Oppilaan ja opettajan lukijuus

Leena Kaivosojan selkomukautus (2017) Harri Veistisen teoksesta Kotitekoisen poikabändin alkeet (2016) on selkeää kieltä sisältävä nuortenkirja yläasteikäisille. Teoksessa käsitellään teini-ikäisten elämää pienellä paikkakunnalla. Teini-ikäisten elämän keskiössä on oman paikan ja oman persoonan löytäminen. Tätä vaikeuttavat kuitenkin niin oma epävarmuus, koulun opettajat, kiusaajat, ihastuksen kohteet kuin nuorten keskinäiset erimielisyydetkin.

Teos sijoittuu nykyaikaiseen yläkouluun Kiukaisissa. Teoksen minäkertojana toimii päähenkilö Rene, joka pyrkii selviytymään yläasteesta isoveljensä ohjeiden mukaan. Renen isoveljen tärkeimpiä ohjeita on huomaamattomana pysyminen, mikä juontaa juurensa isoveljen kouluaikoinaan kokemaan kiusaamiseen. Rene ei kuitenkaan halua olla enää huomaamaton ja houkuttelee ystävänsä mukaan perustamaan bändin. Yhtyeen perustaminen ilman soitto-, tanssi- tai laulutaitoa osoittautuu hieman hankalaksi, mutta esteet on tehty voitettavaksi. Ystävien, oman tahdon ja tavoitteellisuuden avulla pääsee kuitenkin pitkälle.

Teoksessa käsitellään monia nuorten kokemia tuntemuksia. Päähehkilö tuntee myös syvää surua, sillä hän on menettänyt itselleen rakkaan ihmisen. Teos kuvaa, miten jokainen käsittelee tunteitaan omalla tavallaan. Halu löytää oma persoona ja oma ääni limittyvät surun käsittelyyn. Teoksen keskeisimmäksi teemaksi nouseekin oman minuuden ja oman paikan löytäminen. Rene haluaa kirjoittaa itse omat sääntönsä.

Kotitekoisen poikabändin alkeet -teoksen selkomukautus toimii. Lauserakenteet ovat selkeitä ja lyhyitä. Virkkeet muodostuvat yksinkertaisista pää- ja sivulauseista. Teoksessa on jonkin verran vuoropuhelua, jossa käytetään puhekieltä, joten esimerkiksi suomea toisena kielenä opiskeleva pääsee lukemaan myös arkisissa tilanteissa käytettävää kieltä.

Teoksen kohderyhmä ovat yläasteikäiset nuoret. Selkomukautusten kohderyhmä on yleisesti ottaen kuitenkin laaja. Selkomukautukset sopivat niin suomea toisena kuin vieraana kielenä lukevalle mutta myös niille, jotka eivät jostain syystä pysty tai halua lukea monimutkaisempaa tekstiä. Kotitekoisen poikabändin alkeet -teokseen tarttumisen kynnyksen voisi ajatella olevan sen lyhyen pituuden ja selkeän kielen takia matalampi. Teos viihdyttää, herättää ajatuksia ja tarjoaa johdonmukaisesti etenevän lukukokemuksen. Ota mukava asento, avoin mieli ja hieman pilkettä silmäkulmaan!

Kirjasuosituksen on laatinut Jemina Martélius.

Siiri-kirjat ovat valloittaneet lasten kirjahyllyjä ja lukuhetkiä jo pian kahden vuosikymmenen ajan. Tiina Nopolan kirjoittama ja Mervi Lindmanin kuvittama sarja pureutuu lapsen elämän muutoksiin ja merkittäviin hetkiin. Siiri-sarja kestää aikaa, ja vanhimmatkin teokset ovat edelleen ajankohtaisia. Kirjat ovat nokkelia, ja kuvitus tukee tarinaa todella hyvin. Lapset kuuntelevat kirjoja mielellään uudestaan ja uudestaan. Siiri-kirjoissa pääosissa pyörivät Siirin lisäksi kolme Ottoa: pikku-Otto, keski-Otto ja Iso-otto.

Siiri ja kamala possu -kirja kertoo ennakkoluuloista ja erilaisuudesta. Kirjan alussa Siirin unileluun pupuun on tullut reikä, eikä sitä äidin mielestä pysty paikkaamaan. Siiri kertoo Otoille pupun olevan sairas. Lapset pohtivat, miten pupun saisi korjattua. Otot ja Siiri vievät sen lastensairaalaan. Sieltä heidät ohjataan nallesairaalaan. Pupun luvataan olevan viikon päästä kunnossa. Siirillä on ikävä pupua ja hän pelkää, että nallet pilkkaavat ja kiusaavat pupua sen korvista eli pupun erilaisuudesta.  Siirille tarjotaan nallesairaalasta korjauksen ajaksi jotain muuta lelua, vaikka Siiri haluaisi vain oman pupunsa.

