Aluetaloudellisisten vaikutusten arviointi on pioneerityötä

Satumaa -hanke tekee pioneerityötä arvioidessaan soiden käytön aluetaloudellisia vaikutuksia

Turpeen energiakäyttö vähentynyt

Turpeen polttaminen nousi valtakunnallisesti merkittäväksi energiamuodoksi 1970-luvun energiakriisien myötä. Turpeen osuus Suomen energiataloudessa on vaihdellut, suurimmillaan se on ollut seitsemän prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta. Vuoden 2010 jälkeen turpeen käyttö lämmön ja sähkön tuotannon polttoaineena on voimakkaasti vähentynyt. Vuonna 2023 turpeen osuus oli enää alle kaksi prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta. Nykyaikaisissa monipolttoainekattiloissa turpeen käyttö polttoaineena on kuitenkin edelleen teknisesti mahdollista.

Vuonna 2019 hallitus asetti tavoitteeksi turpeen energiakäytön vähintään puolittamisen vuoteen 2030 mennessä. Viime vuosien energiatilastojen valossa tavoite ei ole erityisen kunnianhimoinen. Päästökauppasektorilla kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppa ja ei-päästökauppasektorilla lämmöntuotannon polttoaineiden energia- ja hiilidioksidivero ohjaavat tavoitteeseen jo huomattavasti aikaisemmin.

Kohti uusia turvealan vientituotteita?

Kasvu-, kuivike- ja ympäristöturpeen nosto ei Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan ole vähentynyt. Vuonna 2021 näiden tuotantomäärä (3,5 miljoonaa m³) ylitti ensimmäistä kertaa energiaturpeen tuotantomäärän (2,7 miljoonaa m³). Viime vuosina turveala on myös panostanut uusien turpeen käyttökohteiden kehittämiseen. Merkittävimpiä näistä ovat aktiivihiilen ja biostimulanttien valmistaminen. Aktiivihiiltä voidaan käyttää muun muassa veden suodattamiseen ja puhdistamiseen. Biostimulanttien avulla voidaan tehostaa viljelykasvien ravinteiden käyttöä ja parantaa niiden stressinsietokykyä.

Aktiivihiilelle ja biostimulanteille ennakoidaan globaalia kysynnän kasvua, mutta toisaalta niihin voidaan käyttää muitakin raaka-aineita kuin turvetta. Suomalainen turveala on kuitenkin jo tarttunut haasteeseen. Neova Oy rakennutti ensimmäinen aktiivihiilitehtaan Pohjois-Karjalan Ilomantsiin vuonna 2021. Sijaintipäätökseen vaikutti erityisesti raaka-aineeksi soveltuvan turpeen saatavuus kyseisellä alueella. Biostimulanttien valmistusta Neova Oy on suunnitellut Etelä-Pohjanmaan Seinäjoelle ja Keski-Pohjanmaan Kokkolaan. Valintoihin ovat vaikuttaneet erityisesti logistiset tekijät.

Turpeen aluetaloudellinen merkitys vähäinen Satakunnassa

Turpeentuotannon taloudellinen merkitys vaihtelee suuresti alueittain. Maakunnittaisiin yritystoimintatilastoihin perustuvassa raportissaan Pellervon Taloustutkimus (PTT) arvioi, että Pohjois-Pohjanmaan, EteläPohjanmaan ja Keski-Suomen maakunnat tuottivat yli puolet turpeen jalostusarvosta ja työllistivät yli puolet alan henkilöstöstä koko maassa vuonna 2019. Edellä mainitut luvut kattavat koko turvetoimialan, eli energiaturpeen lisäksi myös kasvu-, kuivike- ja ympäristöturpeen tuotannon. Suorien aluetalousvaikutusten lisäksi turpeentuotannolla on monia kerrannaisvaikutuksia muille toimialoille, jotka karkeasti kaksinkertaistavat turpeentuotannon aluetaloudellisen merkityksen.

