Tutkijan työn oppimista sitä tekemällä

Opiskelukäytännöistä työelämätaitoihin

Keväällä 2026 Turun yliopistossa järjestettiin Kulttuurien tutkimuksen kenttätutkimus -kurssi osana Merkitykselliset marginaalit – Kristinuskon vaihtoehtoiset tulkinnat valtavirran ja marginaalien rajapinnalla (Christianity and Alternative Spiritual Meditation and Healing Practices at the Interface between Margins and Mainstreams) –hanketta. Kurssin vastaavana opettajana ajatukseni oli tutustuttaa opiskelijat tekemällä oppien hankkeessa toimimiseen. Tutkijan työssä on useita opiskelutaitoja, jotka ovat samalla tulevia työelämätaitoja, kuten haastateltavien etsiminen ja yhteydenotto sekä haastatteleminen sidosryhmätyöskentelynä. Opiskelijat saivat samalla tutustua ajankohtaiseen etnografiseen kulttuurien tutkimukseen etenkin uskontotieteessä.

Kurssin kytkeminen tutkimukseen ei ollut ensimmäinen kerta. Toki joka kerta kurssilla tehtävät haastattelut arkistoidaan HKTL-arkistoon ja siten ne ovat kaikkien tutkijoiden käytettävissä. Esimerkiksi vuoden 2025 keväällä teimme yhteistyötä Ruissalo-yhdistyksen kanssa. Silloin opiskelijat toimivat haastattelijoina ja tuottivat tietoa samalla myös yhdistyksen tulevaan historiikkiin. Yhdistyksen jäsenet – joista yksi oli myös kurssimme opiskelija – vierailivat luennoilla tutustuttamassa opiskelijoita saaren historiaan ja avustamassa haastattelujen teemojen kartoittamisessa. Teimme myös ekskursion Ruissaloon.

Myös tänä vuonna hankkeessa työskentely vastasi erinomaisesti opiskelijoille laadittuihin kurssin osaamistavoitteisiin. Näitä ovat eri vaiheiden hahmottaminen tutkimusprosessissa ja etnografisen kenttätutkimuksen perusmenetelmien, erityisesti haastattelun ja havainnoinnin oppiminen.

Hanketyö osana kurssin ohjelmaa

Kurssin alkuosassa opiskelijat tutustuivat yleisesti etnografisen kenttätutkimuksen prosessiin, menetelmiin ja eettisiin kysymyksiin. Näissä painotus oli niin sanotulla käänteisellä oppimistavalla, jossa opiskelijat tutustuvat etukäteen annettuihin etnografista menetelmää käsitteleviin teksteihin.  Tapaamiskerralla keskusteltiin tai koottiin antamiini kysymyksiin vastauksia kotona tehdyistä muistiinpanoista tai suoraan teksteistä. Myös tämä perehdytti tutkijan työhön, jota he tekevät tutustuessaan tutkimuskirjallisuuteen ja hakiessaan tietoa. Lukeminen ja kirjoittaminen on yhä tutkijan työn ytimessä. Siksi kurssin ohjelmaan sisältyy myös kirjoitus- ja itsenäisiä havainnointiharjoituksia. Näiden tavoitteena oli tukea opiskelijoiden tulemista tietoiseksi omista havainnointitavoistaan ja ymmärtämään, että tutkijan tekemä havainnointi on tavoitteellista ja tietoista.

Miten sinä tutkisit merkityksellisiä marginaaleja?

Hankkeen tutkijat vierailivat kurssin aikana luennoilla kaksi kertaa. Jo kurssin toisella luentokerralla hankkeen johtaja Minna Opas ja tutkija Taika Nummi esittelivät hanketta, tutkittavaa ilmiötä ja hankeen kontekstia. Näin opiskelijat pääsivät alusta alkaen konkreettisesti jutun juureen eli siihen, mikä on heidän osuutensa hankkeesta. Hankkeesta, jossa selvitetään, miten eri uskonnolliset ja henkiset perinteet vaikuttavat toisiinsa ja muokkautuvat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa tämän päivän Suomessa. Hankkeen lähtöoletuksena on, että vuorovaikutusta tapahtuu ja vaikutteita annetaan ja otetaan erityisesti hyvinvointikäytänteiden, kuten joogan, mindfulnessin tai reikin ja muiden luontaishoitojen, kentällä. Mutta miten eri uskonnolliset ja henkiset perinteet vaikuttavat toisiinsa? Tai miten hyvinvointikäytänteet muokkaavat käsitystä kristinuskosta?

