Polku-täydennyskoulutus

POLKU-KOULUTUS YHDISTÄÄ YKSILLÖLLISET MERKITYKSET JA YHTEISÖLLISET KOKEMUKSET

POLKU–Positiivisen lukijuuden kautta aktiiviseen lukijayhteisöön –hanke on Opetushallituksen rahoittamaa täydennyskoulutusta lukemisen ja kirjallisuuden opetuksen alueella. Hanke on Jyväskylän ja Turun yliopiston yhteishanke, jonka rahoitus on vuosille 2020 – 2021. Täydennyskoulutus toteutuu usealla paikkakunnalla ja verkossa. Tavoitteena on toteuttaa opettajien keskinäiseen oppimiseen ja jakamiseen keskittyvää täydennyskoulutustoimintaa. Koulutukseen ilmoittautuminen avattiin keskikesällä 2020. Iloksemme kaikki koulutuspaikat täytettiin ennätysvauhdilla! Nyt syyskuun puolivälissä aloitamme yhdessä oppimisen Raumalla, Porissa, Turussa, Uudessakaupungissa, Jyväskylässä ja verkossa. Koronatilanne siirsi koulutukset pääosin verkkoon (ainakin vuodenvaihteeseen), mutta koulutuksen tavoitteita, sisältöjä ja yksilöllistä, läsnäolevaa otetta se ei muuttanut.

Polku-hanke on vielä viime kevään hakuvaihettakin ajankohtaisempi. Hanke pyrkii edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta lukemisessa, tekstinymmärtämisessä ja tekstien tuottamisessa. Tutkimukset (Karvi 2015; 2020; Pisa 2019; PIRLS 2016) osoittavat, että lukemisen edistäminen poistaa koulutuksen epätasa-arvoa ja estää polarisoitumista. Osaamiserojen takana ovat sukupuolikuilu, monikielisten oppilaiden osaamisviive sekä perhetaustan ja kodin kulttuuripääoman merkityksen kasvu. Polku-hanke rakentaa opettajan lukijuuden kautta uutta pedagogiikkaa luokissa, kouluissa ja erilaisissa oppimisympäristöissä erityisesti monikielisten perheiden lukijuus huomioiden. Hankkeessa käytettävät osallistavat, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luovaan toimintaan kannustavat menetelmät edistävät lukemiseen sitoutumista ja yhdenvertaistavat lukijoiden asemaa lukijayhteisöissä (Cremin et al., 2014, 2016). Hankkeen työtavat ovat pääosin Suomessa tuntemattomia ja työpajamainen, monimuotoinen työskentely edistää jatkuvaa oppimista ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia kehittää ammattiosaamista.

Lukemisen edistäminen on arvo- ja motivaatiokysymys. Tästä syystä Polku-hanke keskittyy oman lukijuuden ja harrastuneisuuden tukemiseen sekä kielipedagogiikan ja luovan, kielellisen toimintaympäristön kehittämiseen monikielisyyden ja yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Kokemus lukemisen liitetyn luovan toiminnan merkityksellisyydestä luo oppimisympäristöön lukijayhteisön, jossa lukemisella on myönteinen arvo.

Koulutuspaikat ovat tällä hetkellä täynnä, mutta jos koet koulutuksen omaksesi, ole rohkeasti yhteydessä koulutuksen järjestäjiin Turun tai Jyväskylän yliopistoissa! Vielä ehtii mukaan!

Tarinoiden voima – Sanataide- ja tunnetaitokasvatuksen mahdollisuuksia sekä lukemisen iloa -koulutus (1)

Tarinat tavaksi -hankkeen koulutus Porin kaupunginkirjastosta 17.9.2020 12.30 – 15.45. Mukana kouluttajana myös POLKU-hankkeen tiimiläisiä.

Koulutus on suunnattu alle kouluikäisten kanssa työskenteleville ja alaa opiskeleville. Koulutus antaa käytännön välineitä ja vinkkejä  sanataidekasvatuksen menetelmistä ja mahdollisuuksista.  Lisäksi esitellään kirjaston palveluita pienten lasten kanssa työskenteleville sekä tunnetaitolähtöistä varhaiskasvatusta.

Ilmoittaudu koulutukseen:
https://www.lyyti.in/Tarinoiden_voima_koulutus_1495

Hyppy tarinoihin –vihkonen on usean asiantuntijaorganisaation ja hankkeen yhteisponnistus kirjallisuuden ja kertomusten viemiseksi erilaisiin perheisiin ja lapsiryhmiin. Yhteinen nimittäjä vihkosen kehittäjille on Erasmus+-rahoitteinen Open the Doors for Reading –hanke. Siinä hanketoimijat Brysselistä, Milanosta, Götebogista ja Turusta jakoivat ja edelleen kehittivät pienten lasten lukemiseen ja lastenkirjallisuuden käyttöön liittyviä hyviä käytänteitä. Hyppy Tarinoihin –vihkonen on hankkeen lopputuotoksena syntyneen manuaalin suomalainen versio. Suomesta Open the Doors for Reading –asiantuntijaryhmässä toimivat ja vihkosta kehittivät Laura Luukkonen, Leena Hiltunen, Sanna Hernelahti ja Juli-Anna Aerila.

Hyppy Tarinoihin –vihkosessa on helposti toteutettavissa olevia toimintatapoja perheiden ja varhaiskasvatusryhmien käyttöön. Toimintatavoissa lastenkirjallisuutta ja kertomista lähestytään eri näkökulmista. Aina kertomisen ei tarvitse liittyä lastenkirjallisuuteen, vaan kertomuksia voi löytyä omasta arjesta tai lapsen ja perheen historiasta. Toisaalta joskus kirjat voivat sisältää kuvan ja tekstin yhteisen kerronnan sijaan pelkkiä kuvia, jolloin jokainen kirjaan tutustuva voi kehittää kirjan kuvien pohjalta oman tarinansa. Vihkonen ilmestyy kuudella kielellä ja vihkosessa on pyritty ottamaan huomioon useat kieliryhmät ja kulttuuriset erot esimerkiksi kertomisen roolin suhteen.

Tilaisus toteutuu verkossa. Ilmoittautumaan pääsee oheisesta linkistä Hyppy tarinoihin 28.9.2020

Juli-Anna Aerila ja Anu Lamminen

Lukuviikkoa vietetään 5.–11.4.2021 teemalla ”Lukutaito on kansalaistaito”. Lukuviikko muistuttaa viikon ajan meitä kaikkia lukemisen tärkeydestä ja tarjoaa ideoita, tehtäviä sekä materiaaleja lukemisen ilon löytämiseen (https://lukuviikko.fi/).

Hyvä lukutaito on tarpeellinen niin akateemisesta kuin hyvinvoinnin näkökulmasta. Lukutaito on edellytys lähes kaikissa kouluaineissa menestymiselle ja vaikuttaa näin esimerkiksi peruskoululaisten jatko-opintoihin sekä tulevaisuuteen aika ratkaisevalla tavalla. Lisäksi lukutaito vaikuttaa lasten itsetuntoon ja mielenterveyteen: hyvä lukutaito tuottaa onnistumisia, auttaa eläytymään erilaisiin tunteisiin ja lohduttaa, kun on murheita. National Literacy Center (2020) selvitty lukemisen merkitystä Covid 19 –pandemian aikana. Selvityksen mukaan lukeminen (tai kirjallisuuden kuunteleminen) auttoi unohtamaan hetkeksi koronapandemian ja edisti näin jaksamista. Lukeminen oli lapsille tärkeätä ja sillä oli itseisarvo.

