinteisiä normeja, joita kirkon johtajilta odotetaan. Hänellä on lävistyksiä ja hiukset rastoilla, mikä ei ole myöskään tavanomaista pastorille.

Epätyypillisellä ja rohkealla asenteellaan hän on onnistunut tekemään kristinuskosta helposti lähestyttävämmän. Jooga on yksi tapa, jolla hän on vastannut ihmisten rauhoittumisen ja hidastamisen tarpeeseen.

Jooga – enemmän kuin liikuntamuoto?

Jooga on osa intialaisen asketismin perinnettä, ja sitä on harjoittanut niin hindut, buddhalaiset, jainalaiset kuin myös sikhit.

Se on modernilla ajalla levinnyt myös muualle maailmalla, joissa sitä harjoittavat myös muut kuin näiden uskontojen harjoittajat. Jooga luokitellaankin länsimaissa usein mielen ja kehon hyvinvointia parantavaksi harjoitukseksi. Joogassa on monia eri alaluokkia, mutta erityisesti asentojoogasta on tullut suosittua.

Länsimaissa joogatuntien rytmiä on saatettu muuttaa tai sieltä on otettu pois joitakin osia ja tämän on nähty tekevän siitä kulttuurillisesti neutraalimpaa. Joogan yksi viehätyksistä on se, että sen ajatellaan olevan autenttista vanhaa perinnettä, jolla on pitkä historia mielen ja kehon hyvinvointia parantavana harjoituksena. Usein se haluttaisiin pitää samanlaisena ja autenttisena. Mutta mikä lopulta on autenttista? Joogakin on muuttunut ja saanut uusia muotoja ajan saatossa.
Modernit länsimaat ovat muovanneet joogasta individualistista ja kaupallista, jonka kuluttajat voivat omata osakseen urheilurutiiniaan ja joskus myös individuaalista henkisyyttä. Individuaalinen henkisyys ei vaadi johonkin tunnustuskuntaan kuulumista ja täten se on täysin yksilön päätettävissä. Länsimaissa joogaan saatetaan liittää hengellisiä ulottuvuuksia ja meditaatiota, mutta ei välttämättä uskontoa.

Joogan muovaaminen länsimaiseen elämäntapaan sopivaksi on saanut myös vastarintaa. Yhdysvalloissa Hindu American Foundation aloitti kampanjan Take Back Yoga, yhdistääkseen joogan takaisin hindulaisuuteen. Skandinaviassa on syntynyt keskustelua siitä, pystyykö joogaa esimerkiksi harjoittamaan kouluissa. Joidenkin mielestä siihen liittyy uskonnollisia konnotaatioita, ja tämä on synnyttänyt huolia ihmisissä. Keskustelu joogan uskonnollisesta taustasta kertoo myös siitä, miksi sen harjoittaminen luterilaisessa kirkossa on mielipiteitä jakava ilmiö.

Uudenlainen tapa harjoittaa kristinuskoa vai kulttuurista omimista?

Ihmisten uskonnollisuus ei mene aina käsikädessä totuttujen normien kanssa. Se on moniulotteisempi kuin järjestäytyneiden uskontojen asettamat tiukat raamit ovat.

Joistakin uskontoperinteistä joogan tapaan on tullut valtavirtaa yhteiskunnassa, jolloin niiden uskonnolliset juuret voivat häivyttyä. Tällöin niiden liittäminen tai sisällyttäminen toiseen uskontotraditioon on myös mutkattomampaa.

Oslon piispan tapa sekoittaa itäisiä perinteitä protestanttiseen kristinuskoon kuvaa hyvin, miten uskonnot eivät ole aina staattisia tai helposti selitettäviä ilmiöitä. Se että kirkossa harjoitetaan joogaa, voidaan tulkita synkretismiksi eli luonnolliseksi uskontoperinteiden sekoittumiseksi yhteen. Toisaalta kaikki eivät välttämättä itse koe tai tulkitse sitä toisen uskonnon harjoittamiseksi vaan ainoastaan esimerkiksi liikuntamuodoksi.

Kristityissä on ihmisiä, jotka eivät hyväksy joogan liittämistä kristittyihin perinteisiin, sillä se voidaan nähdä epäkristillisenä ja ristiriidassa kristinuskon oppien kanssa. Joogan harjoitteet ovat suorassa yhteydessä hindulaiseen ihmis- ja maailmankuvaan. Tästä huolimatta, liberaalimmalle suhtautumiselle on nykypäivänä koko ajan enemmän kysyntää.

Gylver itse ei ole nostanut esiin joogan harjoittamiseen liittyvää kulttuurisen omimisen ulottuvuutta. Kuitenkin tapaus antaa aihetta pohtia sitä, onko oikein uskonnollisesti ja kulttuurillisesti merkittäviä asioita irrottaa täysin niiden juuristaan. Joogalla on edelleen tärkeä rooli hindujen uskonharjoittamisessa, eivätkä kaikki katso hyvällä oman perinteen ottamista osaksi täysin erilaisia uskontokulttuureita.

Kulttuurisessa omimisessa usein isoin ongelma on se, ettei tradition alkuperää mainita tai olla valmiita avoimeen keskusteluun kaikkien osapuolien kesken. Tässä tapauksessa luterilainen kirkko on suuri kristillinen instituutio, jonka pitäisi olla sensitiivinen käsitellessään toisten uskontojen perinteitä.

Uskonnollisuus muuttuu länsimaissa, mutta olisi tärkeää muistaa kuitenkin ottaa huomioon joogan merkitykset yhteisöille, joille se on ollut pitkään osa uskonharjoittamista. Ei ole siis ongelmatonta irrottaa joogaa sen uskonnollisesta taustasta ja sisällyttää sitä osaksi jumalanpalvelusta. Gylverin tapaus osoittaa, että aihe on edelleen relevantti ja siitä tulisi keskustella avoimesti monista eri näkökulmista.

Lähteet

Deshayes, Pierre-Henry. 2025. Dreadlocks and Downward Dogs: Oslo’s New Bishop Takes Unorthodox Approach. Barrons.com. 26.2.2025. Viitattu 11.4.2025. https://www.barrons.com/news/dreadlocks-and-downward-dogs-oslo-s-new-bishop-takes-unorthodox-approach-c51b22fa.

Dutt, Bindiya ja Leif Selstad. 2022. The wellness modification of yoga in Norway. International Journal of Spa and Wellness 5(1): 33-49. https://doi.org/10.1080/24721735.2021.1948274.

Ketola, Kimmo. 2007. Mitä on synkretismi? Onko “puhtaita” uskontoja olemassakaan? Tieteessä tapahtuu 2007. https://journal.fi/tt/article/view/124/101.

Ketola, Kimmo. 2021. Mitä Jooga merkitsee suomalaisille harrastajille? Katsomukset.fi. 13.20.2021. Viitattu 11.4.2025. https://katsomukset.fi/2021/10/13/mita-jooga-merkitsee-suomalaisille-harrastajille/.

Puustinen, Liina, Matti Rautaniemi ja Lauha Halonen. 2013. Enemmän kuin liikuntaa: Jooga kaupallisessa mediakulttuurissa. Media & viestintä 36(2): 22–39. https://doi.org/10.23983/mv.62277.

Zetterqvist, K. G., & Skeie, G. 2014. Religion i skolen; her, der og hvor-som-helst? Norsk Pedagogisk Tidsskrift 98(5): 305–315. https://doi.org/10.18261/ISSN1504-2987-2014-05-02.