Kasviperinnön vaaliminen

Miten arvokkaita kasvikantoja ylläpidetään ja elvytetään? Mistä voi etsiä historiatietoa omasta puutarhastaan?

Kasviperintö säilyy elävänä, kun kasveja viljellään ja vaalitaan. Tärkeää on myös säilyttää arvokkaaksi koettua tietoa ja levittää sitä eteenpäin, jolloin myös tietotaito kasvien ylläpidosta säilyy. Kasviperinnön kulttuuriperintöarvo vahvistuu, kun sitä dokumentoidaan ja vaalitaan museopuutarhoissa.

Sukuperintönä kulkevat kasvikannat säilyvät elävinä ja usein niiden mukana säilyy myös niihin liittyvää perimätietoa ja osaamista. Kasvikantoja ylläpitävät Luonnonvarakeskus (Luke), ammattiviljelijät, perinnekasviharrastajat sekä kotipuutarhurit. Tärkeitä toimijoita erityisesti kasviperinnön kulttuuriperintöstatuksen ylläpitäjinä ovat myös erilaiset yhdistykset, museopuutarhat, historialliset puutarhat ja puistot, kuten myös kaupunkien siirtolapuutarhat. Kansallisen geenivaraohjelman muodossa eri kasvikantoja viljellään systemaattisesti tavoitteena niiden ja niihin liittyvän historiatiedon säilyttäminen.

Luken geenipankkia täydennetään mahdollisuuksien mukaan. Viljojen, nurmi-, palko- ja öljykasvien sekä perunan geenivarat säilytetään Pohjoismaisessa Geenivarakeskuksessa NordGenissa Ruotsissa. NordGenissa on tallessa melkein kaksituhatta suomalaista alkuperää olevaa siemenerää. Kasvullisesti lisättävien pelto- ja puutarhakasvien geenivarat säilytetään pääasiassa Lukessa, jonka ylläpitämässä keskuskokoelmassa on noin tuhat kasvikantaa. Puuttuvaa monimuotoisuutta etsitään ja hankitaan kasvikuulutusten avulla, ja vanhoja kasvikantoja voi ilmoittaa sähköisen Kasvinpolku-järjestelmän kautta.

Luke ylläpitää vuosittaista puutarhatilastoa, johon kerätään avomaalla ja kasvihuoneissa viljeltävien puutarhakasvien pinta-ala- ja satotietoja. Tilastojen avulla on mahdollista seurata puutarhakasvien viljelyn toteutumista maanlaajuisesti ja se antaa arvokasta tietoa aktiivisesti viljeltävistä kasveista.

Myös museopuutarhat dokumentoivat, vaalivat ja esittelevät kasviperintöämme. Museopuutarhoista ja niiden toiminnasta löytyy enemmän tietoa sivuiltamme täällä. Museopuutarhojen tavoitteena on säilyttää ja tuoda esille vanhoja lajikkeita ja kasvikantoja, mutta myös saada museon kävijät kiinnostumaan niiden viljelystä omissa puutarhoissaan.

Omaa puutarhaa koskevaa historiatietoa voi yksinkertaisimmillaan etsiä jututtamalla pihan aiempia asukkaita, mutta myös esimerkiksi sukua tai taloa koskevista arkistomateriaaleista. Vanhoja valokuvia tutkimalla on mahdollista tunnistaa kasveja ja yhdistämällä dokumentoitua tietoa muistitietoon oman puutarhan historiasta ja kasvikannoista voi saada selkoa oman puutarhan kasvuhistoriasta. Vertailemalla oman puutarhan kasviperintöä lähiympäristöön tai muihin kasvuympäristöihin, joilla on samanlainen historia, voi tietoa eri kasvien historioista yhdistellä. Myös kasvikuulutuksilla on mahdollista saada kattavampaa tietoa yksittäisten kasvien kasvuhistoriasta ja levinneisyydestä.

Kuva: Raparperi Yläneen museopuutarhassa. Sirkku Pihlman.