Vanhoja pelargoneja Yläneen kotiseutumuseossa.

Elävä kasviperintö

Yhteisölle merkitykselliset kasvit, joihin kytkeytyy tietoa, taitoa ja muistoja, muodostavat yhdessä kokonaisuuden, josta puhutaan kasviperintönä. Ne ovat kasveja, joilla on tärkeäksi koettuja kiinnekohtia menneeseen. Näiden kasvien halutaan säilyvän elävänä, viljeltynä ja yhä uusia merkityskerrostumia saavana tulevaisuuden perintönä.

Kasviperintö rakentuu kasvien ja ihmisten vuorovaikutuksen kautta. Merkitysten muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät: viljelijä itse, kasvien omat ominaisuudet, kasveihin liittyvät kertomukset ja tavat sekä kytkökset vaikkapa sukuihin, henkilöihin, paikkoihin tai tapahtumiin. Näin kasvit ovat merkityksellisellä tavalla mukana ihmisten elämässä. Kun perinteisten kasvikantojen arvoa määritellään, on yhtenä arvokriteerinä pidetty ikää: vähintään 50-vuotista tunnettua viljelyhistoriaa. Eri toimijoiden ja erilaisten verkostojen kautta muodostuu kasvien arvo kasviperintönä. Yhteisöillä on tärkeä merkitys myös elävän kasviperinnön ylläpitämisessä.

Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma käynnistyi yli 20 vuotta sitten vuonna 2003. Vuonna 2007 järjestettiin Turun yliopistossa museologian oppiaineessa biologisen kulttuuriperinnön kurssi ja sittemmin vuosittaiset puutarhakurssit joiden parissa tutustuttiin myös museopuutarhojen ideaan. Museologian oppiaine on ollut mukana myös Perinnekasvit museopuutarhassa -hankkeessa, jonka puitteessa julkaistiin vuonna 2014 kirjanen Museopuutarha: Perustaminen ja hoito. Hanke ja kirja ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että museopuutarhoihin ja vanhoihin tarinallisiin kasveihin on alettu kiinnittää museoissa enemmän huomiota.

Museologian oppiaineen yhtenä tavoitteena oli ja on edelleen, että museo on Suomessakin työkalu perinteisten hyöty- ja koristekasvien suojelutyössä. On osoittautunut, että erilaiset museot todella sopivat tähän tehtävään, ja ovat tärkeitä yksiköitä kansallisen geenivaran ja moninaisuuden ylläpitäjinä. Toisaalta kasviperintö tuo museon kerrontaan elävän ja ihmisiä koskettavan lisän.

Kuva: Vanhoja pelargoneja Yläneen kotiseutumuseossa. Sirkku Pihlman.