Lukutaito ei kehity lukematta. Lukemiseen tarvitaan iloa, motivaatiota ja onnistumisia. Kaikille lapsille lukuilon löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Kyse voi olla jonkin lukemisen osataidon kehittämisen tarpeesta, kiinnostavan lukumateriaalin puuttumisesta tai ajan vähäisyydestä. Toisinaan myös lukemisesta kiinnostunut viiteryhmä puuttuu. Keinot oman lukupolun löytämiseen ovatkin usein hyvin yksilölliset, mutta samalla yksinkertaiset: on lisättävä lukemiseen käytettävää aikaa ja luettavien lukumateriaalien määrää, tarjottava kiinnostavaa ja oikeantasoista kirjallisuutta sekä liitettävä lukemiseen mielekästä toimintaa. Tämä MSM-mallin (Aerila & Kauppinen 2019) voi syntyä positiivinen kehä, jossa kiinnittyminen lukijayhteisöön alkaa.

Lukemisen riemusta ja lukutaidosta puhuvat usein ne, joille se on tärkeää. Silloin voi unohtaa, mikä merkitys taitojen ja yhteisön rinnalla on merkityksellisyyden kokemuksella. Mikään taitojen harjoittelu tai mukava lukemiseen liittyvä tekeminen ei riitä, jos tekeminen ei motivoi. Merkityksellisyyden löytäminen on avain. Kun lukukokemus saa ajattelemaan, tuntemaan ja eläytymään, aukeaa ovi lukijuuteen. Lukijuuden kautta syntyy mahdollisuus kehittää taitoja, etsiä kiinnostavaa kirjallisuutta ja halu lukea lisää.

Lukuviikko muistuttaa meitä lukemisen tärkeydestä viikon ajan. Lukijuuden löytäminen ei tapahdu viikossa, vaan se on pitkäjänteistä ja säännöllistä toimintaa. Jokainen päivä on lukemista varten eikä koskaan ole myöhäistä tulla nähdyksi tai kosketetuksi kirjallisuuden kautta.

POLKU – Positiivisen lukijuuden kautta aktiiviseen lukijayhteisöön –koulutuksessa tuetaan sekä opettajien omaa lukijuutta että heidän kykyään ohjata lapsia lukijuuteen. Tätä kuvaa koulutuksen nimikin. Lukuviikon iloksi ohessa vielä muutamia kirjavinkkejä lukupäivään.

Alla POLKU-verkko-opiskelijoiden opinnoissaan tuottamia kirjavinkkejä lukuviikon iloksi:

Ruohonen, L., Kallasmaa, E., Kumela, P.: Otus opus – Runoja ja totta pienistä eläimistä (Otava)

Otus opus on kirja, jossa on runoja ja tietoa kissaa pienemmistä eläimistä sekä jokaiseen eläimeen sävelletty pieni musiikkiäänite (QR-koodi). Soveltuu erinomaisesti S2- oppijoille äänteiden keston, tavuttelun ja riimittelyn tarkastelun tueksi. Kirjaa voi hyödyntää eskari-ikäisestä ylöspäin. Kauniit kuvat, runot ja asiatekstit mahdollistavat monipuolisen eheyttämisen eri oppiaineisiin.

Wåhlund, E. & A. Käsikirja supersankareille osa 4: Susi tulee (S & S)

Kirjassa on runsas kuvitus ja tarina, joka vie mukanaan vauhdikkaasti edeten. Kirjasarjassa on käsitelty koulukiusaamista ja miten lapsi ottaa ohjat omiin käsiinsä. Sarja toimii hyvin tytöille ja pojille, hitaille ja nopeille lukijoille. Siinä on hyviä keskustelun avauksia moniin kiperiin kysymyksiin, joita koulussakin tulee esille.

Parvela, T. & Nykänen, A.: Ella ja kaverit vihdoin kolmannella. (Tammi)

Valitsin kirjan ääneen luettavaksi, koska se on Timo Parvelan kirjoittama. Päähenkilöt ovat kolmasluokkalaisia, kuten omat oppilaanikin ja olin lukenut siitä arvostelun, jonka mukaan se on hauska. Kirjassa Pate haluaisi ajaa jo autoa, mutta Paten isä toteaa, että ensin pitää olla naimisissa. Siitä alkavat hauskat tapahtumat, joissa Patelle etsitään morsianta. Patelle itselle tuntuu olevan ihan sama, kuka hänen morsiamensa on -vaikka koira tai koulun keittäjä. Pääasia on se, että sitten pääsee ajamaan autoa! Ellakin koittaa auttaa Patea, mutta sekin on vähän hankalaa, kun Ella taitaa olla itse ihastunut Pateen. Kannattaa lukea kirja, niin saa selville, mikä on Patmobiili.

Paretskoi, J. & Bast, T. Aino, Onni ja höpsähtänyt ope. (Otava)

Pidimme viime keväänä kakkosluokkalaisten kanssa lukupiirin, jossa yhtenä vaihtoehtona oli liitteessä oleva kirja. Kirjassa Aino ja Onni saavat oman opettajansa tilalle sijaisen, joka on ihan erilainen kuin heidän oma opettajansa. Sijaisen myötä oppitunnit ovat erilaisia ja hauskoja kommelluksia riittää. Kirja oli suosittu lukupiirissämme ja se sopii hyvin oppilaille, joiden lukutaito on melko sujuvaa, mutta jotka eivät jaksa vielä lukea kovin pitkiä kirjoja (30 sivua). Kirja oli kategorioitu helppolukuisten sarjaan. Kirjassa oli sopivasti kuvia ja tekstiä, mikä pitikin lukijoiden motivaatiota hyvin yllä. Tämä kirja sopisi myös luokan kanssa ääneen luettavaksi välipalakirjaksi, joka hyvin nivoutuu oppilaiden elämään. Suosittelen sitä 1.-2. luokkalaisille.

Kolu,S. & Pelliccioni, S.: Lue minut (Otava)

Siri Kolun ja Sanna Pelliccionin (kuvittaja) yhteinen teos ei oikeastaan ole lastenromaani, mutta löytyy Lukemon sivuilta. Kirja sisältää ajatuksia kirjojen merkityksestä, lukemiseen liittyviä sanataideharjoituksia sekä ihania kuvituksia. Jokaisella sivulla löytyy uusi sanataideharjoitus erikseen varhaisnuorille ja aikuisille, mutta mielestäni harjoituksia voi muokata myös nuoremmille lapsille. Kirjan ensimmäinen lause puhuu itsestään: “Kirja on ovi kaikkiin mahdollisiin maailmoihin.” Kirjaa lukiessa on mahdollista todella sukeltaa kaikenlaisiin maailmoihin, harjoituksia tekemällä myös omaan sieluun. Ja kirjan viimeisen sivun viesti: “Hei sinä, lukija! Sinulla on nyt lukemisen avain, se käy jokaiseen oveen.” – todella houkuttelevaa. Kirja on mielestäni tai ainakin minun päässäni dialogissa myös toisen lempikirjani kanssa. Se on Hannu Mäkelän vuonna 1988 kirjoitettu lastenkirja Ole kiltti, lue minut – Puunsiemenen tarina.

