SUMRAGEN-projekti

Tutkimme muinais-DNA-sekvensoinnin avulla Suomen alueen ihmisväestön genetiikkaa sekä näytteiden sisältämiä metagenomeja rautakaudelta nykyaikaan. Aiempi hankkeemme, Suomalais-ugrilainen muinaisgenomi (SUGRIGE, Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoitus 2016-2022) tutki koko suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alueen eli koillisen Euroopan muinaisgenomeja. Se antoi vahvoja viitteitä siitä, että Suomen väestön geneettinen pohja on ollut hyvin monimuotoinen, ja että geneettinen maisema on muuttunut jatkuvasti viimeisen 2 000 vuoden aikana. SUMRAGEN-projektissa keskitymme Suomen alueen muinais-DNA-aineistojen tarkempiin analyyseihin. Tutkimme Suomen alueen ihmisten geneettistä evoluutiota ja teemme historiaa näkyväksi nostamalla esiin muinaisten ihmisten tarinoita.

Rautakauden elävöityskuva. Kuvannut Ulla Moilanen.

Projektissa tarkennamme kuvaa suomalaisten ja saamelaisten geneettisen monimuotoisuuden alueellisesta kehittymisestä rautakaudelta nykypäivään.

Paneudumme myös yksilöiden tarinoihin, sillä yksilötkin voivat muuttaa käsitystämme menneisyydestä. Esimerkkinä tästä on Hattulan Suontaan vainaja, joka oli puettu naisen koruihin ja soturin miekkaan, ja jolta löytyi sukupuolikromosomipoikkeavuus. Uutinen sai kansainvälisesti valtavasti huomiota ja herätti keskustelua yksilöiden identiteetistä ja sukupuolten ja intersukupuolisuuden asemasta muinaisissa yhteisöissä. Tässä uudessa hankkeessa tutkimme muita vastaavia kiintoisia yksilöitä.

Lisäksi analysoimme ihmisnäytteiden sisältämät metagenomit. Metagenomi kertoo ihmisten kantamasta mikrobiomista, mm. patogeenialtistuksista, patogeenien evoluutiosta ja sairauksista.

Keskiaikainen hauta Hiitolan Kylälahden Kalmistomäellä. Kuvannut Stanislav Belskiy.

Olemme sekvensoineet Suomesta 200 muinaisyksilöä, joista osa on jo julkaistu ja osa käsikirjoituksina. Ihmis-DNA-laboratoriotyöt tehdään Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology (MPI-EVA) Nobel-laboratoriossa Leipzigissä, Saksassa. Patogeenien muinais-DNA analysoidaan sekä Leipzigissä, että Baselissa, Sveitsissä (Verena Schünemann, Baselin yliopisto). Eläin-, kasvi- ja maaperänäytteiden laboratoriotyöt on tarkoitus tehdä Evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa (Center for Evolutionary Applications, CEA), Turun yliopistossa. Myös laskennalliset analyysit tehdään Turun yliopistossa.