Menetelmät

DEEP TALK -MENETELMÄ

Deep Talk on arvojen, asenteiden ja etiikan kielen oppimisen menetelmä.  Siinä yksilö ja ryhmä voi oppia dialogisella, ihmisyyttä syvästi kunnioittavalla tavalla  kuulemaan, kuuntelemaan ja puhumaan itsensä ja yhteisönsä kanssa. Menetelmän lähtökohtana ovat ikivanhat kertomukset, joiden pohjalta rakennetaan yhteisön leikkiä ja ymmärrystä toiseen. Ytimessä ovat kertomukset, niiden toistuva kertominen ja kerrontaa tukevat esineet. Deep Talk -menetelmä on tällä hetkellä käytössä mm. joissakin Salon päiväkodeissa eettisen kasvun välineenä sekä ulkomailla. Lisäksi menetelmää on sovellettu työnohjaukseen. Menetelmän keskeisiä käsitteitä ovat läsnäolo, kuulluksi tuleminen, yhteinen toiminta ja yhteinen pääoma.

Asiantuntija: Tuula Valkonen

LEARNING STORY – ELI OPPIMISENTARINA -MENETELMÄ

Kertomukset ja kertominen ovat keskeisiä elementtejä lapsen kasvussa. Lapsille kertomukset ovat luontainen tapa ymmärtää, jäsentää ja muistaa asioita. Myös identiteettimme rakentuu sekä itse kertomiemme ja että muiden tuottamien kertomusten varaan. Oppimisessakin kertomuksilla on keskeinen rooli, sillä suuri osa kasvattajien puheesta on kertomusta. Oppimisen dokumentoinnissa ja arvioinnissa kertomusta sen sijaan käytetään vielä vähän. Oppimisentarina (Learning Story) -menetelmä on Uudessa-Seelannissa kehitetty, kertomuksellisuuteen perustuva, oppimisen arvioinnin ja dokumentoinnin menetelmä, jossa korostetaan yksilöllisen kehityksen huomioimista, vertailun välttämistä sekä arvioinnin kannustavuutta. Oppimisentarinassa opettaja tai muu aikuinen tuottaa lasta koskevat havaintonsa kertomuksen muotoon. Perinteistä verbaalista kertomusta voidaan oppimisentarinassa tukea visuaalisen, auditiivisen tai audiovisuaalisen materiaalin avulla. Opettajan tai aikuisen kirjoittama oppimisentarina jaetaan lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa ja sitä voidaan täydentää sekä lasten että vanhempien kerronnalla. Kansainvälisesti on voitu osoittaa, että oppimisentarinoilla on monia positiivisia vaikutuksia lapsen itsekyvykkyyskäsityksiin, lapsen ja vanhempien väliseen kommunikointiin sekä henkilöstön lapsesta tekemiin arviointeihin.

Asiantuntijat: Marita Neitola ja Juli-Anna Aerila

PRITNEY-MENETELMÄ

Eläimen (oli se sitten elävä tai fiktiivinen) kunnioittaminen kanssakulkijana on yksi menetelmän keskeisistä lähtökohdista. Eläinten kanssa toimiessa puhutaan usein siitä, miten eläintä ”käytetään” tiettyyn tarkoitukseen. Pidetään ikään kuin itsestään selvänä sitä, että eläin on tiettyä tarkoitusta varten sen sijaan, että eläin olisi tilanteessa ihmisen kanssa tasavertaisessa suhteessa. Pritney-menetelmissä ja teoreettisissa kehitelmissä (Pritney™-, AHA ja eläinkirjallisuusterapia™-) eläin on kanssakulkija, jonka ominaislaatua ihminen kunnioittaa. Menetelmä on nimetty Pritney-nimisen shetlanninponin mukaan. Pritney on suloinen ja temperamenttinen poni, joka on touhunnut pienten ja isompien lasten parissa ponikerhoissa, varttuneempien seurassa tutkimuksen ja kirjallisuusterapeuttisen taidelähtöisen (AHA™-menetelmä) toiminnan parissa, sekä eläinkirjallisuusterapiassa™.

Pritney™-menetelmän taustalta löytyy teoria, joka toteuttaa uusimman varhaiskasvatussuunnitelman (VASU 2018) integroivia ideoita. Tulokulmia etenkin sosiaalisemotionaalisiin ilmiöihin hahmotellaan nuken symbolisen voiman, nukketeatterin ja kirjallisuusterapian teorioiden kautta. Koska menetelmä rakentuu idealle vuorovaikutteisista aktiviteeteista, joissa käsinuket, lastenkirjallisuus, musiikki, tanssi ja muut taidealueet integroituvat lapsen arkeen ja mielenmaisemaan unohtamatta lapsen tunne-elämän virikkeitä, tarvitaan pedagoginen nukke ja aikuisen käsitys nuken symbolisesta voimasta.