Havukainen, A.  & Toivonen, S.: Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla (Otava)

Ystäväni suositteli kirjaa, mutta pidin sitä “vain uutena Tatuna ja Patuna”. Olin väärässä! Kirjaa voisi luonnehtia tietokirjaksi, huumorikertomukseksi ja oppaaksi siinä, kuinka toimitaan, jos olet pulassa. Seikkailun ja mokahuumorin kautta kaksikko selviää kuin selviääkin lopulta Hääppölään. Kirjalle on nauranut ääneen neljävuotias ja aikuinen. Yhdeksänvuotias halusi sittenkin lukea kirjan (ja löytää hilpeät piilotetut yksityiskohdat mm. junan infotauluista) itse. Hän onki myös siinä sivussa melkoisen määrän tietoa junailun käytännöistä. Silti mikään ei tuntunut paasaukselta eikä alleviivatulta opetukselta. Ilahduin siitä, kuinka arkisesti kirjassa kuvattiin erilaisia rooleja (ajankulukseen neulova herrasmies) ja pariskuntia. On ok jännittää ja innostua niin, että tärisyttää. Ja jos joskus olet pulassa, voit aina pyytää luotettavan oloisen aikuisen apua.

Salmi, V. & Jormalainen; E.: Puluboi = agentti NollaBullaNolla ja kamukiemurat (Otava)

Kirja käsittelee erilaisia kaveriasioihin liittyviä kysymyksiä. Yksi kappale käsittelee aina yhden kysymyksen pohdintaa Puluboin hauskalla lähestymistavalla. Huumoria on runsaasti tarjolla vaikka käsiteltävät asiat ovat tärkeitä ja jopa syvällisiä. Olen lukenut kirjaa 3. luokassa ääneen leikkien ja heittäytyen Puluboin hahmoon. Toiveita kirjan lukemiseen esitetään tasaisin väliajoin luokassa. Uskon, että useille lapsille, joille lukeminen tuntuu vielä vieraalta, kirja on omiaan madaltamaan kynnystä kiinnostua itse lukemisesta. Jokaisen luetun kappaleen jälkeen on ollut helppo käsitellä aiheena ollutta kaveriteemaa oppilaiden kanssa. Ilmapiiri on ollut huumorin vuoksi vapautunutta vaikeidenkin asioiden käsittelyssä.

Arttu Unkari, A. & Vaalio, K.  Isämies ja räjähtävä kakka (Otava)

Kirja kertoo ensiluokkaisesta poliisista Ensio Luokkasesta, jonka tehtäväksi tulee selvittää kaupunkia riivaavien kakkaräjähdysten sarja. Ension tytär Oona ei luota isänsä poliisitaitoihin ja lähtee ystävänsä Eelin kanssa rikospaikoille paitsi tekemään omia tutkimuksiaan, myös korjailemaan isänsä tekemiä virheitä. Oonan, Eelin ja Ensio Luokkasen lisäksi kirjassa seikkailevat Oonan lentäjä-äiti, pikkuveli Veikka, jolla on salaisia kykyjä sekä vihainen mummo. Myös koulukaverit ja väsynyt opettaja ja yli-innokas kouluisäntä eli sheriffi vilahtelevat aika ajoin juonen käänteissä. Kirja on kakkahuumoria hyödyntävä hauska kertomus siitä, miten aikuiset kuvittelevat aina tietävänsä asiat lapsia paremmin ja miten lasten ajatuksia ei aina kuulla. Kai Vaalion kuvitus vie tarinaa eteenpäin ja antaa vinkkejä siitä, mitä seuraavaksi on tapahtumassa. Ääneen luettuna kirjana tämä on mahtava: mummon rooliin voi eläytyä ja rikollisesta voi antaa vinkkejä jo etukäteen ääntä muuttamalla, kun kirja on itselle tuttu.

Ahern; C.: Viallinen (Gummerus)

Kirja esittelee varsin viitteellisesti yhteiskunnan, jossa kaikkien pitää kaikin tavoin pyrkiä täydellisyyteen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ylämaan pääkaupunkiin, Hummingin kaupunkiin, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu mm. historiastaan ja arkkitehtuuristaan. Hummingissa (ja ilmeisesti koko Ylämaassa) toimii Kilta-niminen komitea, joka tutkii ihmisten toimintaa.

Kirjassa on YA-dystopioille tyypillinen henkilögalleria ja tapahtumien kulku. Päähenkilö, joka toimii myös kirjassa minäkertojana, on melkein täysi-ikäinen tyttö, Celestine. Hän on koko nuoren ikänsä ajan tottunut elämään vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän mukaisesti ja on sitä mieltä, että juuri näinhän asioiden tulisi ollakin. Sitten kuitenkin tapahtuu jotakin sellaista, joka saa Celestinen kyseenalaistamaan vallitsevat säännöt ja toimimaan aiemmin hyväksymiensä sääntöjen vastaisesti. Huonostihan siinä käy. YA-dystopioille ominaisesti sarjan ensimmäinen kirja esittelee vallitsevan yhteiskuntarakenteen ja sen, miten päähenkilö toiminnallaan alkaa kyseenalaistaa tätä rakennetta. Kirjassa on YA-romaaneille tyypillisesti myös romantiikkaa. On ns. hyvä ja paha poika, joiden väliltä päähenkilön pitää jollakin tavalla valita. Tätä romantiikkaa korostetummaksi teemaksi kirjassa nousee kuitenkin luottamus: Voiko oma ennakkokäsitys jostakusta osoittautuakin virheelliseksi? Onko kukaan loppujen lopuksi sitä, miltä aluksi vaikuttaa? Kehen oikein voi luottaa?

Kirja on varsin vetävästi kirjoitettu, ja minun on ihan helppo ymmärtää, miksi kirja on saanut niin suuren suosion, että siitä ollaan miettimässä jopa elokuvaversiota. Toki paljon YA-dystopioita tai dystopioita ylipäätään lukeneet huomaavat kirjan kaavamaisuuden. Raikkaana pidin kuitenkin sitä, millainen päähenkilö kirjassa on: hän on mustaihoisen isän ja valkoihoisen äidin tytär, josta moneen otteeseen todetaan, miten täydellinen hän on. Se tuntuu näin vuonna 2020 BLM-liikkeen myötä merkitykselliseltä. Valinta tietysti korostaa sitä, ettei tässä yhteiskunnassa ole merkitystä ihonvärillä vaan sillä, toimiiko sokeasti ja kyseenalaistamatta annettujen sääntöjen mukaan – jopa omaatuntoaan vastaan.

Jansson,T. Muumilaakson marraskuu (WSOY)

Teoksessa on jo nimensä mukaisesti keskeistä marraskuu. Kuukausi, joka aloittelee talvea ja lopettelee syksyä. Sää on huono, sataa. Muumiperhe on jättänyt Muumilaakson, ja tämän jälkeen Muumilaaksoon alkaa saapua “kummallista” väkeä. Nämä yksinäiset olennot ovat alkaneet kaivata onnellista perhettä ja siitä syystä ovat kokoontuneet Muumilaaksoon.

Muumilaaksoon tulijat asettuvat muumien taloon asumaan, mutta saavat huomata perheen olevan poissa. Tulijat olivat odottaneet lämmintä ja läheistä vastaanottoa – nyt talo onkin tyhjä. Jokainen tulija yrittää selviytyä tilanteesta itselleen ominaisella tavalla ja parhaansa mukaan. Alkujärkytyksen jälkeen tulijat alkavat kommunikoimaan keskenään ja tutustumaan. Juonen käännekohta sijoittuu juhliin, joissa jokainen tuo näyttämölle tunteitaan. Tunteet kohdataan ja sallitaan. Hiljalleen henkilöhahmojen käytös ja toimintamallit palautuvat tuttuun ja turvalliseen. Mielenkiintoista tässä teoksessa on, että muumiperhe ei ole osana konkreettista, etenevää juonta. He eivät ole mukana kerronnassa, toimijoina. Sen sijaan muumiperhe kulkee mukana tulijoiden ajatuksissa, toiveissa ja mielikuvissa. Pidän erityisesti siitä, miten tämä teos keskittyy vuorovaikutuksen ja kommunikaation ympärille. Lämmin teos.