Seuraavan päivänä paketista tulee se joku-muu-lelu eli possu. Possu on Siirin mielestä ruman värinen ja kamala. Hän oli odottanut pupua. Possu kasvaa yöllä Siirin mielessä sekä isoksi että ilkeäksi, ja Siiri menee vanhempiensa väliin nukkumaan. Siiri ei voi mennä seuraavanakaan päivänä huoneeseensa, koska possu asuu siellä. Siirin ajatuksissa possusta on tullut ilkeä. Kirjan lopussa postista tulee paikattu pupu. Siiri kertoo pupulle, että heillä asuu possu ja selviää, ettei possulla ole kotia.  Siiri ymmärtää possu olevan yksinäinen ja sen, että possu ei ole tehnyt pahoja Siirin huoneessa. Siiri järjestää Otoille juhlat, joissa ovat sekä pupu että possu. Possu on saanut kodin.

Siiri ja Kamala possu kuvastaa erilaisuuksien ja ennakkoluulojen hyväksymisten lisäksi aikuiselle lapsen unilelun tärkeyttä. Kirjaa pystyy hyödyntämään vertaistukena, jos lapsen oma unilelu on hajonnut.

Kirjasuosituksen on laatinut Tiia Laihinen.

Ostin tämän kirjan neljäsluokkalaiselle tyttärelleni jo alkusyksystä. Tyttäreni luki kirjan viikonlopussa ja oli sen jälkeen ihan hurmoksessa. Radio Popov on upea ja hieno kokonaisuus, jossa suuria asioita käsitellään lämpimästi, koskettavasti ja ymmärrettävästi. Parhaita lukemiani lasten kirjoja, totisesti.

Yhdeksänvuotias Alfred on yksin kotona, kuten monena yönä muulloinkin. Äitiään hän ei ole tavannut syntymänsä jälkeen, ja isä on aina poissa. Silloinkin kun isä on kotona, hän on poissaoleva. Lähtiessään reissuilleen isä täyttää kaapit makaronilla ja suolakurkulla ja jättää rahaa, jos muistaa. Tällä kertaa isä oli unohtanut rahan, ja ruoka alkaa loppua, tai suolakurkkuja ei ainakaan jaksaisi enää syödä yhtäkään. Myöskään sähkölaskua ei ole maksettu. Yhtenä yönä Alfred ei saa unta sängyssään ja kokeilee, tulisiko uni eteisen matolla, lattialla. Yhtäkkiä postiluukusta kolahtaa sanomalehti, jonka välissä on omena, voileipä ja villasukat. Näin alkaa tarina unohdetuista lapsista, radio-ohjelma Radio Popovista ja herkkäkorvaisesta auttajasta Amanda Lehtimajasta.

Hiippari katseli minua tutkivasti ja nyökkäsi hitaasti.

”Keskivakava tapaus”, hän sanoi.

”Täh?”

”Kuulut keskivakavaan kategoriaan.”

”Mikä se on?”

”Täysin unohdetut mutta varsin toimintakykyiset lapset”, hän paukautti ja työnsi kärrynsä taas liikkeelle. ”Sinulla on vielä toivoa!”

Kirjan unohdetut lapset kärsivät. Heidän perhe-elämänsä on murheellista. Syyt ovat moninaiset: alkoholismia, näkymättömyyttä, väkivaltaa, väsymystä ja ylisuojelua. Kaikki suru johtuu aikuisten tekemisistä ja siitä, etteivät he näe lapsiaan.

Kirja on haikea luettava. Se herättää paljon ajatuksia. Onneksi kirjassa on myös valoa, toivoa, ystävyyttä ja yhdessä tekemisen iloa. Amanda ja opettaja Tähtinen uskovat lapsiin, näkevät ja kuulevat lasten hädän ja haluavat auttaa.

Alfredin toimittama lauantain yöohjelma Radio Popov pitäisi olla oikeastikin olemassa kaiken maailman tubetuksien ohessa. Hieno idea.

Se on Popov!

Kirjasuosituksen on laatinut Elina Partanen.

Mimmu Tihisen romaani Toivottavasti huomenna sataa on selkokirja. Se ei ole selkomukautus, vaan romaani on kirjoitettu jo lähtökohtaisesti selkokieliseen muotoon. Selkokielisyys näkyy romaanissa siinä, että kirjan fontti ja riviväli ovat sopivankokoisia lukijalle, joka hyötyy hieman isommasta tekstikoosta. Kirja on jaettu lukuihin, joiden kappaleet ovat melko lyhyitä. Teksti on kirjoitettu niin, ettei yhdellä rivillä ole liikaa sanoja, vaan palsta on kapea. Kaikki tämä helpottaa lukemista, ja kirjan sivut myös näyttävät houkuttelevilta, koska tekstimäärä ei ala ahdistaa vastahakoisempaakaan lukijaa.

