Paikkatietoa tuottavat ja hyödyntävät hankkeemme

Turun yliopisto osallistuu heinäkuussa käynnistyneeseen, Coimbran yliopiston Centre for Social Studiesin koordinoimaan Horizon Europe -ohjelman hankkeeseen ”IN SITU – Place-based innovation of cultural and creative industries in non-urban areas” (2022 – 2026). Monitieteisessä hankkeessa tutkitaan eurooppalaisen maaseudun kulttuuri- ja luovien alojen erityispiirteitä, tarpeita ja potentiaalia, joita on tutkittu vähän kaupunkien kulttuuri- ja luoviin aloihin verrattuina. Konsortioon osallistuu tutkimustahoja kaikkiaan 12 Euroopan maasta, mm. National University of Ireland Galway, Euroopan kulttuurikeskusten verkosto ENCC sekä Utrechtin, Bifröstin ja Hildesheimin yliopistot. Niiden lisäksi hankkeella on useita kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, kuten Cultural Action Europe, Creative Scotland ja Creative Cities Network / Canada.

Kuvataiteilija Maria Leppänen esittelee Vanitas-maalaustaan Eurajoella kesäkoti Krikutillin edustalla. Kuva Marjo Heino.

Hankkeen ytimen muodostavat kuusi tapaustutkimusta (Labs), joihin Turun yliopiston osahanke kuuluu. Muut tapaustutkimuskohteet sijaitsevat Portugalissa, Irlannissa, Islannissa, Latviassa ja Kroatiassa. Suomen osahanketta vetää maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen osuutta tulevaisuudentutkimuksen yliopistonlehtori ja kulttuuriperinnön tutkimuksen dosentti Katriina Siivonen. Osahankkeen muina tutkijoina toimivat Oleksandra Nenko ja Marjo Heino (maisemantutkimus) sekä Pauliina Latvala-Harvilahti (tulevaisuuden tutkimus). Kohteina ovat Rauman ja Eurajoen maaseutualueet ja yhteistyötahoina niiden luovien ja kulttuurialojen toimijat. Osahankkeessa tehdään kulttuurikartoitusta kohdealueista ja toimijoista sekä kehitetään luovien ja kulttuurialojen innovaatiopotentiaalia mm. tulevaisuustyöpajoilla.

Vastuuhenkilö: Maunu Häyrynen, mauhay@utu.fi

Monet humanistiset alat käyttävät paikkatietoa ja vielä useammilla olisi siihen mahdollisuus. Paikkatietoa on sovellettu esimerkiksi arkeologian ja historiallisen kartografian tutkimukseen. Turun yliopiston maisemantutkimuksessa sitä hyödynnetään myös osallistuvina karttakyselyinä ja tällä hetkellä sitä kokeillaan suunnitellun maiseman tutkimuksessa.

Tässä hankkeessa tehtiin esiselvitys kotimaisesta ja kansainvälisestä humanistisesta ja kokemuksellisesta paikkatiedosta ja paikkatietotutkimuksesta. Selvitysraportti julkaistaan joulukuussa 2022. Humanistinen tai kokemuksellinen paikkatieto ei ole käsitteenä yksiselitteinen tai vakiintunut. Paikkatiedolla tarkoitetaan paikkatietoteknologialla (Geographical Information System, GIS) kerättyä, tallennettua, luokiteltua, analysoitua tai esitettyä informaatiota. Se voi olla tietoa mistä tahansa reaalimaailman asiasta, toiminnasta tai ilmiöstä, joka on georeferoitu eli sen sijainti suhteessa Maahan tunnetaan. Paikkatieto voi näin liittyä myös moniin humanististen alojen tutkimuskohteisiin: menneisyyden jälkiin, paikkamuistoihin, tilakäytäntöihin, rakennettuun ympäristöön, esitettyyn maisemaan, somepuheeseen tai jopa mielikuviin paikoista. Edellytyksenä on, että kohteet voidaan kuvata sijainnillisina pisteinä, viivoina tai alueina niihin liittyvine metatietoineen.