Luennolla Taika Nummi esitteli myös väitöskirjaansa osana tutkimushanketta ja etenkin sitä, miten häntä askarruttavat kysymykset alkoivat konkretisoitua tutkimustehtäviksi. Opiskelijat kuulivat myös uudempiin menetelmiin kuuluvista kuvaelisitaatiosta ja kehokarttojen tekemisestä, joita käytettiin osana tutkimuksen metodologiaa. Opiskelijat kokeilivat itse valitsemistaan hankkeen kuvista kertomista pareittain. Näin he asettuivat luonnostaan haastateltavien asemaan ja menetelmän mielenkiinnon ytimeen eli siihen, minkälaista tietoa kuvien avulla voidaan tuottaa. Se on tietoa siitä, miten ihmiset kokevat asioita ja antavat niille merkityksiä. Nuo menetelmät mahdollistavat sellaisen kokemuksellisen tiedon tuottamisen, mitä ei aina pystytä sanallistamaan esimerkiksi haastatteluissa. Hanke toi opiskelijat jo heti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan myös ajankohtaisen tutkimuksen kysymysten äärelle.

Tutkijat ohjasivat opiskelijoita heidän osaansa hankkeessa työskentelystä. Opiskelijoiden tehtävänä oli tavoittaa ihmisiä, jotka harjoittavat joogaa, meditaatiota, luontaishoitoja tai reikiä kotona itsekseen. Haastattelujen tavoite oli selivttää, mitä tutkittavat tekevät ja miksi juuri itsenäisesti. Mistä saavat vaikutteita harjoitukseensa liittyen ja onko heillä tai heidän harjoituksellaan yhteyksiä kristinuskoon? Mitkä kontekstit, kurssit tai vaikuttajat eivät lainkaan resonoi heidän näkemystensä kanssa? Opiskelijoille annettiin pohdittavaksi, kuka voisi toimia heidän haastateltavanaan. Työhön sitouduttiin kurssin ensi metreillä.

Toisella kerralla tutkijat pitivät työpajan. Opiskelijoiden tuli tehdä ryhmätyönä hankkeen aihepiiriin sopivia haastatteluteemoja ja -kysymyksiä noin tunnin kestoista haastattelua varten. Opiskelijoita ohjeistettiin käyttämään ohjenuorina hankkeen tiedontarpeita.

Miten meni

Kenttäkurssin ohjelmaan kuului myös omien haastattelujen arkistointi. Myös tämä ja siihen liittyvät tietosuojalomakkeiden käyttö ja niihin liittyvät eettiset käytännöt opeteltiin itse tekemällä luentojen, arkistonhoitajan ja arkiston sivujen ohjeistuksella.

Kurssin läsnäolo-osuus päättyi Helsinkiin, jossa käytiin tutustumassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Työväenarkiston arkistoihin ja kirjastoihin. Tunnelma oli iloinen ja talven töistä helpottunut kuin keväisellä luokkaretkellä.

Toukokuun lopulla sain lukea opiskelijoiden tekemiä kenttäpäiväkirjoja havainnointitehtävästä, haastattelujen litteraatioita ja kenttäraportteja haastattelujen tekemisestä sekä niihin liittyvästä parityöskentelyn sujumisesta. Kurssi on haastava monien tehtäviensä takia, mutta ehkä juuri siksi myös niin antoisa. Palautettujen töiden perusteella koen itse kenttäkurssin, jossa opiskelijat saavat ‘työntää kätensä saveen’ erittäin hyödylliseksi.

Haastattelut ja niiden litteraatiot päätyvät Merkitykselliset marginaalit -hankkeen tutkijoiden käyttöön ja lopulta arkistoon tutkimuksen ja opetuksen käyttöön. Toivon kurssilla tehdyn opiskelun ja työn itsensä vastaavan yhden opiskelijan kurssin alussa esittämään kysymykseen siitä, mitä he saavat tästä yhteistyöstä.

Kuva: Hankkeen tutkijat olivat mukana myös jooga-festivaaleilla Helsingissä, jossa he kyselivät osastolla vierailijoilta kuvien herättämistä ajatuksista ja testasivat käytettyjen kuvien käyttökelpoisuutta helmiäänestyksellä.