Hankkeesta

Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa toteutettavassa tutkimushankkeessa ”Saanko olla oma itseni?” Laihduttamisen ja kehosuhteiden kulttuurihistoriaa modernin ajan Suomessa (LAIHKE) tarkastelemme, miten suomalaiset ovat vuosien saatossa rakentaneet kehosuhdettaan ja miten tuota suhdetta on artikuloitu niin mediassa kuin yksityisesti. Kysymme, miten erityisesti tyttöjen ja naisten kehoihanteet ja eletyt kehosuhteet ovat muotoutuneet ja tulleet kyseenalaistetuiksi 1800-luvun lopulta nykypäivään mediakeskustelujen ja henkilökohtaisten kokemusten vuorovaikutuksessa.

Kehosuhde ei ole vain yksityinen kokemus, vaan kulttuurisesti tuotettu ja mediassa muotoutuva ilmiö, joka tuottaa aikakautensa ihanteita, normeja ja vastarintaa. Yhtäältä julkinen puhe vaikuttaa ja on vaikuttanut kautta aikojen yksityisiin kokemuksiin ja toisaalta yksityiset kokemukset ovat muokanneet julkista keskustelua, joten niiden välinen liike on rakentuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Keskeinen teoreettinen lähtökohtamme on, että keho on kulttuurisesti rakentunut ja kokemuksellisesti merkityksellinen, ei vain lääketieteellinen, biologinen tai visuaalinen objekti. Fyysisen kehon kautta yksilö tuntee ja käsittää yhteiskunnan normit, ihanteet ja hänelle mahdolliset identiteetit. Samalla keho on sosiaalinen ja emotionaalinen väline, johon liittyvät merkitykset ovat jatkuvan neuvottelun kohteena: niitä tuotetaan, kyseenalaistetaan ja määritellään uudelleen eri aikoina ja erilaisissa medioituneissa esityksissä.

Tavoitteenamme on tuottaa ymmärrystä siitä, miten kehoihin liitetyt merkitykset ovat rakentuneet kulttuurisesti ja historiallisesti yksityisen ja julkisen välisessä vuorovaikutuksessa – ja miten ihannekehoista käydyt keskustelut ovat vaikuttaneet ihmisten hyvinvointiin, itsetuntoon ja yhteiskunnalliseen asemaan.

Lähestymistapamme on intersektionaalinen eli moninäkökulmainen: sukupuolen, yhteiskuntaluokan ja iän vaikutuksia kehosuhteisiin tarkastellaan toisiaan risteävinä ja muokkaavina tekijöinä.

Yhdistämme hankkeessa historiantutkimuksen, mediatutkimuksen, elämänkerronnallisen tutkimuksen, sukupuolentutkimuksen ja kriittisen lihavuustutkimuksen näkökulmia. Avaamme näin ollen medioituneen kehosuhteen pitkiä ajallisia jatkumoita, monitasoista rakennetta ja kehojen kulttuurista moninaisuutta.

Aineistoina käytämme muun muassa sanoma- ja aikakauslehtiä, käytös-, kasvatus- ja terveysoppaita, tyttökirjallisuutta, audiovisuaalisia aineistoja, valokuvia, sosiaalisen media julkaisuja, muistitietoaineistoja ja päiväkirjoja.

Kuva: Matti Poutvaara, 1949. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.