Sisältöjä:

Pritney™ innostaa ennakkoluulottomaan ja monipuoliseen taiteelliseen ja luovaan aktiviteettiin. Inspiroituminen, ennakkoluulottomuus ja empatia ovat Pritney-menetelmän kantavia sisältöjä.

Pritney-toiminnat toteutuvat eläinkirjallisuusterapian™ alla. Parhaimmillaan menetelmän aikana ryhmän tai yksilön työskentelyssä voi toteutua vuorovaikutteisen kirjallisuusterapian nelivaiheisen prosessin (McCarthy-Hynes ja Hynes-Berry 1994, 42-59) sisältöjä.

Asiantuntija: Pirjo Suvilehto

SILKKITIE-MENETELMÄ

Silkkitie on pehmeä, lempeä, silkkihuivin hulmuileva tuulen henkäys. Silkkitie on polveileva polku, jota aluksi kuljetaan mutkitellen, pienin hapuilevin askelin. Silkkitie on seikkailu musiikin mahtimaahan. Kulkiessa saa kohdata itsensä ihmettelemästä kauniita maisemia, jylhiä vuoria, puroja, jokia, järviä, meriä. Silkkitie kulkee metsän siimeksessä, hiljaisuudessa sammaltuoksuissa. Se on kesän aurinkoisia päiviä, lintujen laulua, kärpästen surinaa, tuulen huminaa. Silkkitien syksy on sadetta, kuulautta, kuravettä ja kuuraa. Talvella silkkitiellä on valkeaa hahtuvaista lunta, pakkasta ja pysähtynyttä hiljaisuutta ja rauhaa. Kevätpurojen soljuessa silkkitien äänet heräävät eloisiin sointuihin, vihreys ja valo siivittävät askelia kohti uusia ihmetyksiä. Matkalla saa tutustua äänien maisemiin, musiikillisiin mielikuviin ja tunteiden koko kirjoon. Silkkitien alussa pidetään sylissä ja kannetaan hypittävien paikkojen yli. Kun askelet vahvistuvat voi musiikki siivittää ihan omin voimin tanssin pyörteisiin. Silkkitiellä on lupa laulaa ja soittaa ja nauttia musiikista. Matkan varrelta otetaan tietysti kuvamuistoja, maalataan musiikillisia maisemia, ja tunteiden hehkua. Silkkitietä kuljetaan yksin ja yhdessä. Yhteinen matkanteko tuo iloa ja ystävyyttä. Silkkitien musiikilliset muistot kantavat pitkään, koko elämän ajan.

Keskeisiä käsitteitä ovat aistit, tunteiden ilmaisu, tarinallisuus, leikki, musiikillinen keksintä, kuvatulkinta, monitaiteisuus, yhteisöllisyys, kehollisuus.

Asiantuntija: Leena Poikela

TARU-MENETELMÄ (MSM-malli)

Kirjallisuuden merkitys lasten hyvinvoinnille on suuri. Kirjallisuus auttaa lapsia valmistautumaan erilaisiin elämäntilanteisiin, käsittelemään tunteitaan ja ymmärtämään, että ihmisten elämässä on samankaltaisuutta ja erilaisuutta. Lapset etsivät kirjallisuudesta paitsi lohtua ja toivoa, myös ennen kaikkea tietoa. Tietoa elämästä. Perheet ovat erilaisia sen suhteen, miten niissä kirjallisuutta luetaan ja arvostetaan. Tästä syystä on tärkeää yhteistyössä varhaiskasvatuksen kanssa tarjota perheille tapoja ottaa kirjallisuus osaksi arkipäivää ja rakentaa siltaa lasten ja kirjallisuuden välillä tarjoamalla lapsille kiinnostavaa, heille merkityksellistä kirjallisuutta mielekkäällä, lapsilähtöisellä tavalla. Kirjallisuuden lukeminen ja sen tarjoaminen on arvovalinta, jota tulee tehdä näkyväksi ei puheiden, vaan toiminnan kautta.

TARU-menetelmän keskiössä on tarjota lapsille runsaasti mielekkäitä ja rauhallisia lukuhetkiä ja kirjallisuutta (kirjallisuuden MÄÄRÄ esim. ryhmän kirjakokoelmat, iltasatukirjahyllyt, yhteistyö kirjaston kanssa), sopivantasoista, merkityksellistä ja kiinnostavaa kirjallisuutta (SOPIVA kirjallisuus esim. vaihtuvat kirjakokoelmat, kirjallisuudentuntemus) ja mielekästä toimintaa kirjallisuuden lukemisen aikana, ennen lukemista ja sen jälkeen (MIELEKÄS toiminta esim. draama, kuvataiteet, TVT-sovellukset, yhteisöllisyys).

Asiantuntijat: Juli-Anna Aerila ja Merja Kauppinen