Suontaan miekkahauta esimerkkinä sukupuoliroolien joustavuudesta varhaiskeskiajan Suomessa (16.7.2021)

Vuonna 1968 Hattulan Suontaan Vesitorninmäestä löydettiin pronssikahvainen miekka haudattuna naisen asusteisiin pukeutuneen vainajan viereltä. Suontaan haudasta on tehty useita tulkintoja. Sitä on pidetty muun muassa miehen ja naisen kaksoishautana tai vaihtoehtoisesti todisteena naissoturien olemassaolosta rautakauden Suomessa. 

Haudasta nostetun reisiluun DNA oli erittäin huonosti säilynyttä. Uudessa tutkimuksessa näytteestä saatiin kuitenkin tehtyä muinais-DNA-analyysi uudenlaisella laskentatavalla. Siinä muinaisyksilön sukupuolikromosomien määrää arvioitiin vertaamalla DNA-datan X- ja Y-osuuksia hyvin toimineiden verrokkien osuuksiin. Tutkimuksessa simuloitiin sitä, miltä verrokkien data näyttäisi, jos se olisi ollut yhtä huonosti säilynyttä kuin Suontaan vainajalla. Naisilla Y-DNA-datan osuus pitäisi olla lähellä nollaa ja X:n osuuden kaksinkertainen miehiin nähden. Vertailussa todettiin, että Suontaan vainajan tulos muistutti eniten tilannetta, jossa yksilöllä olisi sukupuolikromosomiyhdistelmä XXY, eli harvinainen Klinefelterin oireyhtymä.

Klinefelterin oireyhtymää on havaittu muinaisyksilöillä aiemminkin, muttei koskaan ennen poikkeavasta hautauskontekstista. XXY-yksilö on yleensä anatomisesti mies, mutta oireyhtymä voi saada aikaan poikkeavia ominaisuuksia, kuten gynekomastiaa ja tavallisesti murrosiässä tapahtuvien muutosten puuttumista. 

Suontaan vainaja on esimerkki yksilöstä, jonka sosiaalinen identiteetti asettuu binäärisen sukupuolen kahtiajaon ulkopuolelle. Löytö osoittaa myös, että vastaavat yksilöt voitiin tietyissä tapauksissa hyväksyä yhteisöissään. Kunnioitus saattoi olla peräisin yksilön fyysisistä ominaisuuksista tai vaihtoehtoisesti Suontaan vainaja on saattanut kuulua alueen valtasukuun, jolloin turvattu asema kenties mahdollisti ei-binäärisen sukupuolen ilmaisun vapaasti.

Hautaa on tutkittu osana Ulla Moilasen väitöskirjatyötä, ja monitieteisen tutkimuksen vertaisarvioidut tulokset on julkaistu European Journal of Archaeology -tiedejulkaisussa. Ulla Moilasen kirjoittama blogiteksti kokonaisuudessaan löytyy Kalmistopiiristä.