Työ kestävyysmurroksessa: Jännitteitä ja mahdollisuuksia

Kestävyysmurros vaikuttaa työpaikkojen arkeen, ja saa aikaan myös jännitteitä. Tutkimukseen osallistuneet Climate Leadership Coalition -jäsenorganisaatioiden työntekijät osoittivat sitoutumista ja innostusta kestävyyden edistämiseen, mutta taloudelliset ja yhteiskunnalliset reunaehdot vaikuttivat siihen, mikä yrityksissä oli lopulta mahdollista.

Kohti jälkifossiilista työelämää: Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä työ kestävyysmurroksen aikakaudella (POFOTYÖ) -hanke toteutettiin Turun yliopistossa Työsuojelurahaston tuella ja yhteistyössä Climate Leadership Coalition -ilmasto-businessverkoston kanssa vuosina 2023–2024. Hankkeessa tutkittiin kestäviä työn muotoja osana siirtymää kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tutkimuksemme keskittyi siihen, millaisia kestävän työn muotoja ja kokeiluja työpaikoilla toteutetaan, millaisia taitoja ja osaamista kestävä työelämä edellyttää, ja millaisia jännitteitä kestävyyden tavoitteluun mahdollisesti liittyy. Hankkeen aineisto koostui 20 haastattelusta kahdeksassa Climate Leadership Coalitionin jäsenyrityksessä energia-, liikkuvuus-, rakennus- ja yrityspalvelusektoreilta sekä tulevaisuustyöpajasta.

Millaisia keskeisiä kannustimia ja haasteita yritykset kohtaavat pyrkiessään edistämään ekologista kestävyyttä osana liiketoimintaansa ja arkisia työprosesseja?

Yritysten keskeisenä haasteena on parantaa toimintaa jatkuvasti ja löytää uusia keinoja vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia, kuitenkin samalla säilyttäen kilpailukyky. Yrityksissä pyritään löytämään ratkaisuja, jotka ovat sekä taloudellisesti kannattavia että ympäristön kannalta kestäviä. Ekologisen ja taloudellisen kestävyyden välillä tasapainotteluun liittyy kuitenkin haasteita, sillä ympäristöystävällisempien investointien ja toimintatapojen taloudelliset hyödyt voivat olla epävarmoja tai niitä voi olla vaikea laskea perinteisen liiketoiminta-analyysin avulla. Tämä saattaa rajoittaa syvällisempien muutosten tavoittelua.

Monenlainen raportointi, mittaaminen ja auditointi on keskeinen osa yrityksissä tehtävää kestävyystyötä. Se myös haukkaa leijonanosan kestävyysammattilaisten työajasta. Muun muassa Euroopan unionin yritysvastuulaki ja kansallisen lainsäädännön muutokset ovat lisänneet merkittävästi raportoinnin tarvetta. Sääntelyn kasvaessa raportointivelvoitteet ovat lisääntyneet ja muuttuneet yksityiskohtaisemmiksi; haastateltavamme puhuivat ”lainsäädäntöviidakosta” ja “raportointitsunamista”. Vaikka sääntelyyn suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti ja sen nähdään olevan välttämätöntä kestävyyden edistämiseksi sekä tarjoavan yrityksille myös merkittävää kilpailuetua, nousee esiin myös huoli sen hallitsevasta roolista arjen kestävyystyössä. Jos suuri osa kestävyysammattilaisten työstä valuu raportointiin, jää vain vähän aikaa uudenlaisten kestävyystoimien ideointiin ja kehittelyyn.

Raportointi vaatii yrityksissä myös paljon resursseja, ja monissa yrityksissä on palkattu lisää henkilöstöä vastaamaan tähän tarpeeseen. Raportointi vaatii myös osittain uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Kestävyystyön seurantaan ja raportointiin liittyy myös erilaisia mittareita, joiden avulla kestävyystavoitteet voidaan kytkeä konkreettisiin tekoihin. Yrityksissä pohditaan kuitenkin myös sitä, tavoittavatko valitut mittarit monimutkaista ja monitulkintaista kestävyyttä mielekkäällä tavalla. Tämä kysymys on noussut esiin myös vihreää työtä koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Mittarien epätäydellisyys ei kuitenkaan ole vähentänyt yrityksissä uskoa mittaamisen tärkeyteen, vaan pikemmin suunnannut kestävyystyötä uusien ja parempien mittarien kehittämiseen.

Kestävyystyötä on myös valtavirtaistettu yrityksissä. Jos aiemmin kestävyyskysymykset olivat erillisen yksikön tai yksittäisen asiantuntijan harteilla, on nykyisin monissa yrityksissä pyritty sisällyttämään kestävyys osaksi kaikkea toimintaa, ammatteja ja toimenkuvia. Tämä luo paineita yritysten sisäiselle perehdytykselle ja koulutukselle: työntekijöitä tulee kouluttaa kestävyyteen liittyvässä terminologiassa ja käytännöissä, ja myös organisaation arkisia käytäntöjä, alkaen kierrätyksestä, työmatkaliikenteestä ja hankinnoista aina energiaratkaisuihin ja laitteisiin, tulee tarkastella kriittisesti ja miettiä, miten niitä voisi tehdä kestävämmin.

Yritysten kannustimet kestävyystyöhän tulevat sekä organisaatioiden sisältä että ulkoa. Monille kestävyysasiantuntijalle ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset ovat sydämen asioita ja he pyrkivät aktiivisesti ”tekemään jalkatyötä” ja ”myymään” kestävyyttä yrityksen sisällä, niin työntekijöille kuin johdollekin. Edellä kuvattu kansallinen ja ylikansallinen sääntely sekä asiakkailta tuleva paine myös kannustaa kehittämään yritysten kestävyystyötä. Nuoret työntekijät näyttäytyvät erityisen tärkeänä muutosvoimana, joka pakottaa organisaatiot pohtimaan rooliaan osana toimitusketjuja ja kestävyysmurroksen toteuttajina. Nuoret työntekijät ”äänestävät jaloillaan”, mikäli kestävyysasioita ei ole huomioitu riittävästi. Kestävyys näyttäytyy näin myös merkityksellisenä tekijänä osaavasta työvoimasta kilpailtaessa ja kannustaa kehittämään toimintatapoja, jotka vastaavat sekä nykyisten että tulevien sukupolvien tarpeisiin.

Tutkimustuloksista voi lukea tarkemmin hankkeen loppuraportista.

Lisätietoja hankkeesta antavat:

Suvi Salmenniemi, sosiologian professori, Turun yliopisto, hankkeen vastuullinen johtaja. Puh. 0505226457, sähköposti: sutusa@utu.fi

Eeva Houtbeckers, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto, hankkeen tutkija 2023–2024. Sähköposti: eevahou@uef.fi