Blogisarja – Osa 5: Turvetuotannon jatkaminen

Teollisen turvetuotannon pitkä historia

Turpeen teollinen tuotanto alkoi yksityisellä sektorilla jo 1800-luvulla. Sen käyttö energialähteenä riippui pitkään kivihiilen saatavuudesta. Kriisiaikoina kivihiilen tuonti keskeytyi, jolloin korvaavana polttoaineena oli turve. Palaturvetta ja kivihiiltä pystyttiin käyttämään samassa arinakattilassa. Turvetuotanto olikin pääosin yksityisen sektorin toiminnan varassa aina 1970-luvulle saakka. Valtiovalta aloitti kotimaisiin polttoaineisiin panostamisen huoltovarmuuden näkökulmasta toisen maailmansodan aikana. Painopiste oli puupolttoaineissa, mutta turpeella oli sota-ajan energiahuollossa oma tärkeä roolinsa. [1]

Tuontipolttoaineiden käytön voimakkaasti lisääntyessä 1960-luvulla turpeen energiataloudellinen merkitys alkoi kasvaa. Leijukerroskattiloissa pystyttiin käyttämään erilaisia polttoaineita, ja palaturpeesta siirryttiin jyrsinturpeen käyttöön. 1970-luvun öljykriisien seurauksena turpeen rooli valtakunnallisessa energiapolitiikassa korostui ja vakiintui. Energiaturpeen osuus Suomen kokonaisenergianhankinnasta kasvoi. 1990-luvulta alkaen siihen ei kohdistettu niin voimakasta ympäristöpoliittista ohjausta kuin tuontipolttoaineisiin. Kuvassa 1 on esitetty vuosittainen turpeen energiakäytön määrä sekä sen osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta.

Bioenergia ry:n mukaan vuonna 2025 Suomessa nostettiin turvetta 6,5 miljoonaa kuutiometriä ja ensimmäistä kertaa vähemmän energiakäyttöön (3,1 milj. m³) kuin muihin käyttötarkoituksiin (3,3 milj. m³) [3]. Turpeella on monenlaisia käyttötapoja ja -kohteita [4]. Esimerkiksi valtioenemmistöisen Neova Group -konsernin nykyisiä turpeeseen liittyviä tuoteryhmiä ovat kasvualustat, kuivikkeet, aktiivihiili, biostimulantit, eläinrehut, maanparannusaineet, pelletit ja energiaturve [5]. Bioenergia ry:n mukaan turpeen käyttökohteita ovat kasvuturve, kuivike, imeytysturve, luomutuotanto, kompostointi, kaatopaikkarakenteet, routa- ja lämpöeriste, tekstiilit sekä kylpy- ja hoitoturve [6].

Maantieteellisesti turvetuotanto on painottunut Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen. Satakunta on ollut merkittävä turvetuotantoalue Etelä-Suomessa. Laura Puolamäki valottaa blogikirjoituksessaan teollisen turvetuotannon vaiheita Satakunnassa keskittyen Eurassa ja Eurajoella sijaitsevaan Kahalansuo-Lamminsuohon, joka on yksi Satumaa-hankkeen kohdealueista [7].

Turvetuotannon nykytila ja mahdollisuudet

Turpeennosto nykyisiltä tuotantoalueilta voi jatkua niin kauan kuin ympäristölupaa ja turvekerrosta on jäljellä. Turpeen energiakäyttö on valtakunnallisesti vähentynyt merkittävästi, kuten Kuva 1 osoittaa. Samoin on käynyt Satakunnassakin, jossa turvetuotanto on painottunut kasvuturpeeseen erityisesti maakunnan eteläosissa. Valtioneuvoston vuonna 2019 tekemä päätös turpeen energiakäytön vähentämisestä vähintään 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä [8] on jo toteutunut valtakunnallisesti etuajassa [9]. Satakunnassa turvetuotanto on supistunut niin, että turpeennoston toimialakohtaisilla työvoima- ja arvonlisäysluvuilla mitaten Satakunta on maakunnittaisessa vertailussa häntäpäässä [10].

Syitä turpeen energiakäytön voimakkaaseen vähenemiseen ovat muun muassa (1) hiilidioksidipäästöoikeuksien hinnan voimakas nousu EU:n päästökaupassa, jolloin päästökauppasektoriin kuuluvien turvekäyttöisten voimalaitosten kannattavuus heikkeni suhteessa muihin energialähteisiin, (2) turpeen verotuksen kiristäminen vauhditti energiayhtiöiden siirtymää korvaaviin polttoaineisiin sekä (3) energiayhtiöiden investoinnit sähkökattiloihin, lämmön talteenottoon, puupohjaisiin biopolttoaineisiin sekä tuuli- ja aurinkovoimaan ovat toteutuneet odotettua nopeammin.

