Työryhmät/ Working groups

Tutustu työryhmien aikatauluihin ja työryhmiin täällä.

Haku Sosiaalipolitiikan päivien 2021 työryhmäesityksiä varten on nyt auki! Toivotamme tervetulleeksi abstrakteja työryhmien aiheisiin liittyen. Työryhmien teemat ja tarkemmat kuvaukset ovat nähtävissä alla.

Abstraktien pituus on 200–250 sanaa. Lähetä esitelmäabstraktisi sähköpostitse viimeistään 30.9 suoraan työryhmien vetäjille.

COVID-19 epidemiatilanteesta johtuen työryhmät tulevat kokoontumaan etäyhteyden välityksellä.

Lisätietoja:

Konferenssisihteeri Mari Anttila, makyan@utu.fi

Työryhmät/Working groups:

1. Opiskelijatyöryhmä
2. Väkivalta sosiaalisena ongelmana ja yhteiskunnallisena kysymyksenä
3. Varietes of employment and careers in evolving welfare state
4. Lasten, nuorten ja perheiden mielenterveys-, päihde- ja rahapelipalvelut nyt ja tulevaisuudessa
5. Suomalainen hoivapolitiikka ja palvelut –mitä edellyttää vammaisten ja vanhojen ihmisten avun riittävyys ja hyvä elämä?
6. Hyvinvointivaltion muutosvoimat ja sosiaalipolitiikka/The Welfare State Pressures and Social Policy
7. Viimesijainen turva muutoksessa
8. Julkisten hyvinvointipalveluiden automatisointi ja digitalisointi hyvinvointivaltiossa
9. Sosiaaliset oikeudet Suomessa
10. Sosiaalinen kestävyys, osallistuminen ja kaupunkilaisten arki
11. Hoivan pimeä puoli
12. Työ, perhe ja hyvinvointi
13. Köyhyys, syrjäytyminen ja huono-osaisuus
14. Welfare states and ecological sustainability/Hyvinvointivaltio ja ekologinen kestävyys

1. Opiskelijatyöryhmä

Koordinaattorit:

Linnea Nevala, Sosiaali- ja yhteiskuntapoliittisen opiskelijajaoston puheenjohtaja

linnea.nevala@tuni.fi

Henri Heikintalo, Sosiaali- ja yhteiskuntapoliittisen opiskelijajaoston sihteeri

henri.heikintalo@tuni.fi

Työryhmän kieli: suomi

Opiskelijatyöryhmässä opiskelijat esittelevät omia kandidaatin- tai pro gradu -tutkielmiaan sekä mahdollisia muita tieteellisiä töitään. Tutkielmien ei tarvitse olla valmiita lokakuuhun mennessä, vaan työryhmään on lämpimästi tervetullutta tuoda keskusteltavaksi myös vasta suunnitteluvaiheessa ja idean tasolla olevia töitä. Tutkielmien ohella myös muut akateemiset työt ovat toivottuja esitettäviksi, kuten esseet ja projektit.

Työryhmän tarkoituksena on myös auttaa osallistujia löytämään mahdollisia kandi- tai graduaiheita. Työryhmää on mahdollista tulla myös pelkästään kuuntelemaan sekä inspiroitumaan. Kandi- tai graduaiheita kerätään padlet -alustalle, joka jaetaan SoPop:n sosiaalisen median kanavissa jälkikäteen.

Työryhmä tarjoaa opiskelijoille tilaisuuden esitellä omia tieteellisiä töitään ja keskustella niistä. Motivaationa esitelmän pitämiselle voi hyvin myös olla tuoreiden näkökulmien löytäminen keskeneräisille töille. Ryhmästä opiskelijat saavat vertaistukea tieteelliselle ajattelulle, kokemusta esiintymisestä sekä tilaisuuden verkostoitua vertaistensa kanssa. Toisin kuin muilla ryhmillä, opiskelijatyöryhmällä ei ole varsinaista teemaa, jota esitelmien aiheiden toivottaisiin noudattavan. Työryhmä järjestetään “opiskelijoilta opiskelijoille” -periaatteella ja sen tarkoitus on madaltaa opiskelijoiden kynnystä osallistua tieteenalapäiville sekä esiintyjinä että kuuntelijoina. Työryhmään kutsutaan esitelmien pitäjien ohella osallistujia myös vain kuuntelemaan ja keskustelemaan.

Työryhmä koostuu 10 minuutin esityksistä ja 10 minuutin keskusteluista. Lopuksi kokoamme yhteen tilaisuuden aikana esille nousseet aihe-ehdotukset graduille ja kandeille.

