Miten tutkimustieto saadaan paremmin osaksi päätöksentekoa?
Tutkitun tiedon ja päätöksenteon välinen kuilu herättää keskustelua. Ratkaisuja kaivataan niin tutkijoiden vaikuttavuusosaamisen kehittämiseen kuin tiedeorganisaatioiden rakenteiden uudistamiseen.
Yhteiskunnassamme tehdään toisinaan päätöksiä, jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa tutkitun tiedon kanssa. Hallitus saattaa leikata kohteilta, joiden vaikuttavuus on epäselvä tai jopa tavoitteiden vastainen. Nämä tilanteet nousevat esiin erityisesti silloin, kun uutisoidaan meihin kaikkiin vaikuttavista päätöksistä, joiden tietopohja vaikuttaa hataralta.
Töitä päätöksenteon tietopohjan vahvistamiseksi tuleekin tehdä monipuolisesti sekä tutkijoiden osaamisen nostamisessa että organisaatioiden roolin lisäämisessä.
Tutkijoiden vaikuttavuusosaamista kehitetään aktiivisesti
Tutkijoiden vaikuttavuusosaamisen on viime aikoina panostettu. Yliopistot ja tutkimusorganisaatiot ovat korostaneet tiedeviestinnän tärkeyttä ja kouluttaneet tutkijoita tieteen popularisoinnissa.
Alkuvuonna 2024 julkaistiin myös oppimateriaaleja, kuten Suomalaisen Tiedeakatemian Tieteestä päätöksentekoon – miten edistää tutkimuksen vaikuttavuutta? sekä Tutkijan käsikirja: Yhteiskunnallisen vaikuttamisen avaimet. Nämä materiaalit käsittelevät esimerkiksi tutkimuksella vaikuttamisen paikkoja sekä tutkijan rooleja ja eettisiä kysymyksiä. Oppaissa painotetaan vaikuttavuustyön suunnitelmallisuutta sekä tutkijoiden omien vahvuuksien ja intressien tunnistamista.
Tutkijoille on tarjolla temaattisia ja tieteenalakohtaisia verkostoja ja alustoja, kuten Vaikuttavuuden talo, Ympäristötiedon Foorumi tai Kaupunkitutkimusinstituutti Urbaria, joiden vaikuttavuustyöhön tutkijat voivat syöttää omaa tutkimustaan. Vastuu tutkimuksen vaikuttavuudesta on silti edelleen pitkälti tutkijoiden harteilla, mikä on haastavaa erityisesti aloitteleville tutkijoille. Samalla tutkimusperustainen tieto pirstaloituu, jos tutkijat, hankkeet tai tutkimusryhmät työstävät kukin omaa viestintäänsä ja yhteistyömallejaan.
Yksi uusien vaikuttavuusoppaiden yksi tärkeimmistä viesteistä tutkijoille onkin kehotus toimia kollektiiveina. Yhdessä tuotetut viestit ja toiminta erottuvat paremmin ja lisäävät vaikuttavuuden todennäköisyyttä.
Tiedeorganisaatioiden rooli vaikuttavuuden edistämisessä kaipaa vahvistamista
Yksittäiset tutkijat ja hankkeet tekevät jo arvokasta työtä tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämiseksi ja tietopohjan tarjoamiseksi päätöksentekoon. Tietopohjaisen päätöksenteon kenttää vaivaa kuitenkin sirpaleisuus. Lisäksi päätöksentekijöitä kuormittaa kasvava informaatiotulva, joka tekee ajankohtaisen tutkimuksen seuraamisesta haastavaa.
Tutkijoiden vaikuttavuusosaamisen kehittämisen rinnalla tulisikin pohtia tiedekentän organisaatioiden roolia ja vastuuta vaikuttavuuden lisäämisessä sekä tietopohjaisen päätöksenteon mahdollistamisessa.
Hajanaisen runsauden sijaan tarvitaan vahvempia toimijoita ja selkeämpiä rakenteita esimerkiksi ilmiöpohjaisten tietokoosteiden kokoamiseen ja muuhun poikkitieteelliseen tiedevälittämiseen. Näin voidaan edistää tutkimustiedon tehokkaampaa hyödyntämistä päätöksenteossa.
Muita vuonna 2024 julkaistuja kursseja ja materiaaleja tiedevälittämisen edistämiseen:
Helsingin yliopisto ja Suomalainen Tiedeakatemia: Tutkijan verkkokurssi tutkimuksen vaikuttavuudesta
THL:n, eOppivan ja INVEST-tutkimuskeskuksen kurssi: Tieteellisenä asiantuntijana poliittisessa päätöksenteossa
Suomalaisen Tiedeakatemian työkalut:
Iiris Koivulehto
Kirjoittajana on Suomalaisen Tiedeakatemian tiedevälittämiseen erikoistunut asiantuntija. Työssään Koivulehto vastaa Tiedeakatemian tiedevälittämisen konseptien kehittämisestä sekä sidosryhmätoiminnasta päätöksentekijöiden ja tutkimusorganisaatioiden kanssa.
Julkaisun tiedot: 4/2024, Open Up!-blogi, ISSN 2814-8967