Bird, P.: Yrmeä yksisarvinen

Kirja kiinnitti huomioni, koska hyödynnän opetuksessani pehmoleluyksisarvista nimeltään Tomppa ja oppilaani ovat kovasti innoissaan yksisarvisjutuista. Pip Birdin Yrmeä yksisarvinen on tarina ystävyydestä, yksisarvisista, taikuudesta ja erilaisuudesta. Tarinan päähenkilö on tyttö nimeltään Mira, joka on aloittamassa Yksisarviskoulua. Ensimmäisenä koulupäivänä jokaiselle oppilaalle määrätään oma yksisarvisystävä. Mira huomaa, että hänen ystävänsä Teppo on ihan erilainen kuin muut yksisarviset. Teppo ei ole mikään uljas ja kimmeltävä yksisarvinen vaan hiukan änkyrä ja laiskanpuoleinen kaveri, jota kiinnostaa enemmän herkullinen ruoka kuin vauhdikkaat seikkailut. Mielestäni tarinan opetus on hieno. Erilaisuus on rikkaus ja ennakkoluulot on tehty rikottaviksi. Ystävyys ei katso ikää, ulkonäköä tai harrastuksia. Suosittelisin tätä kirjaa vuosiluokille 1-3.

Huovi, H. & Warsta, E.: Hiiri mittaa maailmaa: Valitut lastenrunot 1979 (Tammi)

Hiiri mittaa maailmaa on saatavilla myös LukuLumosta sekä mm. Bookbeat-palvelusta. Molemmissa runot ovat sekä luettavissa, että kuunneltavissa. Näin runoja voi käyttää monipuolisesti. Kirja on minulla, mutta nautin suunnattomasti Sara Paavolaisen äänestä. Se vapauttaa minut yhteisen lukutuokioon oppilaiden kanssa, yhdessä eläytymään ja nauttimaan, kuulostelemaan ja tunnustelemaan, liikkumaan ja vihdoin pohtimaan tarinaa.

Tämä on kokoelmateos Hannele Huovin mittavasta runotuotannosta ja Elina Warstan herkkä kuvitus tukee tätä lämpimästi pehmeine sävyineen. Teoksen runot on jaoteltu upeisiin yläotsikoihin: ”Kun olin pieni”, ”Unessa siniset vuoret ”,”Pakkaspoika lumitakki” jne. Tämä teos täyttyy riimeistä, väreistä, sävyistä, sanoilla leikittelystä ja niiden avulla maailman laajenee. Runoissa sadut ja tosimaailma kohtaavat toisena. Monet runoista voi olla lukijalleen tuttuja lauluista ja tarinoista tai vaikkapa Salaisen maan -kirjasarjan kertomuksista. Täällä löydät tarinat sekä iloon, että suruun, juhliin ja humuun. Löydät leikkiä, taikaa, löydät runot kohti uniaikaa. Löydät pieniä ja suuria ja uusia ulottuvuuksia. Hannele Huovin runomaailmassa on mahdollisuus laajentaa Rap-lyriikkaan, sanojen rytmiin ja uuden tuottamiseen. Yhdessä lukemiseen ja lukuiloon. Vahva suositus!

Paretskoi, J.: Shell’s Angles (Karisto)

Kirja kertoo yläkouluikäisistä pojista ja heidän perustamastaan samannimisestä mopojengistä. Romaanit ovat perusvireeltään hyvin positiivisia, koska päähenkilöt ovat sanavalmiita ja joutuvat moniin kommelluksiin. Kuitenkin jokaisessa osassa on läsnä myös vakavia aiheita, kuten äidin kuolema ja teinivanhemmuus. Romaanit ovat helppolukuisia ja juonivetoisia, ja ainakin monelle opettamalleni yläkouluikäiselle pojalle Shell’s Angles -kirjat ovat olleet (ensimmäisiä) aidosti kiinnostavia kirjoja.

Kirkkopelto,K.: Piki ja pöljä päivä (Lasten Keskus)

Piki ja Pöljä päivä on Katri Kirkkopellon hurmaava kuvakirja, jossa teemoina ovat tunteet, ryhmään kuulumisen haasteet, kiusaaminen, itsetunnon vahvistuminen ja ystävyys. Piki ei haluaisi mennä päiväkotiin ja hän etenee sinne kuin etana. Päiväkotiin saavuttuaan Pikin on vaikea mennä leikkiin mukaan, kun leikit ovat jo käynnissä. Piki päättää, että Myrskynä, hurjana supersankarina, hän tulee huomatuksi ja on peloton. Leikistä tulee raju, ja Piki loukkaa ystäväänsä. Päivä on ollut hankala. Miten tilanne lopulta ratkeaa? Luin kirjaa ekaluokassani. Lukemisen välissä kysyin oppilailta kysymyksiä kirjasta ja niiden avulla kytkin kirjaa luokassamme esillä olleisiin haastaviin tilanteisiin.

Louhi, A.: Mielikuvitustyttö = Imaginary girl

Kirja on nuorten osastolta, mutta se on kirjan arvostelun kirjoittaneen lastenkirjahylly.blogspot.com/2019/04/kun-nuoruuden-kuvaus-savayttaa.html -sivuston mukaan suunnattu aikuisille. Kirja on englanninkielinen, siinä on teksti myös suomeksi.

Kirja kertoo kahden tytön välisestä ystävyydestä ja hengenheimolaisuudesta, joka varhaislapsuuden muuttuessa kouluikään muuttaa vähitellen muotoaan. Piirien laajentuessa mukaan tulevat kisailu käytöksestä ja ulkomuodosta. Päähahmon jäädessä porukoiden ulkopuolelle tarve miellyttää häiritsee jo hänen omaa mielenrauhaansa. Kirja on samaistuttava, herkkä, realistinen ja kaunistelematon kuvaus kasvukivuista nuoren aikuisen näkökulmasta. 165- sivuinen kirja ei arvostelujen mukaan ole liian pitkä ja se on nopealukuinen. Kuvitus tukee ymmärtämistä. Herkkä mutta vaikuttava tunnelma on saavutettu mustavalkoisten ja väritettyjen kuvien kontrastilla. Opetan koulussa englantia ja tämä kirja olisi mielenkiintoinen vaihtoehto luettavaksi yläkoulun kielen tunnilla. Englannin lisäksi kirjassa käytetty suomenkielinen teksti tukee oppilaita, jotka tarvitsevat alaspäin eriyttämistä. Mielestäni kuitenkin kirjan vahvin anti on sen kulttuuritausta, joka on sama kuin lukijalla ja voi auttaa ymmärtämään vieraskielistä tekstiä paremmin. Yksittäiset vieraat sanat ovat helpompi ymmärtää kontekstista, kun lukija pystyy mieltämään tekstin lähtökohdat.

Lapsen ensimmäiset lukukokemukset syntyvät perheessä. Ajatuksia perhelukemisesta ja sen vahvistamisesta

(blogiteksti perustuu kirjaan: Aerila, J-A & Kauppinen, M. 2021. Kirjasta kaveri. Sytykkeitä lukijaksi kasvamiseen. Jyväskylä: PS-kustannus)

Tässä ajatuksia vapun alla iloisiin, perheen yhteisiin lukuhetkiin.

