Siirtymä tuuli- ja aurinkosähköön nojautuvaan energiajärjestelmään vaatii perustavanlaatuista energian käytön asennemuutosta

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Tekniikan & Talouden verkossa asiantuntijapuheenvuorona 8.8.2025. Lue kirjoitus T&T:n verkkosivuilta.

Suomen energiajärjestelmä, kuten muutkin kehittyneiden talouksien energiajärjestelmät, ovat tällä hetkellä merkittävässä siirtymävaiheessa, jossa fossiiliseen energiaan perustuva järjestelmä on siirtymässä kohti uusiutuvaan energiaan nojautuvaa järjestelmää.

Uusiutuva energia, joka pääosin tulee perustumaan tuuli- ja aurinkosähkön tuotantoon, johtaa perustuvanlaatuiseen muutokseen siinä, miten energiaa tullaan kuluttamaan yhteiskunnassa. Energian saatavuus tulee olemaan enemmän sääriippuvaista, ja nykyisellään markkinoiden hintasignaalit ohjaavat sähkön kuluttajia joustavampaan sähkön kulutukseen.

Nykyinen sähkömarkkina, jossa korvaus sähkön tuotannosta perustuu pelkkään energiaan, eikä tarvittaessa saatavilla olevaan kapasiteettiin, ei anna riittäviä kannustimia perustuotannon investointeihin. Tämän vuoksi on ollut keskustelua kapasiteettimarkkinamekanismista, joka takaisi korvauksen asennetulle tuotantokapasiteetille. Tämä kuitenkin heikentäisi kannustimia uudelle tuuli- ja aurinkovoiman tuotannolle, koska suurempi perustuotanto järjestelmässä heikentäisi vaihtelevan sähköntuotannon arvoa, kun sitä on paljon saatavilla. Erityisen haitallisia tukimekanismeja olisivat teknologisesti puolueelliset mekanismit, kuten entisen ilmasto- ja ympäristöministerin Kai Mykkäsen ehdottama minimihinta tuotetulle ydinsähkölle.

Perusvoimaan panostamisen sijasta energiapolitiikassa pitäisi mieluummin pohtia mekanismeja, jotka kannustaisivat järjestelmän joustavuuteen. Tuotantopuolen joustavuus voidaan mahdollistaa energian varastointiin perustuvalla teknologialla, kuten sähköakuilla. Lisäksi sektorikytkentä kaukolämmön lämpövarastoilla ja sähköisellä lämmöntuotannolla sekä vihreän vedyn tuotanto ja varastointi tukisivat vaihtelevaan sähköntuotannon perustuvaa energiajärjestelmää.

Järjestelmän joustavuus mahdollistaa vaihtelevan sähköntuotannon kannattavuuden, joka on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta keskeinen edellytys.

Ehkäpä keskeisintä olisi kysyntäpuolen jouston kasvattaminen, jos tavoitteena on minimoida investoinnit kannattamattomaan ydinvoimaan tai rajallisiin resursseihin perustuvaan biomassan polttamiseen. Kysyntäjousto kuitenkin tarkoittaisi esimerkiksi teollisuudessa matalampaa käyttöastetta. Tällöin tarvitaan investointeja kasvattamaan sähkön suurinta kysyntää, jos halutaan säilyttää sama teollisuuden tuotanto. Ilman taloudellisia tukia tämä johtaisi heikentyneeseen kilpailukykyyn globaaleilla markkinoilla olettaen, että muut maat eivät suostu vaatimaan tätä yhteiskunnalta.

Tämän vuoksi kehitteillä olevan kapasiteettimarkkinamekanismin pitäisi olla teknologianeutraali, mikä loisi kulutuspuolen investoinneille kannustimia joustavaan sähkönkulutukseen ja pitäisi samalla Suomen kilpailukykyisenä markkinapaikkana globaalissa maailmassa. Lisäksi järjestelmän joustavuus mahdollistaa vaihtelevan sähköntuotannon kannattavuuden, joka on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta keskeinen edellytys.