Satakunta on tunnettu pitkästä turpeentuotannon historiastaan. Paikkatietojärjestelmään perustuvien ELY-keskuksen tuottamien aineistojen perusteella Satakunnan 144 500 hehtaarin suuruisesta suopinta-alasta oli syksyllä 2024 turpeentuotannossa 5,6 %. Tämä on maakuntien vertailussa toiseksi korkein lukema Etelä-Pohjanmaan (5,9 %) jälkeen. Satakunnan koko pinta-alasta soiden ja turvemaiden osuus on noin 21 %.

Turpeentuotannon suorat taloudelliset vaikutukset ovat PTT:n raportin mukaan kuitenkin verrattain vähäiset; vuonna 2019 ala työllisti Satakunnassa vajaat 50 henkilöä. Alan jalostusarvo oli nelisen miljoonaa euroa. Kansantalouden aluetilinpitoon perustuva Satumaa-hankkeessa tehty tarkastelu tuotti Satakunnalle jokseenkin samansuuntaisia tuloksia. Kerrannaisvaikutukset huomioidenkin turpeentuotanto on Satakunnassa nykyisin varsin pieni toimiala.

Aurinkovoimaa Satakuntaan, mutta kuinka paljon?

Turveala on Satakunnassa keskittynyt viime vuosina kasvuturpeen tuotantoon. Alueella on vireillä useita ympäristölupahakemuksia yhteensä vajaan 400 hehtaarin suuruiselle alalle turpeen tuotantoa varten. Satakunnan alueelle ei kuitenkaan ole suunniteltu turpeen uusiin käyttökohteisiin liittyviä investointeja.

Satunnan turvemaat ovatkin herättäneet kiinnostusta muihin tarkoituksiin. Sanomalehti Satakunnan Kansan mukaan maakuntaan oli keväällä 2024 suunnitteilla peräti 20 suurta aurinkoenergiapuistoa, yhteispinta-alaltaan noin 5 600 hehtaaria. Hankkeita on pyritty ohjaamaan mm. käytöstä poistetuille turpeentuotantoalueille. Alueita, joilla turpeentuotanto on lopetettu, on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tietojen mukaan Satakunnan alueella vain reilut 1 800 hehtaaria.

Aurinkoenergiahankkeiden suosiota selittää aurinkopaneelien hinnan lasku. Toisaalta suunnitelmien toteutumiseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Epävarmuutta aiheuttaa sähkömarkkinoilla pörssisähkön hinnan voimakas vaihtelu ja aurinkovoimaloiden alhainen käyttöaste. Säästä, vuodenajasta ja vuorokaudenajasta johtuva vaihtelu aurinkopaneelien todellisessa sähköntuotantokapasiteetissa voi olla hyvinkin suuri. Infrastruktuurin eli tie- ja sähkönsiirtoverkon läheisyys on myös tärkeä tekijä aurinkoenergiahankkeiden taloudellista kannattavuutta arvioitaessa.

Satakunnan turvesoiden (taloudellinen) tulevaisuus?

Näyttäisi siltä, että Satakunnan alueella sijaitsevien turvesoiden taloudellinen tulevaisuus on todennäköisesti turpeentuotannon oalta lähinnä kasvuturpeen tuotannon jatkumisessa ja mahdollisessa laajenemisessa. Käytöstä poistettujen turpeentuotantoalueiden jälkikäytössä aurinkoenergian tuotannossa on merkittävää potentiaalia, jos suunnitteilla olevista hankkeista edes osa toteutuu. Niiden aluetaloudellinen merkitys voi jalostusarvolla mitaten nousta merkittäväksi, mutta vaikutukset painottuvat investointivaiheeseen. Turvesoiden muiden jälkikäyttövaihtoehtojen jalostusarvo-odotukset eivät ole kovin suuria, mutta monet jälkikäyttövaihtoehdot aiheuttavat kuitenkin toteutuessaan merkittäviä perustamiskustannuksia, jotka hyödyttävät aluetaloutta sitä enemmän, mitä enemmän käytetään paikallisia resursseja ja työvoimaa. Aluetalousvaikutukset riippuvat myös siitä, tuottaako aurinkoenergiaa satakuntalainen, muu suomalainen vai ulkomainen yritys.