Toivottavasti huomenna sataa on ihastuttava tarina monen ikäisille lapsille ja nuorille. Leo on viettänyt lähes koko elämänsä sairaalassa, eikä ole siksi päässyt osallistumaan tavalliseen koulunkäyntiin. Sen takia hänellä ei ole kavereita. Nyt Leo on hieman paremmassa kunnossa, ja äiti vuokraa heille kesälomalla mökin maalta. Ensin Leo kyllästyy mökillä, sillä äiti tekee paljon töitä. Leo ei osaa uida eikä pyöräillä, joten hänellä ei ole tekemistä. Hän kuitenkin tutustuu mökillä Ellaan, joka on töissä lomakylässä. Ella on hauska, ystävällinen ja aktiivinen. Leo saa hänestä hyvän ystävän, mutta huolestuu, kun hänen täytyy paljastaa Ellalle, ettei hän osaa uida tai pyöräillä. Häntä pelottaa, voiko heidän ystävyytensä jatkua salaisuuden paljastumisen jälkeen.

Romaani kuvaa nuoruuden tunteita uskottavasti. Uuden ystävän edessä ei halua paljastaa heti salaisuuksiaan tai heikkouksiaan. Romaani tarttuu myös mustasukkaisuuden tunteisiin hienosti. Leo on mielenkiintoinen päähenkilö, josta moni lukija voi löytää samastumispintaa. Hän on sairastelunsa takia erilainen ja ulkopuolinen. Hänellä ei ole isää. Hän kaipaa kavereita. Hän ei osaa kaikkea, mitä lapsen oletetaan osaavan. Ulkopuolisuuden tunne koskettaa varmasti jokaista lasta tai nuorta heidän kouluikänsä aikana. Tässä romaanissa päähenkilö kertoo tunteistaan rehellisesti ja myös reflektoi niitä, kun huomaa toimineensa väärin tai huonosti toisia kohtaan. Romaani voi auttaa sanoittamaan ja käsittelemään lukijan omissa ihmissuhteissa syntyneitä ristiriitoja.

Toivottavasti huomenna sataa on liikuttava, hauska, valoisa ja lempeä selkokirja, josta myös aikuinen voi nauttia. Kirjaa voi suositella vähän lukevalle lapselle, tai sitä voi lukea vanhemman tai opettajan kanssa yhdessä. Selkokirjan rytmi on melkein runomaista. Se soljuu kauniisti ja pitää sisällään vahvan viestin erilaisuuden ymmärtämisestä. Kirjan muoto ja sisältö voivat rohkaista vähän lukevaa lasta innostumaan kirjallisuudesta laajemminkin.

Kirjasuosituksen on laatinut Veera Suikkari.

Kirja Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (Lappalainen & Partanen 2019) on mielenkiintoinen yhdistelmä kuvakirjaa ja tietokirjaa. Kirjassa on fiktiivinen tarina, jonka osana tutustutaan suomalaisiin merkittäviin naisiin.

Kirjassa Elli ja Hanna saavat tehtäväksi selvittää supernaisten supervoimia. Tytöt saavat tutustua Minna Canthiin, Irma Thesleffiin, Liisi Otermaan, Tarja Haloseen, Tove Janssoniin ja Armi Ratiaan. Jokaisella meillä on vahvuuksia, ja näitä päähenkilöt keräävät tunnetuilta suomalaisilta naisilta. Kirja ohjaa keskustelemaan omista vahvuuksista sekä osoittaa sen, että on olemassa erilaisia mahdollisia elämänpolkuja.

Kirjassa tarinan sekaan on asetettu tietolaatikoita. Tietolaatikoissa esitellään merkittäviä naisia, naisten saavutuksia ja saavutuksiin liittyviä muita tietoja. Esimerkiksi presidentti Tarja Halosen yhteydessä kerrotaan yleisesti siitä, mitä presidentti tekee, miten presidentiksi tullaan ja mitä ovat linnan juhlat. Kirjassa on myös paljon kuvia ja teksti on jaettu pieniin osioihin, mistä syystä kirja on nopeasti luettavissa. Siitä voi käydä keskustelua myös jo pelkkien kuvien ja tietolaatikkojen pohjalta.

Suosittelen kirjaa, sillä se tekee mielenkiintoisella tavalla tutuksi henkilöitä, joihin ei välttämättä aiemmin ole tullut ajatelleeksi tutustua. Kirja on helposti lähestyttävä tietokirja, jossa lasten ihmettelylle ja kysymyksille on tilaa. Ajattelisin, että kirjan keskeinen ajatus on se, että on tärkeää tavoitella itselle tärkeitä asioita ja toimia omien arvojen mukaisella tavalla muut ihmiset huomioon ottaen.

Kirjasuosituksen on laatinut Tiina Matveinen.