Humanistisessa paikkatietotutkimuksessa voidaan hyödyntää neljää erityyppistä aineistonhankintatapaa. Kaksi ensimmäistä ovat valmiiksi georeferoidut aineistot. Niitä voivat olla erilaiset asiantuntijoiden eri menetelmillä tuottamat paikkatietoaineistot tai harrastajien tai muiden vapaaehtoisten itsenäisesti tuottama paikkatieto, kuten esimerkiksi kartat, sosiaalisessa mediassa jaetut sijaintitiedot tai valokuvat. Näiden lisäksi paikkatietoaineistoja voidaan tuottaa joko itse lisäämällä sijaintitieto johonkin reaalimaailman asiaan, toimintaan tai ilmiöön tai yhteistoiminnassa osallisten kanssa.

Humanististen menetelmien ja aineistojen sekä digitaalisten, moniin eri teknologioihin perustuvien paikkatietojärjestelmien vuoropuhelu avaa ovia uusille näkökulmille ja oppimiselle. Humanistinen tutkimusote voi paikkatietotutkimuksessa sijoittua mihin tahansa tutkimusprosessin vaiheeseen aineiston hankinnasta analyysiin tai tulosten esittämiseen.

Vastuuhenkilönä toimii Maunu Häyrynen, mauhay@utu.fi ja projektitutkijoina Katrina Virtanen, katrina.virtanen@utu.fi ja Liisa Jaakkola

Humanistinen ja kokemuksellinen paikkatieto. Esiselvitysraportti. (PDF)

Paikkatietojärjestelmä puutarhahistorian tutkimuksen apuna

Nelikuisen hankkeen tavoitteena oli luoda alustava valtakunnallinen kartta suunnittelijoiden historiallisista puutarhoista hyödyntäen paikkatietojärjestelmää. Maisemantutkimuksen keräämän tietokannan suunnitelmatietoja verrataan Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY). Suunnitelmat yhdistetään RKY-kohteisiin suunnitelman nimen ja siihen merkityn sijaintikunnan perusteella. Varsinaisia paperisia suunnitelmia ei tarkastella, eikä suunnitelmien toteutumista tai puutarhan nykytilaa selvitetä tässä hankkeessa. RKY-kohteet ovat Museoviraston alkuperäisessä paikkatietoaineistossa alueina (polygon), joista tehdään pistetiedosto asettamalla piste RKY-alueen keskelle. Näin ollen hankkeen lopputulokset eivät sovellu puutarhojen tarkkaan tutkimukseen, mutta antavat riittävän tarkat tiedot kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla. Pistetiedot myös luokitellaan suunnitelmien puutarhatyypin mukaan soveltaen RT-kortin ”Historiallisten puutarhojen ja puistojen suojelu, hoito ja kunnostus” luokittelua.

Paikkatietojärjestelmät tarjoavat mahdollisuuden tutkia suurta määrää tietoa yhdellä silmäyksellä. Tietoa voidaan myös yhdistää muuhun avoimeen dataan, sekä suodattaa ja analysoida tietoa halutuin kriteerein. Tästä yhtenä esimerkkinä hankkeen aineistolla tuotettu Kartta 1. Kartalla näkyy Paul Olssonin suunnittelemia ruukinpuistoja/tehdasympäristöjä, jotka sijaitsevat RKY-alueella. Luokittelu perustuu edellä mainittuun RT-korttiin. Kartalla näkyy lisäksi kohteiden sijaintikunnat.

Paul Olssonin tekemien erilaisten RKY-arvotettujen teollisuusympäristösuunnitelmien sijainnit kartalla.

Museoviraston RKY-sivustolla on kuvaus- ja historiatekstit kohteista, mutta harvassa on tietoa alueen mahdollisista puutarhasuunnitelmista. Hankkeessa halutaan tuoda esille tietokannan sekä karttavisualisoinnin avulla suomalaisten puutarha- ja maisema-arkkitehtien suunnitelmakohteita, sekä täydentää RKY-alueiden kulttuurihistoriallista merkitystä vihreällä kulttuuriperinnöllä.