Satumaa-hankkeen maanomistajakyselyn tulosten perusteella turvetuotanto on yleinen maankäyttömuoto, mutta pidemmällä aikavälillä sitä ei enää juurikaan toivota [11]. Toivotuimpia maankäyttömuotoja olivat metsittäminen, uusiutuvan energian, erityisesti aurinkovoiman, tuotanto sekä maatalouskäyttö. Maanomistajat odottavat erityisesti tuottavia maankäyttöratkaisuja ja maan arvon säilymistä [11, 12].

Valtaosa turvetuotannosta ei enää liity energiakäyttöön, vaan turvetoimiala on yhä enemmän painottunut puutarhatalouden kasvualustoihin sekä karjatalouden kuivikkeisiin ja osin myös muihin turvetuotteisiin kuten kosmetiikka- ja hoitoturvetuotteisiin, tekstiilikuituihin sekä eristemateriaaleihin [13, 4–6]. Kasvualustat ovat jo pitkään olleet merkittäviä vientituotteita, joita ammattimaiset kasvihuoneviljelijät ovat tottuneet käyttämään. Teollisessa mittakaavassa turvetta korvaaviin kasvualustoihin ei pystytä siirtymään kovin nopeasti, vaikka niiden kysyntä kasvaa ja niitä kehitetään aktiivisesti myös Suomessa.

Keväällä 2026 Luonnonvarakeskus julkaisi maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartan vuoteen 2040 saakka [14]. Tiekarttatyön tarkoituksena oli varmistaa uusien kuivike- ja kasvualustamateriaalien saatavuus, tukea niiden markkinoille tuloa, kannustaa niiden käyttöön sekä turvata kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus vähintään vuoteen 2040 asti ja tarvittaessa sen jälkeenkin. Tiekartassa ja erityisesti sen investointisuosituksissa painottuu materiaaliseosten käytön mahdollistaminen sekä kasvualustoissa että kuivikkeissa.

Myös kokonaan uusia korkeamman jalostusasteen käyttökohteita turpeelle on kehitetty. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat aktiivihiili ja biostimulantit. Suomalaisella turpeella on ominaisuuksia, joiden ansiosta siitä valmistetut tuotteet soveltuvat erinomaisesti näihin käyttötarkoituksiin [15, 16].

Merkittävin aktiivihiilen käyttökohde on vedenpuhdistus, kuten teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistus sekä talousveden laadun parantaminen. Sovelluksia on myös ilmanpuhdistuksessa, savukaasujen puhdistamisessa ja suodattamisessa sekä monilla teollisuudenaloilla, kuten kaivos-, elintarvike- ja lääketeollisuudessa [15]. Neova on aloittanut aktiivihiilen teollisen tuotannon Ilomantsissa vuonna 2025 [17]. Aktiivihiilen valmistusprosessi tuottaa suuria määriä lämpöä, joka hyödynnetään kaukolämpönä. Tuotannon ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat herättäneet kritiikkiä ympäristöjärjestöissä [esim. 18].

Biostimulanttien merkitys puolestaan liittyy viljelyalueiden maaperän köyhtymiseen ja kasvinviljelyn siirtymiseen perinteisiltä pelloilta kontrolloidumpiin olosuhteisiin. Neovan mukaan biostimulantit parantavat kasvien kasvua, vastustuskykyä, ravinteiden imeytymistä sekä tuottavat terveempiä satoja ja tukevat tehokkaampia viljelykäytäntöjä [16]. Neova käynnisti keväällä 2021 esiselvitykset Kokkolassa ja Seinäjoella teollisen mittakaavan tuotantolaitoksen rakentamisesta [19, 20] sekä tiedotti vuonna 2022 suunnitelmista valmistaa biostimulantteja yhteistyössä Lapuan Perunan kanssa [21].

