4.5. Käsitetyöpaja: Mikä on “mad” suomeksi?
4.5.2026 klo 12.30-16.00
Hybriditapahtuma: Helsingin yliopiston päärakennus (Fabianinkatu 33), tila F3004 & Zoom (https://utu.zoom.us/j/65259801460)
Tervetuloa SELMA- tutkimuskeskuksen ja MadEnCounters -tutkimushankkeen kolmanteen yhteiseen työpajaan, jossa keskustellaan suomeksi kirjoittavia tutkijoita, kirjailijoita, kääntäjiä ja muita kielen kanssa toimivia ammattilaisia askarruttavista käsitteistä, sanavalinnoista ja ilmauksista. Järjestimme vuonna 2025 “race”- ja “crip” -aiheiset työpajat, ja nyt vuorossa on “mad” -käsitetyöpaja. Keskustelemme asiantuntijoiden johdolla hulluuden, hulluusaktivismin ja -tutkimuksen sekä hulluuden ja kirjallisuuden kysymyksistä. Miten kohdata hulluutta yksilötasolla ja etenkin yhteiskunnan rakenteissa? Miten puhua mielestä kunnioittavasti ja totuudenmukaisesti? Kieli elää ja muuttuu jatkuvasti, mutta on tärkeää pysähtyä sen äärelle ja pohtia, millaista todellisuutta sanat ylläpitävät ja luovat. Tilaisuus on tarkoitettu tutkijoille, opiskelijoille, taiteilijoille, aktivisteille ja kaikille muille aiheesta kiinnostuneille.
Ohjelma:
12.30–12.45 Avaussanat, väitöskirjatutkija (MadEnCounters)
Koko Hubara (TY)
12.45–13.20 Heidi Tommila: Sairas, Toipuja, Hullu, Aktivisti – mihin lokeroon haluat? Mad-aktivismista Suomessa
25 min + kysymykset 10 min
13.20–13.55 Elina Ikävalko: Miksi hulluustutkimus on tärkeää (myös suomeksi)?
25 min + kysymykset 10 min
13.55–14.20 Erika Miettinen: Hulluus kaunokirjallisessa kerronnassa
25 min + kysymykset 10 min
14.20–14.50 kahvitauko
14.50–15.15 Viivi Rintanen: Hulluussarjakuvia – voiko sarjakuvin purkaa hulluuden häpeäleimaa?
15.15–16 Pyöreän pöydän keskustelu ja loppukommentit
Heidi Tommila kirjoittaa Mad in Finland -sivuille blogeja, joissa haastetaan vallitsevia ajattelutapoja mielenterveydestä, vakavinakin pidetyistä tiloista, ja niiden hoidosta. Sivusto on osa maailmanlaajuista Mad in -verkostoa. Hän päätyi näistä aiheista kirjoittamaan omien kokemustensa myötä. Tässä puheenvuorossa hän pohtii hulluutta ja aktivismia Suomessa, mikä merkitys sanoilla on, mitä tavoitteita on aktivismilla, ja toisaalta miksi aktivismi ei näy samassa mittakaavassa kuin joissain muissa maissa. Heidi on toimintaterapeutti ja diplomi-insinööri, (futis)äiti ja vaimo, palstaviljelijä ja luonnossa haahuilija, eikä oikeastaan osaa ajatella itseään aktivistina.
Elina Ikävalko tutkii MadEnCounters-hankkeessa hulluuden, psyykkisen kärsimyksen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden yhteyksiä, erityisesti ableismin ja sanismin risteämiä. Hän on aikaisemmin tutkinut nuorille aikuisille tarkoitettua matalan kynnyksen mielenterveystyötä, kuntoutukseen pääsyä sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä oppilaitoksissa. Hänen työssään läpileikkaavia teemoja ovat valtasuhteiden, poliittisen toimijuuden ja eriarvoisuuden kysymykset. Hän on myös kirjallisuusterapiaohjaaja, joka kirjoittaa proosaa pöytälaatikkoon.
Erika Miettinen on tarkastellut juuri valmistuneessa väitöskirjassaan fiktiivisiä mieliä ja niiden järkkymistä Juha Itkosen romaaneissa Anna minun rakastaa enemmän (2005), Kohti (2007), Hetken hohtava valo (2012) ja Palatkaa perhoset (2016). Kertomuksen teoriaa ja kulttuurista mielenterveystutkimusta yhdistelevä väitöskirja ilmentää mielen ja mielen järkkymisen kuvauksen keinoja suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Fiktiivisten mielten järkkyminen näkyy tutkimuksen mukaan sekä tekstin ja kerronnan rakenteessa että muuttuvassa ja kehittyvässä yhteiskunnallisessa ja yksilöllisessä todellisuudessa, jota romaanit kuvaavat. Kuten tutkimus osoittaa, kaunokirjallinen mieli on erityislaatuinen konstruktio, jota tarkastelemalla on mahdollista tavoittaa näkökulmia, joihin muissa yhteyksissä ei välttämättä ulotuta.
Viivi Rintanen on sarjakuvataiteilija, joka on kuvannut kahdessa teoksessaan hulluutta omakohtaisesti ja muiden tarinoita kertoen. Hän on kiinnostunut siitä, voiko todenmukaisia hulluuskokemuksia sarjakuvittamalla purkaa mielenterveysongelmiin liittyvää häpeäleimaa. Mielisairaalan kesätyttö (Suuri Kurpitsa 2015) kertoo omaelämäkerrallisesti ajasta, jolloin Rintanen työskenteli mielenterveysosaston siivoojana samaan aikaan, kun kärsi itse syömishäiriöstä. Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta (Suuri Kurpitsa 2020) on kokoelma hulluutta kokeneiden ihmisten tarinoita, jotka Rintanen teki sarjakuviksi tarinankertojien toiveiden mukaan.
Lisätietoja järjestävistä tahoista:
https://blogs.helsinki.fi/madencounters/