Perheiden lukemisen kulttuuriin vaikuttavat mm. perheen kirjavaranto, mahdollisuudet harrastaa lukemista, vanhempien lukutottumukset ja -asenteet, vanhempien käsitykset lukemisesta ja lukutaidosta sekä kirjastonkäyttö (Mullis ym. 2017; Swin & Cara 2017). Varhaiskasvatuksessa kirjallisuuskasvatus tulee käsittää laajasti, myös perhelukemisen vahvistamiseen keskittyväksi, pitkäjänteiseksi lukemisen innostamistyöksi. Vanhempien kanssa käydyt keskustelut lukemisen merkityksellisyydestä vahvistavat perheiden lukurutiineja ja nostavat lukuhetket vanhempien silmissä arjen jäsentäjiksi, ilon tuojiksi ja hoivan sekä läheisyyden tarjoamisen paikoiksi.

Yhteinen toiminta ja kirjallisuuteen liittyvät keskustelut perheiden kanssa ovat varhaiskasvatuksen perhelukemiseen houkuttelevaa työtä parhaimmillaan. Tämän kaiken tulisi perustua vapaaehtoisuuteen, mutta myös vanhempia voi ohjata ”lempeästi pakottaen” lukemisen äärelle monilla erilaisilla, perhelukemista tukevilla keinoilla. Tässä opettajan oma mallintaminen oikeissa hetkissä (esimerkiksi tulo- ja hakutilanteet) vanhemmille ,ikään kuin vahingossa, on usein se tehokkain tapa.

Yksi tärkeä keino pitää lukuintoa yllä on kasvattaa luokan tai lapsiryhmän kirjavarantoa riittävän suureksi ja huolehtia siitä, että se on esillä houkuttelevasti. Erään tutkimuksen mukaan (Morrow 2016) lapsiryhmässä tulisi olla saatavilla 5-8 kirjaa/lapsi. Kirjojen valinnassa kannattaa huomioida myös eri genret ja käyttää aikaa lapsien mielenkiinnon mukaisiin kirjallisuusvalintoihin.

Iltasatukirjahyllyt perhelukemisen edistäjinä

Perhelukemista varhaiskasvatuksen arjessa voimallisesti ja helposti tukeva keino on iltasatukirjahyllytoiminta. Iltasatukirjahylly on esimerkiksi päiväkodin eteisiin sijoitettu kirjakokoelma, josta lapset voivat lainata kirjoja iltalukemiseksi kotiin. Kirjastot auttavat mielellään sopivien kirjojen etsinnässä. Iltasatukirjahyllytoiminta lisää lasten kanssa käytyjä kirjallisuuskeskusteluja, mutta kokemukseni mukaan myös lasten keskinäistä keskustelua kirjallisuudesta ja luetuista kirjoista. Vanhempien kanssa käydyt kirjallisuuskeskustelut lisääntyvät luonnollisella tavalla iltasatukirjahyllyn äärellä. Iltasatukirjahyllyn kirjavaranto tulee miettiä ryhmässä tarkoin huomioiden kotien erilaiset lähtökohdat (esim. vanhempien omat lukemiseen liittyvät arvolataukset tai selkeät lukemisen vaikeudet). Iltasatukirjahyllyyn voi hyvin liittää myös äänikirjalistan ja valita luettavaksi eri tasoista luettavaa Tämän kaltainen toiminta lisää myös kirjaston kanssa tehtävää yhteistyötä.

Vanhempainillat tukemassa lukijaksi kasvamista

Vanhempien kanssa voi viettää toiminnallisen sanataidehetken päiväkodissa esimerkiksi runoillen tai saduttaen lapselle oman tarinan. Nämä lasta kuvailevat runot apukysymyksin nopeasti rakentaen ovat sekä vanhemmille että lapsille tärkeitä tuotoksia. Vanhempainilta kannattaa tarjoilla vanhemmille ”juhlana”, johon he voivat liittyä lapsen kanssa yhdessä. Tällöin yhteiset loruttelu- ja lukuhetket mallintavat oivallisesti vanhemmille lukemisen ja pienten lasten kohdalla lukuhetken hoivahetkimäisyyttä ja sitä, mitä kaikkia kasvun, kehityksen ja oppimisen osa-alueita yhteinen lukeminen vahvistaa. Vanhempainillan voi järjestää hyvin kirjastossa ja tähän voi liittää leikillistä kirjavinkkausta ja yhteisen satupolun tai satuhetken luontevalla tavalla. Vanhempia voi pyytää myös valitsemaan kirjoja lapsiryhmän tai luokan kirjavarantoon.

Lukemiseen kannustava materiaali ja muu toiminta

Sosiaalinen media ja erilaiset lukemisen edistämissivustot tarjoavat paljon valmista materiaalia hyödynnettäväksi, mm. lukudiplomien ja lukupassien muodossa. Lapsiryhmän tai luokan oma tarinakassi voi toimia myös perheitä lukemiseen ohjaavana ja pitää sisällään kirjaan liittyvää oheismateriaalia aina sorminukeista tarinavihkoon. Open the doors for reading -hankkeen loppuraportti löytyy osoitteesta: https://sites.utu.fi/iki-taru/perhelukeminen/ pitäen sisällään paljon perhelukemisen vahvistamiseen liittyvää materiaalia. Samasta osoitteesta löytyy myös Hyppy tarinoihin – Lukeminen on voimaa -vihkonen, joka löytyy kuudella kielellä vanhemmille printattavaksi.

Vanhempia kannattaa pyytää lapsiryhmään lukemaan tai kertomaan heille mieluisia lapsuuden satuja. Samoin esimerkiksi yläkoululaisten vierailut päiväkotiryhmässä palvelevat sekä isoja että pieniä oppijoita. Yhteiset lukuhetket vahvistavat itseilmaisua ja -luottamusta, mutta samalla toimivat empatian ja yhdessä toimimisen taitojen vahvistajina arjessa. Kirjasta kaveri -kirjasta kannattaa ehdottomasti etsiä ideat erityisten perhetarinointihetkien toteuttamiseen. Tämä tarinointi avautuu nyt uudelleen kirjallisuuskasvatuksen näkökulmasta ja tekee siitä merkityksellistä ja tavoitteellista toimintaa.

Lapset saattelevat myös vanhemmat kirjojen äärelle

Käytännössä monet lukemista edistävät toimet kannattaa markkinoida suoraan lasten kautta. Lapset kiinnostuvat lähes kaikesta oikein tarjoiltuna. Opettajan oma innostus ja eläytyminen ovat tässä avainasemassa. Päiväkotiin tai kouluun rakennettu pop up -kirjasto kannattaakin markkinoida lasten kautta, jolloin lukukipinän puraisemat lapset tuovat myös kiireiset vanhemmat kirjojen äärelle. Kirjojen valinnassa kannattaa kuitenkin muistaa vanhempien omat mieltymykset. Minkä kirjan he toivoisivat olevan tarjolla iltasatukirjahyllyssä tai pop up -kirjaston valikoimissa?