Kotimaisena polttoaineena turpeella on ollut merkitystä energian varmuusvarastoinnissa ja huoltovarmuuden takaamisessa. Tämä asema on korostunut erityisesti kriisiaikoina, jolloin muiden energialähteiden saatavuudessa on ollut ongelmia. Sää- ja ajankohtariippuvaisten energiantuotantomuotojen, kuten aurinko- ja tuulivoiman, osuuden kasvu vaikuttaa osaltaan siihen, millainen rooli turpeella on Suomen energiapaletissa tulevaisuudessa. Energiaturpeen tuotannon jatkamisen laajuuden määrittävät käytännössä varmuusvarastointia ja huoltovarmuutta koskevat poliittiset päätökset. Niillä on kytkentöjä muihin energiaratkaisuihin, kuten energian akku-, lämpö- ja muun varastoinnin kehitykseen ja investointeihin.

Seuraavassa tarkastellaan, millä edellytyksillä satakuntalaisten turvetuotantoalueiden maanomistajat voisivat päätyä turvetuotannon jatkamiseen, mitä esteitä sille on ja millaisia vaikutuksia turvetuotannon jatkaminen voisi aiheuttaa. Esillä ovat poliittiset, teknistaloudelliset, sosiokulttuuriset ja ekologiset näkökulmat.

Turvetuotannon jatkamisen edellytykset ja esteet

Nykyisillä tuotantoalueilla voidaan nostaa turvetta ympäristöluvan voimassaoloaikana niin kauan kuin turvekerrosta riittää. Ympäristöluvan myöntäminen on kynnyskysymys uusien tuotantoalueiden avaamiselle. Ennallistamisasetukseen perustuva kansallinen ennallistamissuunnitelma on valmistunut ja on parhaillaan lausuntokierroksella [22]. Turvetuotannon jatkamismahdollisuudet riippuvat myös muista poliittisista päätöksistä, kuten edellä todettiin.

Kevään 2026 budjettikehysriihessä hallitus esitti ”turpeen kunnianpalautuksena” tunnetun tukipaketin, joka koostui 8 miljoonan euron tuesta kaasuturbiinien rakentamiseen ja CHP-laitosten käytön jatkamiseen, jotta varmistettaisiin riittävä energian saatavuus ja toimitusvarmuus myös talvella sekä 10 miljoonan euron tuesta Huoltovarmuuskeskukselle turpeen varmuusvarastoinnin turvaamiseen vuoteen 2030 mennessä [23]. Useiden energia-alan asiantuntijoiden mielestä kaasuturbiinien rakentaminen ei kuitenkaan ole järkevä ratkaisu, sillä turpeen käyttö niissä vaatisi kokonaan uuden järjestelmän rakentamista turpeen kaasutukseen [24].

Kokonaisuutena ottaen energiaturvetuotannon jatkamisen tai ainakaan laajentamisen näkymät eivät tällä hetkellä näytä hyviltä. Käytössä olevilla turvetuotantoalueilla tuotanto voi jatkua, mutta ympäristöluvan saaminen uudelle tuotantoalueelle voi olla entistä vaikeampaa. Aktiivihiilen ja biostimulanttien valmistusta ei ole suunniteltu Satakunnan alueelle. Lähitulevaisuudessa näyttäisi siltä, että turvetuotannon tulevaisuutta Satakunnassa määrittävät pääasiassa kasvu- ja kuiviketurpeen markkinat. Satakuntalainen perheyritys Biolan ilmoitti kuitenkin vuonna 2021 tavoitteekseen luopua turpeen käytöstä kuluttajatuotteissaan vuoteen 2040 mennessä [25]. Neova ei ole esittänyt vastaavaa tavoitetta. Turpeella on edelleen merkitystä kasvualusta- ja kuiviketuotannossa, kuten Luonnonvarakeskuksen tiekartta [14] osoittaa.

Ympäristölupien tilanne Satakunnassa

Suomessa merkittävä osa turvetuotantoalueista on yksityisessä omistuksessa. Satakunnassa maanomistajien määrää kuvaa Satumaa-hankkeen maanomistajakyselyn kohderyhmä, jossa neljällä turvetuotantoalueella ja niiden lähinaapurialueilla oli yhteensä 356 eri maanomistajaa [11]. Turvetuotantoa varten tarvittavan ympäristöluvan haltija on toiminnanharjoittaja, joka voi olla maanomistaja tai maanvuokraaja. Taulukko 1 kuvaa voimassa olevien turvetuotannon ympäristölupien ja vireillä olevien ympäristölupahakemusten jakautumista Satakunnassa toimijoittain pinta-alojen suhteessa.