Kotimaisessa ja kansainvälisissä tarkasteluissa potentiaalisia turvepeltojen ja käytöstä poistettujen turpeentuotantoaleiden käyttövaihtoehtoja ovat erilaiset kosteikkoviljelyratkaisut. Tuoreessa latvialaisessa tutkimuksessa osmankäämin kosteikkoviljely ja käyttö eristeiden valmistukseen osoittautui suotuisammaksi vaihtoehdoksi kasvihuonekaasupäästöjen, investointi- ja käytön aikaisten kustannusten sekä tuottojen ja potentiaalisten ekosysteemipalvelujen tuoton näkökulmasta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) laatimassa selvityksessä listataan käytöstä poistettujen turpeentuotantoalueiden jälkikäyttövaihtoehtoja ja arvioidaan karkealla tasolla niiden kustannuksia hehtaaria kohti. Myös yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia jälkikäyttövaihtoehtojen rahoitukseen tuodaan esille. Edullisimpia vaihtoehtoja olivat vettäminen ja metsitys hyödyntämällä mahdollisimman paljon reuna-alueilla mahdollisesti olevien puiden luontaista siemennystä. Hankekohtaiset kokonaiskustannukset riippuvat paljon siitä, mikä jälkikäyttö valitaan ja mitä toimenpiteitä sen toteuttaminen ja käytönaikainen ylläpito edellyttää.

Päätösten tekeminen turpeentuotannosta poistuneiden alueiden jälkikäytöstä edellyttää paljon tietoa vaihtoehdoista ja niiden asettamista vaatimuksista alueen ominaisuuksille. Päätösvalta asiassa on maanomistajilla. Konsensuksen muodostaminen ja päätöksen tekeminen alueen jatkokäytöstä voi kestää pitkäänkin, jos maanomistajia on paljon.

Käytöstä poistettuja turpeentuotantoalueita on perinteisesti otettu maatalouskäyttöön tai metsitetty. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) rahoitettujen hankkeiden keskiössä ovat käytöstä poistetut turpeentuotantoalueet, joille päätöksiä jälkikäytöstä ei ole vielä tehty. Niiden osalta aluetaloudellisten vaikutusten arvioimisen haasteena on hahmottaa, millaisiin ratkaisuihin Satakunnassa voitaisiin päätyä ja missä laajuudessa ne voisivat toteutua. Satumaa-hankkeessa pyritään arvioimaan eri vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyjä. Niitä hyödyntävä skenaariolähestymistapa tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tehdä pioneerityötä turvetuotantoalueiden tulevaisuuden vaihtoehtojen tarkastelussa. Tähän lähestymistapaan on luontevaa yhdistää myös monitieteisiä näkökulmia, joita Satumaa-hankkeeseen sisältyy.

Kirjallisuutta

Balode. Lauma – Blumberga, Dagnija (2024). Comparison of the economic and environmental sustainability for different peatland strategies. Land 13, 518. https://doi.org/10.3390/land13040518 (luettu 15.11.2024).

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2024). Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön. https://www.ely-keskus.fi/web/turvetuotantoalueiden-jatkokaytto (luettu 15.11.2024).

Keski-Heikkilä, Marjo (2024). Kankaanpään seutu 23.10.2024. Pohjois-Satakunnassa lopetettuja turvemaita jo 1 839 hehtaaria, mutta uusiakin ympäristölupia vireillä: Turvesoiden ennallistamisessa bisnekselle tilaa – mutta miksei alalle kouluteta. https://www.kankaanpaanseutu.fi/uutiset/art-2000010776692.html (luettu 15.11.2024).

Luonnonvarakeskus (2024). Turpeen tuotanto, kulutus ja ulkomaankauppa 1970–2021. https://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__04%20Metsa__08%20Muut__Energia/11.00_Turpeen_tuotanto_kulutus_ja_ulkomaank.px/?rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db (luettu 15.11.2024).

Vallin, Harri (2024). Paneeleja silmänkantamattomiin. Satakunnan Kansa 18.5.2024. https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000010413438.html (luettu 15.11.2024),

Valonen, Matti – Huovari, Janne – Sajeva, Maurizio – Alimov Naufal (2021). Turvetoimialan aluetalousvaikutukset. Pellervon taloustutkimus, PTT työpapereita 204. https://www.ptt.fi/julkaisut/turvetoimialan-aluetalousvaikutukset/ (luettu 15.11.2024).