2. Väkivalta sosiaalisena ongelmana ja yhteiskunnallisena kysymyksenä

Koordinaattorit:

Marita Husso, Tampereen yliopisto

marita.husso@tuni.fi

Johanna Hietamäki, THL

johanna.hietamäki@thl.fi

Anniina Kaittila, Turun yliopisto

anniina.kaittila@utu.fi

Suvi Ronkainen, Lapin yliopisto

suvi.ronkainen@ulapland.fi

Työryhmän kieli: suomi

Väkivalta on keskeinen sosiaalinen ongelma ja haastava yhteiskunnallinen ja filosofinen kysymys. Miten 2020-luvulla määritellään ja tunnistetaan väkivalta sosiaalisena ongelmana ja miten siihen puututaan? Mitä näkökulmia tulisi ottaa huomioon väkivallan eri muotojen tutkimuksessa ja vahingoittavien käytäntöjen kohtaamisessa ja jäsentämisessä? Väkivaltaa ja sen vaikutuksia koskevan ymmärryksen ja asiantuntijuuden tarve on viime vuosina havaittu monilla eri aloilla, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, kasvatusalan asiantuntijoiden ja ammattilaisten keskuudessa sekä hyvinvointivaltion suunnittelu- ja johtotehtävissä. Esimerkiksi työelämässä kohdattu väkivalta ja vahingoittavat käytännöt, läheisissä suhteissa tapahtuva väkivalta, taloudellisen ja digitaalisen väkivallan muodot, kestävää kehitystä estävä rakenteellinen väkivalta sekä kulttuurin, taiteiden ja journalismin suhde väkivaltaan ovat viime aikoina nousseet esille arjen käytännöissä, julkisissa keskusteluissa ja tutkimuksissa.

Työryhmään kutsutaan mukaan esityksiä, joissa käsitellään väkivallan eri muotoja, niiden jäsentämisen ja määrittelemisen tapoja ja väkivaltaan ja vahingoittaviin käytäntöihin puuttumisen mahdollisuuksia arjessa, ammatillisissa käytännöissä, instituutioissa ja palvelujärjestelmissä. Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi sekä teoreettisesti, menetelmällisesti että empiirisesti keskustelevia alustuksia.

3. Varietes of employment and careers in evolving welfare state

Coordinators/Koordinaattorit:

Noora Järnefelt, Finnish Centre for Pensions, Research department

noora.jarnefelt@etk.fi

029 411 2152

Kati Kuitto, Finnish Centre for Pensions, Research department

kati.kuitto@etk.fi

029 411 2479

Work-group language/ Työryhmän kieli: English/ Finnish

In recent decades an important trait in the evolution of welfares states has been simultaneous processes of increasing employment variety and re-commodification, marked by a tightening link between work and inclusion to various welfare state provisions. This includes, among others, streamlining social insurance and social security to encourage working and penalize non-employment, and emergence of atypical forms of employment, as well as combinations of work income and social security. Individuals are affected by these trends depending on their birth cohort, gender, ethnic and socioeconomic background. Younger cohorts may find it challenging to find ‘traditional’ secure employment, career breaks such as parental leave, unemployment, or sickness have varying consequences on further employment, and older cohorts face stronger incentives to retire later or work alongside retirement.

This working group aims to examine variety and risks involved with employment and careers over life course and set them in the context of evolving welfare state. We particularly encourage contributions providing novel empirical insights. We welcome both studies on Finland as well as comparative studies. Submission and presentations may be both in English and in Finnish.

4. Lasten, nuorten ja perheiden mielenterveys-, päihde- ja rahapelipalvelut nyt ja tulevaisuudessa

Koordinaattorit:

Johanna Järvinen-Tassopoulos, erikoistutkija, THL

johanna.jarvinen.tassopoulos@thl.fi

Henna Pirskanen, apulaisprofessori, LY/JUY

henna.pirskanen@ulapland.fi

Jouni Tourunen, A-klinikkasäätiö

jouni.tourunen@a-klinikka.fi

Alix Helfer, A-klinikkasäätiö

alix.helfer@a-klinikka.fi

Työryhmän kieli: Suomi

Lasten ja nuorten hyvinvointi puhuttaa niin mediassa, politiikassa kuin tutkimuksessakin. Erilaisten selvitysten mukaan nuorten mahdollisuudet tukeen ja hoitoon toteutuvat vaihtelevasti. Palvelut vaihtelevat alueellisesti sekä järjestämistavaltaan että sisällöltään. Nuorten mielenterveys-, päihde- ja rahapeliongelmien ehkäisyn, tuen ja hoidon kokonaisuus ja jatkuvuus eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Nuorten kokemia palveluesteitä ovat mm. tiedon ja luottamuksen puute, leimautumisen ja häpeän pelko, kankeat palvelurakenteet sekä kokemukset kohdatuksi ja kuulluksi tulemattomuudesta. Myös läheiset jäävät usein huomiotta. Monet yhteiskunnan muutokset ja sosiaalipolitiikan käänteet näkyvät lisääntyvinä jännitteinä nuorten ihmisten elämänsiirtymissä.