Taulukko 1. Satakunnan alueella voimassa olevien ympäristölupien ja vireillä olevien ympäristölupahakemusten jakautuminen toimijatyypeittäin pinta-alojen suhteessa syksyllä 2024 [26].

Ympäristölupa voimassa	Pohjoinen Satakunta		Eteläinen Satakunta		Satakunta yhteensä
	ha	%	ha	%	ha	%
Neova Group1	3 390	74	1 318	82	4 708	76
Muu yritys/organisaatio	767	17	275	17	1 042	17
Yksityishenkilö	441	10	21	1	462	7
Yhteensä	4 598	100	1 613	100	6 211	100
Ympäristölupa vireillä
Neova Group1	228	79	69	88	297	81
Muu yritys/organisaatio1	24	8	9	12	33	9
Yksityishenkilö	37	13	–	–	37	10
Yhteensä	289	100	78	100	367	100

¹Vapo, Neova ja Kekkilä.

Turvetuotannon jatkamisen vaikutukset

Turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat merkittäviä ja moniulotteisia. Suoluonnon monimuotoisuus menetetään pitkälti jo suon raivaus- ja ojitusvaiheessa. Turpeennosto supistaa turpeeseen sitoutunutta hiilivarastoa. Maaperän hiilidioksidipäästöt turpeen hajotessa ovat merkittäviä. Turvetuotannon valuma-alueella vesistökuormitus heikentää veden laatua ja aiheuttaa rehevöitymistä. Lisäksi turpeen käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Energiakäytössä turvepolttoaineeseen sitoutunut hiili vapautuu polttoprosessissa välittömästi hiilidioksidina ilmakehään. Kasvu- ja kuiviketurpeeseen sitoutuneen hiilen vapautuminen on hitaampaa ja hiili voi vapautua vain osittain [27, 28]. Myös turpeen uusiin käyttökohteisiin liittyy merkittäviä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia [esim. 18]

Perinteisissä turvemaakunnissa, kuten Satakunnassa, turvetuotannon jatkaminen on sosiokulttuurisesti helppo vaihtoehto. Alueen väestö on elänyt vuosikymmeniä tämän elinkeinon parissa. Toisaalta turvetuotanto on Satakunnassakin supistunut jo pitkään ja alan merkitys on pienentynyt tuntuvasti erityisesti energiaturpeen osalta. Maanomistus siirtyy vähitellen uusille sukupolville, eikä merkittävä osa Satakunnan turvetuotantoalueiden yksityisistä maanomistajista enää asu maakunnassa. Turvetuotanto jatkuu nykyisillä tuotantoalueilla ympäristölupien ja maanvuokrasopimusten puitteissa, mikäli se on taloudellisesti kannattavaa. Tämän jälkeen turvetuotannon jatkamisen edellytyksenä on uusien ympäristölupien myöntäminen.

Tuotannon taloudellisia vaikutuksia voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Keskeisiä ovat turvetuotannon ja turpeen käytön kustannukset sekä tuotot, joista suorat aluetaloudelliset vaikutukset muodostuvat. Taulukon 1 mukaan Satakunnassa oli ympäristöluvallisia turvetuotantoalueita syksyn 2024 tilanteessa 6 211 hehtaaria. Tämän jälkeen käytöstä poistuneesta alasta ei ole tietoa, mutta ympäristölupahakemuksia turvetuotantoon oli vireillä 367 hehtaarin suuruiselle alueelle. Lupa- ja valvontaviraston ympäristöasioiden tietopalvelun mukaan vuosina 2025–2026 myönnettiin kolme ympäristölupaa uusille turvetuotantoalueille Pohjois-Satakunnassa: Harjukeidas Karvialla (13,2 ha) ja Kotkankeidas Kankaanpäässä (lohkot 1–2; 9,9 ha ja lohko 3; 4,5+5 ha) [29]. Mahdollisista näihin liittyvistä valituksista ei ole tietoa.