Perhelukemiseen oivia sivustoja:

https://luelapselle.fi/

https://lukemo.fi/

Agneta Möller-Salmelan Perheessä lukeminen -opas: https://lukuliike.fi/materials/perheessa-lukeminen-opas/

http://www.lukukeskus.fi/

Sanoja ja säkeitä äidille

Äitienpäivän aamun tai muun juhla-aamun voi aina aloittaa yhteisellä lukuhetkellä. Mikä tahansa satu tai kuvakirja voi toimia läheisen hetken sytyttäjänä. Tällöin korttina voi toimia esimerkiksi kirjanmerkkikortti, josta löytyy onnittelujen lisäksi ”vietä kanssani yhteinen lukuhetki” -teksti. Kirjanmerkkimalleja löytyy mm. Aerilan ja Kauppisen tuoreesta Kirjasta kaveri -opuksesta (PS-kustannus 2021).

Tässä muutama helposti toteutettava idea ensi viikonloppuun:

Runopohja äidille tai läheiselle:

Sinä olet ____________________ (adjektiivi + eläin)

______________ (jokin hyvä tuoksu) ______________(hyvä maku tai lempiruoka)

Olet ____________________ (kaunis sana)

Sinä olet _____________________(hedelmä + paikka)

Sinä olet ____________________ (vuodenaika + tavara)

Millainen? ______________________ äiti

Rakkauspurkki tai voimataulu

Äidille tai muulle läheiselle ihmiselle voi täyttää myös pienen purkin kauniilla sanoilla. Purkin nimeksi voisi tulla rakkauspurkki tai murupurkki pahan päivän varalle 😊! Lasten kanssa kannattaa makustella sanoilla ja tähän tekemiseen voi liittää esim. sanoilla luokittelua: mietitään mukavia tunteita ja niihin liittyviä sanoja, tekemisiä, mieluisia värejä, tuoksuja jne. Purkin voi toteuttaa myös voimatauluna siten, että lapsi piirtää, maalaa tai kirjoittaa näitä asioita paperille, joka työstetään tauluksi.

Oikein hyvää äitienpäivää joka kotiin!

” Entäs sitten”, sanoi Pieni,                               

”kun ei ollakaan vierekkäin,

voitko mua vielä rakastaa

vai jääkö rakkaus tänne näin?”

(Ote kuvakirjasta Debi Gliori: Kulta pieni (WSOY), suom. Ilpo Tiihonen)

Moni lapsi innostuu kirjasta, jonka päähenkilö on samanniminen kuin itse

Juli-Anna Aerila & Salla Wahlman

Osalle lapsista ja nuorista kesä on kirjallisuuteen uppoutumisen aikaa: on rauha uppoutua kiinnostavaan kirjaan, vierailla kirjastoissa ja kirjakaupoissa sekä tutustua verkon kirjallisuussivustoihin. Kirja on ajanvietettä ja sen äärellä opitaan, rentoudutaan ja nautitaan. Lukemiseen sitoutunut haluaa olla kirjan äärellä ja käyttää siihen aikaa. Se on luontevaa ja omaehtoista.  Lukemiseen sitoutuneelle sadepäivä ei ole huono uutinen, vaan päivä, jolloin voi keskittyä nauttimaan lukemisesta. Monesti perheessä on muitakin lukijoita ja sadepäivästä muotoutuu perheen yhteinen lukupäivä yhteisine ruokailuhetkineen ja pienine kirjallisuuskeskusteluineen.

Kaikille kirja ei ole automaattisesti osa lomaa eivätkä kirjat, kirjasto tai lukuhetkien mahdollisuus käy mielessä ilman muistutusta. Meidän aikuisten, ehkä erityisesti opettajien ja vanhempien, olisikin hyvä miettiä loma-aikaan sopivia lukuiloa tuottavia pieniä lukuhaasteita. Jos koko kesäloma, yli kaksi kuukautta, kuluu kirjaan tarttumatta, vaikuttaa se kielteisesti lukutaitoon ja syksyn lukutehtävät voivat tuntua hankalilta. Kesän aikana erot lasten lukemisessa voivatkin kasvaa ja osalla lukutaidon kehittyminen pysähtyy kesän ajaksi.

Monen lapsen ja nuoren kohdalla lukuinnon sammuminen kesän aikana voi johtua yksinkertaisesti siitä, että lukeminen ja kirjat eivät ole perhe- tai kaveripiirissä esillä. Näin lukeminen aurinkoa ottaessa tai sadepäivän ratoksi ei tule mieleen tai sopivaa materiaalia ei ole lähistöllä juuri silloin, kun sille olisi sopiva ajankohta. Pienellä vaivannäöllä me aikuiset voisimme ehkä muistuttaa lukemisesta, kivoista lukumateriaaleista ja mallintaa lukemisen iloa näille lapsille ja nuorille. Se voi tapahtua ottamalla itse lukemista rannalle tai tarttumalla kirjaan vapaahetkenä. Näin me aikuiset teemme näkyväksi kirjojen ja lukemisen erilaisia merkityksiä rentoutumisen, tiedon hankkimisen, elämästä oppimisen tai ajanvietteen näkökulmasta. Kirjastovierailu aikuisen ehdottama voi olla lapselle ja nuorelle päivän piristys ja mielekäs yhteinen hetki perheenjäsenten kanssa.

Lapset ovat erilaisia ja lähipiiri, kuten oma opettaja tai vanhemmat, tuntevat lapselle sopivan lukemiseen johdattavan tai lukemista ylläpitävän polun parhaiten: joillekin se voi olla jokin lukemiseen liittyvä palkinto, joku innostuu lukubingoista, jostakusta voi olla mukava lukea kirja ja katsoa sitten elokuva ja jollekin parasta on yhteinen kirjasto- tai kirjakauppareissu perheen kanssa. Tärkeintä taitaa olla, että kun lukemisen kokoinen aika päivästä löytyy, on lukumateriaalia tarjolla. Lukumateriaali voi olla myös verkosta löytyviä kirjoja, äänikirjoja tai muita tekstejä. Myös tietokirjallisuutta on hyvä pitää käsillä: lukutarpeen voi herättää jollakin luontokokemuksella, matkasuunnitelmalla tai vaikka nikkaroinnilla. Tietokirjallisuus sopii myös melkein kaikenikäisille: lastenkirjoissa on paljon asiaa aikuisille ja aikuisille suunnatuissa kirjoissa on ainakin lapsia kiinnostavia kuvituksia.

Vielä ensi viikolla voisi kouluissa miettiä, miten lapset ja nuoret joko yhdessä tai perheidensä kanssa voisivat ylläpitää lukuiloa kesän ajan. Voisivatko luokkatoverit sopia kesken lukutreffejä ja lyödä päivät lukkoon jo viimeisellä kouluviikolla? Ideana voisi olla mukavan retkikohteen sopiminen ja saapua tiettynä ajankohtana luettavan ja eväiden kanssa paikan päälle. Toinen vaihtoehto voisi olla kirjastotreffit. Kirjastossa on mukava viettää aikaa ja lukea lehtiä tai kirjallisuutta. Jotain voi tarttua mukaankin. Ehkä voisi myös keskustella siitä, voisiko yökyläilyyn sopia luettavan mukaan ottamisesta. Lukuhetkien ideointi oppituntien aikana voi auttaa lapsia myös pitämään yhteyttä kesän aikana. Se voi olla joillekin tärkeää. Itsekseen lukemiseen voi ideoina jonkin tavan jakaa lukukokemuksia kesän jälkeen. Monen kirjaston sivuilta löytyy lukubingoja ja lukudiplomeita kesälukemisen ohjaamiseen. Kesälukemisen haasteeksi ainakin pienemmille oppilaille antaa jonkin teemahaasteen. Haasteena voi olla esimerkiksi se, kuka kerää eniten ammattiin, urheilulajeihin tai kaupunkeihin liittyvää kirjallisuutta.

