Yhteisöllisyys työhyvinvoinnin vahvistajana

Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -seurantatutkimuksen mukaan suomalaisten työhyvinvoinnin ja työkyvyn kokemukset ovat edelleen heikentyneet. Muutokset eivät ole dramaattisia, mutta käännettä parempaan ei ole tapahtunut koronakriisin jälkeen. Yksi huomionarvoinen asia tuloksissa on se, että nuoremmat sukupolvet kokevat työhyvinvointinsa heikommaksi ja myös työn voimavarat ovat heillä matalammalla tasolla kuin jo pitempään työelämässä olleilla. Erityisesti nuorten työhyvinvointia voidaan edistää panostamalla yhteisöllisyyteen, arvostukseen ja onnistumisten huomioimiseen työpaikoilla. Nämä edistämiskeinot toki lisäävät myös kaikkien muiden työelämäsukupolvien työhyvinvointia.
Yhteisöllisyys syntyy arjessa
Yhteisöllisyyden tarpeemme vaihtelee ja on hyvin yksilöllinen. Tästä huolimatta jokainen meistä kaipaa kokemusta kuulumisesta joukkoon ja hyväksymistä omana kokonaisena itsenään. Meillä on ihmisinä perustavanlaatuinen tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi. Lisäksi on tarpeellista saada kokemus siitä, että omalla työpanoksella on merkitystä muillekin. Yhteisöllisyyden kokemuksia on viime aikoina työyhteisöissä haastaneet muun muassa etä- ja hybridityön vielä kehittymässä olevat käytännöt.
Helposti ajatellaan, että yhteisöllisyyttä vahvistetaan parhaiten jollakin mukavalla yhteisellä tekemisellä työajan ulkopuolella. Tätäkin toki tarvitaan, mutta tärkeintä yhteisöllisyyden näkökulmasta on se, miten arjessa tehtävä työ mahdollistaa sen kokemisen. Arjen yhteinen tekeminen on yhteisöllisyyden perusta. Yhteinen puhe niin vapaamuotoisissa kohtaamisissa kuin työasioihin keskittyvissä palavereissa synnyttää yhteisöllisyyttä. Näissä keskusteluissa on tärkeää toisen mielipiteen arvostaminen, aktiivinen sekä tasapuolinen kuuntelu ja vastavuoroisuus. Lisäksi on hyvä huomioida, että jokaisella osallistujalla on mahdollisuus oman näkemyksensä ilmaisemiseen.
Myös kaikkien tiedossa olevat organisaation tavoitteet ja päämäärä edistävät yhteisöllisyyttä. Kun tietää tavoitteet, joita kohden suunnataan, yhteinen tekeminen ja yhteishenki vahvistuvat. Tällaista yhteistä tekemistä on myös organisaation kehittäminen. Kun työyhteisö pääsee osallistumaan nykyisten prosessien ja uusien toimintatapojen kehittämiseen, vahvistuu myös kokemus yhteisöllisyydestä ikään kuin sivutuotoksena. Tämä sivutuotos on tärkeä myös siitä näkökulmasta, että se rakentaa omaehtoista omistautumista tavoitteisiin eli sitä kautta henkilöstön sitoutuminenkin organisaatioon vahvistuu. Tällä taas on myönteiset vaikutukset organisaation tuloksellisuuteen.
Tunneilmasto jokaisen vastuulla
Yhteisöllisyys tarvitsee kasvualustakseen myös empaattista ja välittävää, inhimillistä tunneilmastoa. Tähän pystyy jokainen työyhteisön jäsen vaikuttamaan omalla toiminnallaan. Tärkeää onkin aika ajoin pysähtyä pohtimaan, mitä itse tuo mukanaan työpaikalleen ja onko sitä kautta edistämässä myönteistä työilmapiiriä. Myös johtamisella ja sen käytännöillä on tunneilmastoon iso merkitys. Johtajat, esihenkilöt ja muut organisaation avainhenkilöt määrittävät omalla toiminnallaan myös ilmapiiriä. Yhteisöllistä ilmapiiriä tukevat johtajien oma esimerkki ja toiminta, kannustusten, kehujen ja palkitsemisen mallit ja se, millaiset ei-toivottuun toimintaan puuttumisen pelisäännöt ovat.
Turvallisessa ja yhteisöllisessä työyhteisössä on mahdollista puhua myös työn herättämistä tunteista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita terapointia tai tunteissa vellomista, vaan sitä, että ymmärretään tunteiden olevan osa jokaista meitä ja niitä ei ole mahdollista jättää työpaikan ulkopuolelle. Myönteistä tunneilmastoa on työyhteisössä mahdollista vahvistaa positiivisen palautteen antamisella, onnistumisten huomioinnilla, kiitoksilla sekä muiden auttamisella ja tukemisella. Ja kaikki nämä onnistuvat myös etä- ja hybridityössä.
Tutkimusten mukaan hyvin toimivat ihmissuhteet ja yhteisöllisyys tuovat meille monia hyötyjä. Ne edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia, matalampia stressitasoja, onnellisuutta ja pitkäikäisyyttä. Työelämän yhteisöllisyys heijastuu siis myönteisesti muuhunkin elämäämme. Näin hyvä ja yhteisöllinen työ on omalta osaltaan rakentamassa kokonaisvaltaista hyvinvointiamme.