Arkistosta kartalle – paikkatietojärjestelmän hyödyntäminen puutarhahistorian tutkimuksessa

Tuottamissamme aineistoissa on avoin Excel-tietokanta suomalaisiin julkisiin arkistoihin tallennetuista puutarha- ja maisema-arkkitehtisuunnitelmien kokoelmista 1913 – 1999. Se on käytettävissä vapaasti. Toivomme että tietokantaan viitataan seuraavasti:

Suunnitelmat puutarha- ja maisema-arkkitehtien kokoelmissa Arkkitehtuurimuseolla ja Lepaan puutarhamuseolla. Turun yliopisto, maisemantutkimus 2022.

Tietokanta sai alkunsa vuonna 2012 Devepark Interreg Central Baltic –kehityshankkeessa ja sitä ovat sen jälkeen koonneet lukuisat tutkimusavustajat. Nyt tietokantaan kuuluu kymmenen tuotteliaan suunnittelijan yhteensä yli viidentuhannen suunnitelman tiedot. Suunnitelmissa piirtyy esiin lähes vuosisadan kehityskaari.

Alkuun yksityisiltä konsulteilta tilasivat puutarhasuunnitelmia vain harvat ja varakkaat, kuten tehtailija Alfred Kordelin Kultarannan huvilaansa tai monien tunnettujen kartanoiden omistajat. Pian näiden rinnalle ilmaantuivat seurakuntien, pienempien kaupunkien ja yritysten tilaukset. 1930- ja 1940-luvuilla maan vielä harvalukuiset puutarha-arkkitehdit suunnittelivat jo kokonaisia asuinalueiden ja tehdasympäristöjä, kuten Olympiakylän tai Myllykosken tehtaiden istutukset. Samalla tyyli vaihtui saksalaisperäisestä muotopuutarhasta funktionalismiin.

Sotien jälkeisen modernististen maisema-arkkitehtien polven ensimmäisenä suururakkana olivat Tapiolan puutarhakaupungin viheralueet. Jatkossakin aluerakentaminen työllisti, samoin nousevan hyvinvointivaltion laitosympäristöt kouluista ja urheilukeskuksista sairaaloihin ja vankiloihin. Vihersuunnittelu laajeni myös väylärakentamiseen liikenneverkon kehittyessä sekä laaja-alaiseen maisemasuunnitteluun. Tämä modernistipolvi on viime vuosina luovuttanut kokoelmiaan julkisiin arkistoihin ja niitä on kiitettävästi saatu myös luetteloitua.

1960–1980-luvuilla suunnitellut ja toteutetut maisemakohteet ovat nyt tulossa peruskorjausikään samalla kun niihin kohdistuu monenlaisia maankäyttöpaineita. Vaikka kohde haluttaisiin säilyttää, kunnostuksessa voi puuttua tietoa siitä, sen suunnittelijasta, siihen sopivista materiaaleista ja kasveista ym. Arkisiksi miellettyjä hyvinvointi-Suomen viherympäristöjä ei välttämättä myöskään arvosteta niiden ansaitsemalla tavlla.

Tämä tietokanta antaa yleissilmäyksen suunnitelmiin, joita voi löytyä niin kotikulmilta kuin New Delhin ja Saudi-Arabian tapaisista paikoista. Se tarjoaa nopean reitin suunnitelma-aineistoihin tutustumiselle niin arvokohteita kunnostaville kuin niitä inventoiville kulttuuriympäristöviranomaisille.

Myös tutkijoita suunnitelmatiedot voivat kiinnostaa. Viherympäristöissä ja niiden dokumentaatiossa heijastuvat eri yhteiskuntaryhmien menneet elämäntavat. Viime kädessä ne kertovat hyvän elämän ihanteista, oli kyse ruukinpatruunasta, kunnan päättäjistä, omakotirakentajista tai kerrostaloasukkaista. Tietokanta luo uusia mahdollisuuksia esimerkiksi alueellisiin tarkasteluihin, minkä vuoksi aineiston pohjalta on tehty myös paikkatietokanta ja karttajulkaisuja (ks. alla).

Asukkaalle tai viheralueen käyttäjällekin voi tieto suunnitteluhistoriasta olla tärkeää. Tietokannan ja karttojen metatietojen avulla suunnitelmien tilaus arkistoista onnistuu vähällä vaivalla.

Vastuuhenkilönä toimii Maunu Häyrynen, mauhay@utu.fi ja projektitutkijana Susanna Kukkamäki.