Lastenkirjoissa seikkailee kaikenlaisia mörriäisiä, hämäriä otuksia, mittarimatoja ja muita nimettömiä tai hassunkurisnimisiä. Mutta paljon tarinoiden päähenkilöinä on myös lapsia, joilla on nimet kuin kenellä tahansa meistä. Monet lapset lukevat mielellään heidän kanssaan samannimisen henkilön seikkailuista. Porin kaupunginkirjaston Salla Wahlman, joka on monille POLKU-opiskelijoille tuttu, teki listan lastenkirjoista, joissa päähenkilön nimi on teoksen otsikossa. Listaa voi hyödyntää monin tavoin: siitä voi etsiä nimipäiväsankarille lahjoja, innostaa kirjan päähenkilön nimistä henkilöä lukemaan tai aloittaa nimilukuhaasteen. Kiitos Salla! Ohessa kirjalista:

Kirjan nimikin sen kertoo:

Astrid Desbordes ja Marc Boutavant (kuvitus), Annukka Kolehmainen (käännös): Oliver ja kuutamojuhla (Etana Editions 2019)

Riina Katajavuori ja Hannamari Ruohonen (kuvitus): Kielo loikoilee (Enostone kustannus 2020)

Tom Percival, Raija Rintamäki (käännös): Täydellinen Taavi (Kumma-kustannus 2021)

Benas Bérantas ja Vilija Kvieskaité (kuvitus), Rauna Sirola (käännös): Olavi ja pelottava mörköpörkö (Lasten Keskus 2020)

Maria Kuutti ja Saara Söderlund (kuvitus): Onni ja Aada yökylässä (Karisto 2020)

Pauliina Vanhatalo ja Anna-Emilia Laitinen (kuvitus): Nipistäjä-Kerttu (S&S 2019)

Hannamari Ruohonen: Kaisan ja Oskarin lempikirja (S&S 2018)

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen (kuvitus): Olematon Olga (Otava 2018)

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård (kuvitus): Pieni Maija (Karisto 2020)

Kerttu Rahikka ja Nadja Sarell (kuvitus): Elsa ja Lauri kierrättävät (Mäkelä 2020)

Aira Savisaari ja Hannamari Ruohonen (kuvitus): Niilo kylvää (Karisto 2021)

Muita kuvakirja, joissa hyviä tyyppejä:

Jani Toivola ja Saara Obele (kuvitus): Poika ja hame (Otava 2021) – RONI

Maria Nilsson Thore, Raija Rintamäki (käännös): Kolmikko metsäretkellä (Mäkelä 2020) – ESSI, IIDA, VALLE

Tiina Nopola ja Mervi Lindman (kuvitus): Siiri ja nolo nalle (Tammi 2020) – SIIRI, OTTO

Elina Komulainen, Mirka Tuovinen, Kristiina Haapalainen ja Sami Vähä-Aho: Mekon matka (Sitruuna 2020) – VUOKKO

Shini Somara, Catherine Coe ja Nadja Sarell (kuvitus), Terhi Leskinen (käännös): Minusta tulee tutkija (Mäkelä 2021) – ROBIN

Kirsti Kuronen ja Karoliina Pertamo (kuvitus): Kerro minulle kaunis sana (Karisto 2019) – JAAKKO

Hertta Vierula ja Teemu Juhani (kuvitus): Hännänkääntötemppu (Karisto 2019) – SANNA

Miikka Pörsti ja Anne Vasko (kuvitus): Gorilla (S&S 2020) – EINO

Deborah Marcero, Mari Nurminen (käännös): Purkissa (Kumma-kustannus 2021) – LEEVI

Koulujen kesäloma-aika lähenee ja POLKU-hankekin hiljenee kesäkuun puolivälissä. Elokuussa ollaan sitten jo täydellä tohinalla taas menossa mukana. Heinäkuussakin vastailemme sähköposteihin ja kaikki suoritusalueet ovat auki tehtävien suorittamista varten. Viimeinen kesäkahvila vielä 16.6. Lisäksi verkkokurssille voi jatkuvasti ilmoittautua uutenakin opiskelijana.

”Arvaamattomuus, villisti puikkelehtivat teksti, joka elää omaa elämäänsä, välillä paeten, eikä aina lainkaan lainalaisuuksia totellen, kuulostaa osittain minun matkaltani kirjoittamiseen ja sen ohjaamiseen.”

(Täydennyskoulutettava kurssiportfoliossaan keväällä 2021)

Tämä blogiteksti vie pitkin kirjoittamisen polkua, jota täydennyskoulutettavat neljännen opintojakson aikana ovat kulkeneet. Opintojaksolla täydennyskoulutettavat syvensivät lukuelämyksiä ja lukemiseen sitoutumista kirjoittamisen keinoin. Matkaa tehdessä opettajan työkalulaukkuun pakattiin erilaisia lukemista tukevia työtapoja R2L-menetelmästä ennakointikertomuksiin ja tilanteiden dramatisoinneista mentoriteksteihin. Välillä jäätiin ihastelemaan luentoja kirjoittamisen portaista, tarinaan uppoutumisesta, nykytaiteesta toisin tekemisenä sekä sanoilla ilottelusta. Nappasipa joku matkamuistoksi kenties vielä fanifiktion laatimisen, scifistä taiteen tekemisen, roolihahmoksi pukeutumisen tai tarinan kaaren pilkkomisen osiin.

Kolmella kokeilevalla harjoitustyöllä kiinni kirjoittamiseen

Opintojaksolla kirjoittamisen polku vei myös kolmen erilaisen harjoitustyön pariin. Jakson lopussa harjoitustyöt koottiin kurssiportfolioiksi, joissa täydennyskoulutettavat taidokkaasti asettivat monisävyisiin vuoropuheluihin luentojen ja työpajojen sisältöjä, lähdekirjallisuutta sekä kokemuksiaan opettajina. Ensimmäisenä harjoitustyönä kurssilaiset katsoivat Freedom Writers -elokuvan ja kävivät virtuaalisen keskustelun siitä, mitkä asiat elokuvassa toimivat oppilaiden kirjoittamisen innoittajina. Keskusteluissa täydennyskoulutettavat peilasivat elokuvan päähenkilön pedagogisten keinojen mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia omia kokemuksiaan vasten. Yhteenvedoksi havaittiin, että kirjoittamiseen sitouttaa ainakin se, että pääsee kirjoittamaan itselleen merkityksellisistä asioista.

Toinen harjoitustyö oli kokeilla tekstuaalista interventiota eli manipuloida jollain lailla itseä kiinnostavaa tekstiä. Lopputulokseksi saatiin taideteoksia, joissa ilotulitettiin kielellä luovasti leikkien: kurssilaiset kirjoittivat muun muassa kuvakirjan tarinan omalla lapsuuden murteellaan, tekivät Muumipeikko-tarinasta sankarihaastattelun iltapäivälehteen, siirsivät vanhoja klassikkotarinoita nykypäivän Helsinkiin, korvasivat laululyriikan substantiiveja yllättävillä vaihtoehdoilla, keinauttivat päähenkilöiden ja pahisten roolit päälaelleen sekä lisäsivät tekstiin kertojia siten, että yhden minäkertojan sijasta mukana olikin seitsemän eri henkilöä minäkertojina. Moni täydennyskoulutettava raportoi kurssiportfoliossaan, että innostui kokeilusta niin paljon, että sovelsi jo opintojakson aikana menetelmää omien oppilaidensa kanssa.