• Tiedätkö, mitä lapsellesi kuuluu?
• Tiedätkö, kenen kanssa hän kulkee ja missä?
• Oletko läsnä, kun juttelette?
• Kuuletko ja kuunteletko, mitä lapsi viestii?
• Seuraatko uutisia?

Jukka Behmin Pehmolelutyttö kertoo vaikeasta ja rankasta aiheesta: lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siitä, kuinka helppoa on käyttää nuoren sinisilmäisyyttä ja kokemattomuutta hyväksi. Se kertoo myös nuoren seksuaalisesta heräämisestä. Siitä, kuinka erikoista ja kutkuttavaa on kohdata muutos lapsesta kohti nuoruutta. Ja siitä, kuinka hauras pieni ihminen on, kuinka paljon hän tarvitsee turvallista vahvaa aikuista vierelle ohjaamaan kasvua ja kuuntelemaan. Sillä kaikki ei aina ole niin hyvin kuin miltä päälle päin näyttää.

Pehmolelutyttö on 15-vuotias Emilia. Emilia on kympin tyttö, mutta hänellä on salainen elämä: hän tapailee netin kautta miehiä ja saa siitä “helppoa” rahaa. Hän kuvittelee, että tilanteet ovat hänen hallinnassaan. Vaan onko näin? Kukaan ei tiedä Emilian puuhista. Vanhemmat ovat kiireisiä, eikä perhe kohtaa toisiaan arjessa. Emilia puhuu tekemisistään vain pehmoleluilleen. Emilia ajautuu syvemmälle peliin ja on pian vaarassa kadottaa itsensä. Apu tulee kuitenkin yllättävältä taholta.

Pehmolelutyttö on ajankohtainen kirja, jota voin suositella luettavaksi nuorten vanhemmille, yläkouluikäisille sekä nuorten kanssa toimiville. Se pysäyttää tärkeän aiheen äärelle, vaikka voi aiheuttaa myös ahdistuksen tunteita. Luulenpa, että se on yksi Behmin tavoitteistakin: nostaa esiin, näkyville ja keskusteltavaksi aihe, joka jää helposti piiloon.

Kirja on voittanut WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjallisuuspalkinnon ja se oli lasten -ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2017.

Kirjasuosituksen on laatinut Virve Kalliomaa.

Neiti Kymene elää yksin, ja jos hänen kymmentä apinaansa, talon kivijalkaa alati järsiviä tiikereitä ja kotihaamua ei oteta lukuun, näin on kenties aina ollutkin. Omapäinen ja ihanan oikukas Neiti Kymene on tullut ja mennyt ja matkustellen paikkaillut kasvavaa tyhjyyttä vähintään samaa tahtia lisääntyvällä matkamuistomäärällään. Neiti Kymene ei välitä toisista ihmisistä, eikä varsinkaan lapsista. Lapset ovat hankalia. Ne katsovat silmiin ja vaativat asioita. Yhtä hyvin hassuihin hattuihin voi pukea tötteröhuulisia, irvisteleviä apinoita!

Eräänä päivänä ovikello soi. Neiti Kymenen taianomainen talo luisuu jatkuvaan yöhön ja odottavaan välitilaan. Tiikerit vapautuvat ja vaanivat talon vieraita, jotka tuntuvat jollakin ihmeellisellä tavalla kuuluvan sinne. Kuin taikaiskusta myös Neiti Kymene lopulta muistaa, mitä halusi unohtaa.

Neiti Kymenen ihmeellinen talo on samanaikaisesti kaunista sanailottelua, virkistävä näkökulman muutos ja arkinen kuvaus eräästä melkein tavallisesta hankalasta aamusta. Se jättää lukijansa pohtimaan, miksi omien virheiden myöntäminen voi olla joskus kaikista vaikein asia maailmassa.

Magdalena Hai on rakentanut teoksen iskemään lukijoitansa eri kohtiin. Aikuiselle tästä avautuu jopa psykologinen kasvutarina, lapselle taas taitavasti kirjoitettu, jännittävä kuvaus taikuuden maailmasta. Herkullinen lisä tulee pikkumyymäisestä aikuishahmosta, joita emme kovin usein pääse tapaamaan.

Suosittelen teosta vanhemman ja alakouluikäisen lapsen yhteisiin lukuhetkiin. Teos sopii loistavasti ääneen luettavaksi, ja se houkuttaa kuulolle myös lapsen, joka ei muuten kirjoihin juuri tartu. Kirjan teemat ja symboliikka tarjoavat keskustelumahdollisuuksia myös ikähaarukan yläpään lapsille. Mitä ovatkaan ne itse kunkin kivijalkaa järsivät tiikerit, joiden olemassaolon toisinaan tahtoisimme kieltää?

Kirjasuosituksen on laatinut Eeva-Riikka Bergström.