Työryhmässä käsitellään lasten ja nuorten (15–29-vuotiaiden) mielenterveys-, päihde- ja rahapelipalvelujen käytäntöihin sosiaali- ja terveyspalveluiden rajapinnoilla. Työryhmässä keskustellaan mm. siitä, kuinka esimerkiksi erilaiset sosiaali-, terveys- ja mielenterveyspalvelut saavuttavat yksilöt, joilla on jonkinasteinen aineellinen tai toiminnallinen riippuvuus, ja kuinka nämä yksilöt kokevat saamansa palvelun sekä miten riippuvuusongelmat koettelevat läheisiä. Keskiössä ovat nuorten kokemukset päihdepalveluista ja mitä kuntoutuminen heille tarkoittaa – miten nuorten kokemukset ja omat tavoitteet tulisi ottaa huomioon. Lisäksi tarkastellaan hyviä kokemuksia nuorten psykososiaalista tukea edistävistä menetelmistä ja palvelukokonaisuuksista, ohjautuvuudesta palveluiden piiriin sekä nuoruuden siirtymien ja aikuistumisen tuomista haasteista ja jännitteistä.

Työryhmän järjestää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tukijat yhteistyössä Nuorten mielenterveys- ja päihdetyö: Tutkittua tietoa kehittämistyön tueksi (NUMPA) -hankeen kanssa.

5. Suomalainen hoivapolitiikka ja palvelut –mitä edellyttää vammaisten ja vanhojen ihmisten avun riittävyys ja hyvä elämä?

Koordinaattorit:

Lina Van Aerschot, Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (CoEAgeCare), Jyväskylän yliopisto

lina.vanaerschot@jyu.fi

Katja Ilmarinen, Sosiaalinen kestävyys -tiimi, THL

katja.ilmarinen@thl.fi

Työryhmän kieli: suomi

Lain mukaan kuntien on tarjottava hoivaa ja hoitoa kaikille, joilla todetaan olevan palveluihin oikeuttavia avuntarpeita. Yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista ja palvelujen joustavuutta korostetaan vanhus- ja vammaispalveluja linjaavissa politiikkaohjelmissa ja suosituksissa. Mutta näkyvätkö painotukset palvelujen tarjonnassa, ja millä ehdoilla palveluja kehitetään? Julkinen sektori tuntuu toimivan säästöpaineiden ohjaamana ja yksityiselle sektorille ulkoistetut palvelut ovat niin ikään viritetty mahdollisimman tehokkaiksi. Palvelutarpeiden arviointi on tiukkaa, jolloin sosiaaliset ja muut kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvät tarpeet saatetaan osin sivuuttaa.

Kotiin saatavat palvelut ja tuki eivät aina ole määrältään ja laadultaan riittäviä. Myöskään ympärivuorokautinen hoito ei aina tarjoa riittävää hoivaa ja huolenpitoa, vaan joskus vanhusten ja vammaisten tarpeita laiminlyödään. Usein omaiset kantavat palvelujen järjestämisestä, hyvinvoinnista ja arjen sujuvuudesta merkittävän vastuun, ja haavoittuvaisia ovat erityisesti ne ihmiset, joilla ei ole läheisiä hoitamassa asioita. On myös tärkeää huomata, että hyvään elämään kuuluu muutakin kuin välttämätön hoito. Mahdollisuudet toimia, harrastaa ja osallistua myös kodin ulkopuolella ovat tärkeitä toimintakyvylle.

Millaista on vanhusten ja vammaisten hyvä elämä kotona, ympärivuorokautisessa hoidossa tai asumispalveluissa? Entä millaisia Suomen hoivapolitiikka ja palvelujärjestelmä ovat nyt ja millaisin ehdoin niitä kehitetään tulevaisuutta ajatellen? Kuuluuko palvelujen käyttäjien ääni päätöksenteossa? Panostetaanko sosiaaliseen ympäristöön riittävästi, millaisia toimintamahdollisuuksia tulisi olla tarjolla ja miten kaikkien mahdollisuutta osallisuuteen voitaisiin lisätä? Mikä on läheisten rooli vanhusten ja vammaisten hoivassa ja hoidossa? Tuetaanko omaishoitajia riittävästi ja miten omaishoitoa pitäisi kehittää? Millaista on avun riittämättömyys tai hoivaköyhyys?