Myös kolmannessa harjoitustyössä polku puikkelehti jokaisen kurssilaisen luokkahuoneeseen. Täydennyskoulutettavat valitsivat kurssilla esillä olleista työtavoista itseä erityisesti innostavan, tekivät siitä oman sovelluksen ja testasivat työtapaa oppilaiden kanssa. Tämän jälkeen työtavasta laadittiin menetelmävinkkaus, joka sisälsi kiinnostuksen herättävän ”klikkiotsikon”, ingressinomaiset perustelut työtavan hyödyllisyydestä, askel askeleelta etenevät ”Tee näin!” -ohjeet, tietoiskun menetelmän teoreettisesta perustasta sekä oppilaiden kommentit ”testaajien todistajanlausuntoina”. Vinkkauksista syntyi mainosten tekstilajia värikkäästi mukailevia ryhdikkäitä paketteja, joista myös menetelmästä tietämätön sai erinomaiset ohjeet sovelluksen toteuttamiselle.

Innostumisia ja onnistumisia lukuvuoden aikana muodostuneessa Zoom-yhteisössä

Vaikka reissussa on tapana rähjääntyä, aktivoituivat kurssilaiset kerta toisensa jälkeen ja kevätkiireistä huolimatta vilkuttelemaan kameroistaan Zoom-tapaamisissa, hulluttelemaan breakout roomeissa ja lukemaan kirjoituskokeilujaan ääneen Polku-yhteisölle. Viimeisellä opintojaksolla eräässä kurssiportfoliossa lukuvuoden aikana etäyhteyksien avulla muodostuneeseen yhteisöön viitattiin jopa sanalla ”perhe”.

Portfolioissa täydennyskoulutettavien pohdinnat vaihtelivat kunkin koulutettavan työympäristön, kiinnostuksen kohteiden ja kirjoitustaustan mukaan. Yhteistä pohdinnoille olivat kuitenkin huomiot siitä, kuinka kirjoittavaa oppilasta ei kannata jättää yksin kirjoitustehtävänannon kanssa. Onnistunut kirjoitussuoritus vaatii usein ikä- ja taitotasosta riippumatta oppilaan opastamista eri tekstilajien käytänteisiin, konteksteihin ja tavoitteisiin sekä onnistuneen kirjoitussuorituksen mallintamista esimerkkien avulla. Toisin sanoen kirjoittamiseen kiinnittyminen vaatii oikea-aikaista tukea ja yhteisöllisyyttä. Tällainen kielen tilanteisen käytön – vaihtelun ja vivahteiden – tajun kasvattaminen lisää oppilaiden kielitietoisuutta. Kirjoittamisen oppitunnin voi myös siis ajatella polkuna, jota pitkin kulkiessa tekstiä yhteistoiminnallisesti työstetään (palastellaan ja parastellaan) prosessina. Samalla prosessia voi reflektoida, ohjeistaa oppilaat antamaan vertaispalautetta ja järjestää kannustavien kommenttien kierroksia. Prosessin lopussa tärkeää on antaa arvoa kirjoitetuille teksteille julkaisemalla niitä vaikkapa lukemalla tekstit ääneen tai kokoamalla koulun tai luokan (verkko)lehdeksi.

Syksyllä jatketaan matkaa eteenpäin. Siihen saakka matkaeväänä voi hymyillen pureksia erään täydennyskoulutettavan kurssiportfolion terveisiä: ”Tämän opintojakson aikana innostuin – ja onnistuin!”

Kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9.2021 on hyvä pysähtyä pohtimaan omia varhaisia ja merkityksellisiä lukukokemuksia. Mistä näiden hetkien maaginen voima syntyi? Omissa lapsuuteni lukuhetkissä lämmön ja hoivan toivat läheiset ihmiset, joiden kanssa kirjojen äärellä oltiin. Perhe ja isovanhemmat.

Isoveljen kanssa otettu kuva (blogin kansi)  on tästä osoitus. Kuvassa on välittämistä, rakkautta ja lämpöä. Lapsuuden perheessäni luettiin paljon ja se rakensi meidän sisarusten lukijuutta vahvasti. Kotona oli iso kirjahylly täynnä kirjallisuutta. Äiti ja isä lukivat myös työmatkoilla junassa ja muistan näistä vuosista, että junanvaunussa myös keskusteltiin kirjoista muiden matkustajien kesken. Äiti kertoi mm. kerran kotiin palatessaan, kuinka eräs kanssamatkustaja oli todennut hänelle (äidillä oli ollut Umberto Econ Ruusun nimi -kirja kädessään), että ei olisi kuvitellut äitini kaltaisen ihmisen lukevan tuollaista hömppää. Ehkä tämän kanssamatkustajan kohdalla kirjan kansi johdatteli ajatukset toisenlaisen genren äärelle.

Se, että äiti ja isä kertoivat näistä keskusteluista, on merkityksellistä tutkimustenkin valossa. Aikuisen mallintaminen kasvattaa kiinnostusta kirjallisuutta ja lukemista kohtaan. Aikuinen, joka keskustelee omasta lukijuudestaan, on lapsen silmissä uskottava, innostava ja kiinnostava. Opettajankin tulisi aina mallintaa teoillaan ja esimerkillään aidosti lukevaa aikuista.

Itse olen ollut aina ns. kausilukija. Välillä ahmija, välillä lukemisen kokonaan unohtanut. Näin kävi varsinkin ruuhkavuosissa lasten ollessa pieniä. Onneksi työssäni varhaiskasvatuksen kentällä olen saanut aina olla kirjallisuuden ja satujen ympäröimänä. Luulen, että osa ammatinvalintaanikin liittyy ns. kirjaleikkiin. Siihen, mitä kirjallisuus parhaimmillaan tarjoaa: valmiin leikkimaailman. Tällöin leikissä on läsnä se kuuluisa sadun terapeuttinen voima. Tuttu tarina voi tarjota kokemuksen jostakin itselle tärkeästä, joko tunteesta tai toiminnasta.

Minulla oli onni nauttia äitini tarinankerrontataidoista. Oikeastaan hän teki nämä tarinat lauluiksi, joita meille iltaisin sitten lauloi. Esimerkiksi Marimekon pelottavat papukaijaverhot vääntyivät hauskaksi rallatukseksi ja sai meidät turvallisin mielin unten maille.

Pelko asuu verhoissa

Äiti laulaa lapselle:

asuipa kerran verhoissa papukaijat Pii ja Puu.

Pientä poikaa pelottaa.

Väkevät silmät, terävät nokat.

Voiko Pii pillastua,

Puu pullistua.

Pian pelko uneksi vaihtuu.

Äiti laulaa lapselle:

asuipa kerran verhoissa papukaijat Pii ja Puu

Opettajina ja kasvattajina meidän on hyvä muistaa, että kaikissa perheissä kirjat ja lukeminen eivät ole yhtä merkityksellisessä roolissa. Silti kaikissa perheissä luetaan paljon erilaisia tekstejä, reseptejä, kauppalappuja lautapelien sääntöjä, kuvakirjoja sekä tietokirjallisuutta. Perheissä myös kuunnellaan äänikirjoja ja silmäillään tekstiviestejä sekä somekanavia. Tämän kaiken lukijuuden näkyväksi tekeminen ja arvostaminen on tärkeää lukemisen edistämistyötä. Nautinnollista #readhour2021 -hetkeä kaikille.