Hankkeen tuottamat aineistot:

Puutarhasuunnitelmat RKY-alueilla, Susanna Kukkamäki (2022)

Puutarhasuunnitelmat Helsingissä, Susanna Kukkamäki (2022)

Puutarhasuunnitelmat Porissa, Susanna Kukkamäki (2022)

Porin Väinölän ja Pihlavan kulttuurikartoitukset osoittivat, että paikkoihin liitettyjen muistojen ja kokemusten jakaminen vahvisti paikallisidentiteettiä ja ylpeyttä omasta asuinalueesta. Molemmissa lähiöissä on paljon uinuvaa potentiaalia ja intoa paikallisen kulttuurin ja luontoyhteyksien kehittämiseen.

Kulttuurisuunnistelu-hankkeen ja Porin kaupungin kehittämishankkeen järjestämän Pihlavan tori elää ja soi – tapahtuman tunnelmia toukokuussa 2022. Kuva: Katrina Virtanen

Turun yliopiston maisemantutkimuksen Kulttuurisuunnistelu-tutkimushankkeen tutkijat Laura Seesmeri ja Katrina Virtanen toteuttivat kulttuurikartoituksen Väinölään ja Pihlavaan yhdessä asukkaiden ja paikallisten toimijoiden kanssa. Yhdistämällä tutkimuksessaan taidelähtöisiä ja paikkatiedon menetelmiä, tutkijat nostivat esille paikkoihin sidottuja muistoja luoden uutta kokemuksellisuutta avaamalla paikkojen merkityksiä. Tutkimus pyrki ehkäisemään kohdelähiöiden eriarvoistumista tunnistamalla ja vahvistamalla niiden yhteisöllisiä identiteettejä ja resursseja sekä edistämällä kulttuurisia oikeuksia, hyvinvointia ja tasa-arvoa. Kulttuurisuunnistelu-hanke oli osa ympäristöministeriön Lähiöohjelmaa 2020-2022.

Väinölän keskeisiä identiteettitekijöitä olivat arkiympäristö, luonto sekä yhteys Outokummun tehdasympäristöön ja sen historiaan. Kulttuurisista resursseista tärkeimmät olivat lyhytaaltoasema ja Varvourinjuopa. Yllättävää potentiaalia löytyi Väinölän kalevalaisista kadunnimistä. Ongelmiksi koettiin alueiden syrjäisyys ja palveluiden puute.

Pihlavan paikallisylpeyksiksi osoittautuivat teollinen kulttuuriperintö ja luonto. Sahaa, kuitulevytehdasta, näihin liittyviä asuinalueita ja Ahlströmien suvun perintöä arvostettiin. Myös Venatorin pigmenttitehtaan ja sen edeltäjien merkitys Pihlavalle tunnistettiin. Kiinnostavana tuloksena oli joukko palaneita yhteisöllisiä kohtaamispaikkoja, jotka yhä muistettiin. Pihlavasta löytyi myös monimuotoista toimijuutta. Laajaan toimijaverkostoon kuuluu paikallisten yhdistysten ja yritysten lisäksi Porin kaupungin toimialoja. Kaupungin rooli palveluiden ylläpitäjänä koettiin tärkeäksi. Ongelmia nähtiin alueen imagossa, kaupungin panostuksissa ylläpitoon ja syrjäisessä sijainnissa.

“Kultturisuunnistelu-hanke antoi meillekin hyvän kuvan, miten pihlavalaiset suhtautuvat ympäristöönsä ja miten pihlavalaiset haluaisivat alueensa kehittyvän.” Reijo Vesén harrastetoiminintaa eri ikäisille järjestävästä yhdistyksestä, Mepon Kotipesä ry:stä, totesi kulttuurikartoituksen vaikutuksista Pihlavassa.

Tutkimuksen tuottamaa tietoa merkityksellisistä paikoista ja kehittämismahdollisuuksista on mahdollista yhdistää kaupungin eri toimialojen kehittämislinjauksiin. Konkreettisiin toimiin tarvitaan asukkaiden, paikallisten toimijoiden ja Porin kaupungin pitkäjänteistä yhteistyötä.