Aluetaloudelliset vaikutukset ovat sitä merkittävämpiä, mitä enemmän hyödynnetään maakunnan omia resursseja eli paikallisia suunnittelu-, urakointi- ja asennuspalveluja sekä paikallista työvoimaa. Turvetoimialan aikaansaamista aluetalousvaikutuksista keskimäärin 40 % syntyy turpeen nostosta ja 60 % tulee muilta toimialoilta [10]. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen vuonna 2023 julkaiseman selvityksen mukaan Satakunnassa turvetoimialan bruttoarvo vuonna 2019 oli hieman alle kymmenen miljoonaa euroa, jalostusarvo vajaat neljä miljoonaa euroa ja työvoiman määrä 42 henkilöä, kun kerrannaisvaikutuksia ei ole otettu huomioon [10]. Satakuntaliiton JTF-suunnitelman mukaan ne olivat samana vuonna 2019 huomattavasti suuremmat, lähes kaksinkertaiset: tuotannon bruttoarvo 20 miljoonaa euroa, jalostusarvo 7 miljoonaa euroa ja työpaikkoja noin sata [30]. Vuoteen 2030 suuntautuvan arvion mukaan tuotannon bruttoarvo olisi tuolloin 5 miljoonaa euroa ja jalostusarvo 2 miljoonaa euroa vuodessa [Kuva 2]. Turvetoimialalla olisi tuolloin vielä 25 työpaikkaa [30]. Koska turpeen uusiin käyttömahdollisuuksiin liittyviä investointisuunnitelmia ei ole tiedossa Satakunnan alueelle, JTF-suunnitelmasta poikkeavan skenaarion esittämiselle tai sen aikaperspektiivin jatkamiselle ei ole perusteita.

Kirjallisuus

[1] Jumppanen, A. & Mäntylä, J. (2025). Elämää energiantuotannon murroksessa — turpeen tarina? Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Turvemailla tapahtuu –tietoisku 13.6.2025. https://www.turvemaaklusteri.fi/wp-content/uploads/2025/06/Elamaa-energiatuotannon-murroksessa-turpeen-tarina_Aapo-Jumppanen-ja-Jaakko-Mantyla.pdf

[2] Tilastokeskus (2026). Energian kokonaiskulutus energialähteittäin (kaikki luokat), 1970–2024. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ehk/12vq.px/

[3] Bioenergia ry (2026). Vuoden 2025 turvetuotanto 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Tiedote 28.11.2025. https://www.bioenergia.fi/2025/11/28/vuoden-2025-turvetuotanto-65-miljoonaa-kuutiometria/

[4] Turveteollisuusliitto (2019). Turpeen monet käyttötavat. https://turveteollisuusliitto.fi/turpeen-monet-kayttotavat/

[5] Neova Group (2026). Tuotteet ja palvelut. https://www.neova-group.com/fi/tuotteet/

[6] Bioenergia ry (2026). Turpeen käyttökohteet. https://www.bioenergia.fi/tietopankki/turve/#kayttokohteet

[7] Puolamäki, L. (2025). Teollisella turvetuotannolla on Satakunnassa pitkät perinteet. Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 23.3.2025. https://sites.utu.fi/satumaa/teollisella-turvetuotannolla-on-satakunnassa-pitkat-perinteet/

[8] Valtioneuvosto (2019). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-811-3

[9] Lampela, M., Renou-Wilson, F., Andersen, R., Wilson, D., Artz, R.R.E., Clilverd, H., Turunen, J., Tolvanen, A., Maanavilja, L. & Laine, A.M. (2026). Northern Peatlands in Transition in the 21st Century – Land Use, Status, Policies and Future Trajectories: Comparisons Between Finland, Ireland and Scotland. Environmental Management 76(73). https://doi.org/10.1007/s00267-025-02376-y

[10] Valonen, M., Huovari, J., Sajeva, M. & Alimov, N. (2021). Turvetoimialan aluetalousvaikutukset. Pellervon taloustutkimus, PTT työpapereita 204. https://www.ptt.fi/julkaisut/turvetoimialan-aluetalousvaikutukset/

[11] Vehmas, J. (2025). Maanomistajakysely tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 15.8.2025. https://sites.utu.fi/satumaa/maanomistajakysely-tuotti-mielenkiintoisia-tuloksia/

[12] Jylhä, P., Aro, L., Knuuttila, M., Lötjönen, T., Ukonmaanaho, L. & Wejberg, H. (2025). After peat extraction, productive land becomes available: the challenge lies in profitability. Peatlands International 4/2025, 30–32. ISSN 1455-8491.

