Tutkimushankkeen tarkoitus

Keväällä 2020 puhjennut koronapandemia on esimerkki koko yhteiskuntaa koettelevasta kriisitilanteesta, jossa kansalaiset ovat joutuneet muuttamaan käyttäytymistään ja arkisia rutiinejaan torjuakseen taudin leviämistä. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että suositusten ja rajoitusten noudattaminen on todennäköisempää, jos kansalaisilla on ollut selkeä käsitys tartuntatautiin liittyvistä riskeistä ja oman toiminnan merkityksestä niiden ehkäisyssä. Kansalaisilta on lisäksi vaadittu poliittista luottamusta: käsitys taudin vakavuudesta ei riitä, jos kansalaiset eivät voi luottaa siihen, että päätöksentekijät ja muut institutionaaliset toimijat tekevät epävarmassa tilanteessa oikeita suosituksia.

Kriisitilanteessa poliittiset toimijat ja viranomaiset ovat keskeisessä asemassa kansallisen riskiviestinnän organisoinnissa ja luottamuksen rakentamisessa. Lisäksi medialla on tärkeä rooli: mediassa virtaava informaatio riskeistä ohjaa kansalaisten toimintaa ja auttaa kansalaisia muodostamaan käsityksiä siitä, kuinka hyvin tai huonosti tilanne on päättäjien ja viranomaisten hallinnassa. Kansalaisilla on lähes rajattomat mahdollisuudet kuluttaa tietoa eri lähteistä, mikä voi vaikuttaa ihmisten kokemaan luottamukseen sekä myönteisesti että kielteisesti.

Tässä tutkimushankkeessa tavoitteenamme onkin selvittää luottamuksen rakentumisen sosiaalisia mekanismeja sekamuotoisessa mediaympäristössä koronapandemian aikana.

Kysymme:

1) miten kansalaisten mediakulutus on yhteydessä poliittisen luottamuksen rakentumiseen kriisin aikana.

2) miten mediakulutus ohjaa kansalaisten riskikäsitysten muodostumista ja siten muokkaa myös luottamusta poliittisiin instituutioihin ja toimijoihin.

3) kuinka nykyisessä mediaympäristössä kansalaiset muokkaavat ja tuottavat kriisiviestintää erilaisilla sosiaalisen median alustoilla.

4) miten kansalaiset reagoivat ja vastaavat medialähtöiseen uutisointiin koronakriisin aikana.

Vastaamme näihin keskeisiin kysymyksiin ja tuotamme uutta tietoa median roolista riskikäsitysten muodostajana ja luottamuksen rakentajana kriisin eri vaiheissa. Tuloksemme havainnollistavat tiedostusvälineiden toiminnan ja toisaalta sosiaalisen median muokkaavia vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen ja asenteisiin kriisitilanteissa. Seuranta- ja koeaineistoihin pohjautuvat tulokset ovat arvokkaita myös kansainväliselle tiedeyhteisölle. Pidemmällä aikavälillä hankkeen tulokset auttavat yhteiskuntia kehittämään julkisen hallinnon kriisiviestintää sekamuotoisessa mediaympäristössä ja valmistautumaan tuleviin kriiseihin liittyviin viestinnällisiin haasteisiin.