Vastuuhenkilö: Maunu Häyrynen, mauhay@utu.fi

Hankkeen tutkimusjulkaisut ja raportit

Porilaisten suhdetta Kokemäenjokeen selvitetään Vesikansa-kulttuurikartoitushankkeessa. Hankkeessa tutkitaan joen ja sen rantojen käyttöä kaupungin viidellä eri alueella: keskustassa, Pormestarinluodossa, Karjarannassa, Kyläsaaressa sekä Kalaholman ja Lukkarinsannan asuinalueella. Kulttuurikartoitusta tehdään alueilla haastattelemalla avainhenkilöitä, asukkaita sekä muita käyttäjiä ja havainnoimalla jokiympäristön käyttöä sekä rannoilta että joelta käsin. Eri alueilta kerätään käyttöön sekä haastateltujen kertomiin muistoihin, merkityksiin ja arvostuksiin liittyvää paikkatietoa, joka esitetään karttamuodossa. Hankkeen rahoittavat Länsi-Suomen Osuuspankki ja Porin kaupunki.

Yhteystiedot: Ilona Hankonen, kihank@utu.fi

Hankkeen raportti

Koneen Säätiön rahoittamassa Kokkeli-hankkeessa tuotetaan Kokemäenjokilaakson maaseutualueilla osallistuva kulttuurikartoitus ja yhteiskehittämiseen perustuva taidereitti. Tavoitteena on tuoda yhteen asiantuntijoiden ja alueen asukkaiden kulttuuriympäristöarvot osallistamisen ja taiteen avulla.

Menetelminä käytetään kulttuurikartoitusta ja maaseututaiteilijan konseptia. Tuloksia ovat alueen kulttuuristen resurssien tunnistus kulttuurikartoituksella, yhteiskehittämiseen perustuva taidereitti, uusi yhteisöllinen suojelun toimintamalli, uudet kontaktiverkostot ja kumppanuudet, työtilaisuuksien luominen taiteilijoille, näyttely sekä loppujulkaisu.

Kohdealue muodostuu Kokemäenjokilaakson maaseudusta. Alueen maisemaan liittyy paljon kulttuuri- ja luonnonarvoja. Alueeseen kohdistuu myös kasvavia muutospaineita eikä suojelun arvoista ja tavoista ole yksimielisyyttä. Tutkijoina ovat läänintaiteilija Marjo Heino ja tutkija Vuokko Kemppi-Vienola.

Vastuuhenkilö: Maunu Häyrynen, mauhay@utu.fi

Hankkeen sivusto

Lähiön henki. Porin lähiöiden kulttuurisuunnitteluhanke (2013-2015)

Itä-Porin kerrostalolähiöt ovat Porin suurin lähiöalue. Ne syntyivät kasvavan ja teollistuvan kaupungin tarpeisiin ja edustavat aikansa aluerakentamista. Asukkaat ja rakennuskanta ovat vuosien varrella ikääntyneet, mutta alueiden rauhallisuutta ja luontoa arvostetaan. Lähiöiden asukastoiminta on monipuolista, Itä-Porista löytyy myös vireää taidetoimintaa ja arvokasta rakennusperintöä. Turun yliopiston maisemantutkimus on tehnyt Itä-Porin lähiöiden laajan kulttuurikartoituksen, jossa kerättiin tietoa asukasryhmistä, toiminnasta, ympäristöstä ja tarpeista. Tulosten pohjalta tuotettiin yhdessä asukkaiden, taiteilijaryhmä T.E.H.D.A.S. ry:n ja kaupungin edustajien kanssa toimenpidesuunnitelma lähiöiden kehittämiseksi. Itä-Porin tulevaisuudelle on tärkeää, että lähiöitä kehitetään tasapuolisesti muun kaupungin kanssa. Tähän vaaditaan kaikkien osapuolten panostusta ja yhteistyötä.

Lähikuva lähiöstä! Itä-Porin kulttuurikartoitus ja toimenpidesuunnitelma

Hanke tuotti myös ensimmäisen suomenkielisen vertaisarvioidun
kulttuurisuunnittelua koskevan artikkelikokoelman:

Kulttuurisuunnittelu. Kaupunkikehittämisen uusi näkökulma. (Tietolipas, 2017)