[13] Leinonen, A. (toim. 2010). Turpeen tuotanto ja käyttö. Yhteenveto selvityksistä. VTT Tiedotteita 2550. https://www.bioenergia.fi/wp-content/uploads/2020/05/Turpeen-tuotanto-ja-k%C3%A4ytt%C3%B6-yhteenveto-selvityksist%C3%A4-VTT-tiedotteita-2550-.pdf

[14] Muilu-Mäkelä, R., Manni, K., Högel, H., Silvenius, F., Näkkilä, J., Finni, S., Kotilainen, T. & Silvan, N. (2026). Kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartta: Tarkastelujakso 2026–2040. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 20/2026. Luonnonvarakeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-170-8

[15] Neova Group (2026). Aktiivihiili. https://www.neova-group.com/fi/tuotteemme/aktiivihiili/

[16] Neova Group (2026). Biostimulantit. https://www.neova-group.com/fi/tuotteemme/kasvattaminen/biostimulantit/

[17] Vapon Ilomantsin aktiivihiilitehdas avattiin – lisää tehtaita on luvassa, mutta ne voivat mennä ulkomaille. Maaseudun Tulevaisuus 10.9.2020. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/c2fda748-9bcd-500d-8f72-543c7d1e015b

[18] Suomen Luonnonsuojeluliitto, Pohjois-Karjalan piiri (2025). Mielipide: Aktiivihiili ei ole puhdas ratkaisu, jos se tuhoaa suot ja vesistöt. Blogi 11.11.2025. https://www.sll.fi/pohjois-karjala/ajankohtaista/mielipide-aktiivihiili-ei-ole-puhdas-ratkaisu-jos-se-tuhoaa-suot-ja-vesistot/

[19] Neova Group (2021). Neova käynnistää esiselvityksen biostimulanttitehtaan perustamisesta Kokkolaan. 19.5.2021. https://www.neova-group.com/fi/neova-kaynnistaa-esiselvityksen-biostimulanttitehtaan-perustamisesta-kokkolaan/

[20] Neova Group (2021). Neova käynnistää esiselvityksen biostimulanttitehtaan perustamisesta Seinäjoelle. 19.5.2021. https://www.neova-group.com/fi/neova-kaynnistaa-esiselvityksen-biostimulanttitehtaan-perustamisesta-seinajoelle/

[21] Neova Group (2022). Neova suunnittelee biostimulanttien valmistusta yhteistyössä Lapuan Perunan kanssa. 22.5.2022. https://www.neova-group.com/fi/neova-suunnittelee-biostimulanttien-valmistusta-yhteistyossa-lapuan-perunan-kanssa/

[22] Valtioneuvosto (2026). Luonnos kansalliseksi ennallistamissuunnitelmaksi lausuntokierroksella – tavoitteena parantaa luonnon tilaa. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö, tiedote 2.7.2026. https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/luonnos-kansalliseksi-ennallistamissuunnitelmaksi-lausuntokierroksella-tavoitteena-parantaa-luonnon-tilaa

[23] Helsingin Sanomat (2026). Hallitus lupasi turpeelle kunnianpalautuksen, alan mielestä ”juna meni jo”. Helsingin Sanomat 27.4.2026. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011969634.html

[24] Ukkonen, R. (2026). Turpeen kunnianpalautuksen erikoinen yksityiskohta hämmentää – tutkija: ”Kuulostaa ihan älyttömältä idealta”. Yleisradio 2.5.2026. https://yle.fi/a/74-20222922

[25] Biolan Oy (2026). Biolan on kiertotalouden edelläkävijä. https://www.biolan.fi/biolan/vastuullisuus-biolanilla

[26]. Varsinais-Suomen elinvoimakeskus (2024). Satakunnan aluetta koskevat rekisteritiedot turvetuotantoalueista, joilla on voimassa oleva ympäristölupa sekä alueista, joilla on vireillä ympäristölupa turvetuotantoon.

[27] Martikainen, A. (2024). Onko kasvuturpeen päästöt laskettu vuosikausia väärin? Neova Group, blogikirjoitus 4.10.2024. https://www.neova-group.com/fi/blogi/onko-kasvuturpeen-paastot-laskettu-vuosikausia-vaarin/

[28] Kull, A.& Küttim, M. (2024). Implementing circular economy principles in the use of horticultural peat products produced in Estonia and reducing related greenhouse gas emissions in the LULUCF sector. Final report. https://www.neova-group.com/wp-content/uploads/2025/04/kull-kuttim-2024-hortipeat-study-003.pdf

[29] Lupa- ja valvontavirasto (2026). Ympäristöasioiden tietopalvelu. https://ytietopalvelu.lvv.fi/fi-FI

[30] Satakuntaliitto (2021). Satakunnan oikeudenmukaista siirtymää koskeva suunnitelma. https://satakunta.fi/wp-content/uploads/2023/02/Satakunnan-JTF-suunnitelma_kokoversio.pdf