Työryhmään ovat tervetulleita kaikki vanhusten ja vammaisten palveluja, tukea ja hoivaa koskevia kysymyksiä käsittelevät esitykset. Ne voivat koskea ikääntyneiden tai vammaisten sosiaalista, taloudellista tai terveydellistä hyvinvointia, vertailevaa hoivatutkimusta, omaishoitoa, perhehoitoa, hoivapolitiikkaa tai -palveluja. Myös palvelujen yhdenvertaisuutta tai eriarvoisuutta, avun riittämättömyyttä ja hoivaköyhyyttä käsittelevät esitykset ovat tervetulleita. Lisäksi työryhmään toivotaan esityksiä siitä, mitä palvelut, tuki ja hoiva maksavat käyttäjilleen tai millaisia vaikutuksia asiakasmaksuilla on taloudelliseen toimeentuloon.

Mukaan sopii niin tutkimusprojekteja, hankkeita tai tutkimussuunnitelmia esittelevät puheenvuorot kuin jo tehtyjä tutkimuksia käsittelevät esitykset.

6. Hyvinvointivaltion muutosvoimat ja sosiaalipolitiikka/The Welfare State Pressures and Social Policy

Koordinaattori/ Coordinator:

Ari-Matti Näätänen, Sosiaalitieteiden laitos, sosiaalipolitiikka, Turun yliopisto

armana@utu.fi

Työryhmän kieli/ Work-group language: mainly Finnish/ (English)

Kuinka hyvinvointivaltion muutosvoimat, kuten esimerkiksi talouden globalisaatio, ikääntyminen ja populismin nousu ovat yhteydessä sosiaalipolitiikkaan? Vai johtuvatko sosiaalipolitiikkaa selkeimmin muokkaavat mekanismit esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen heikentymisestä, poliittisista ideologioista tai digitalisaatiosta?

Työryhmään kutsutaan niin empiirisiä, teoreettisia kuin metodologisiakin puheenvuoroja. Ne voivat tarttua aiemmin kuvattuihin hyvinvointivaltion muutosvoimiin, vaikka myös muut näkökulmat, kuten esimerkiksi maahanmuutto, ilmastonmuutos, tai kansalaisten vaatimusten kasvu, ovat yhtälailla tervetulleita työryhmäpuheenvuorojen aiheita. Luonnollisesti myös hyvinvointivaltion pysyvyydestä ja sosiaalipolitiikan polkuriippuvuuden mekanismeista käytävä keskustelu kuuluu työtyhmän intressien joukkoon.

Työryhmässä hyvinvointivaltion muutosvoimat määritellään hyvin laveasti. Niillä tarkoitetaan sosiaalisia, taloudellisia tai ekologisia riskejä aiheuttavia tekijöitä, joita usein yritetään mitata ja joiden poliittisista implikaatioista keskustellaan (tai on keskusteltu) sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan tutkimuskirjallisuudessa. Työryhmässä sosiaalipolitiikkaa voidaan lähestyä niin prosessien kuin lopputulemien näkökulmista.

Työryhmään ovat tervetulleita niin tutkijat kuin opiskelijat. Työryhmä toimii pääasiassa suomen kielellä, mutta esityksen voi halutessaan pitää myös englanniksi tai ruotsiksi. Työryhmän esitykset voivat perustua valmiisiin, suunnitteilla oleviin tai keskeneräisiin tutkimuksiin.

How do forces linked to the welfare state change, such as economic globalization, ageing, and the rise of populism, relate to social policy? Or are the mechanisms that most clearly shape social policy the weakening of the trade union movement, political ideologies or digitalisation?

Empirical, theoretical and methodological papers are invited to the working group. They can address the forces of change in the welfare state described earlier, although other perspectives, such as immigration, climate change, or growing needs of citizens, are equally welcome topics for group talks. Naturally, the debate on the permanence of the welfare state and the mechanisms of path dependence are also among the interests of the working group.

Both researchers and students are welcome to the working group. The working group works mainly in Finnish, but the presentation can also be given in English or in Swedish. The working group’s proposals may be based on planned, completed or unfinished research.

7. Viimesijainen turva muutoksessa

Koordinaattorit:

Minna Kivipelto, THL

minna.kivipelto@thl.fi

Tuija Korpela, Kelan tutkimus

tuija.korpela@kela.fi

Työryhmän kieli: suomi

Toimeentulotuki on vakiinnuttanut paikkansa perusturvan aukkojen paikkaajana ja asumistuen täydentäjänä. Toimeentulotuen saajaksi ajaudutaan erilaisista syistä ja tuen tarpeet ovat varsin moninaisia. Näitä tarpeita ei aina tunnisteta tai niihin ei pystytä vastaamaan julkisella sektorilla. Näin ollen myös epävirallista apua (esim. järjestöt, seurakunnat) tarvitaan. Viimeisimpänä koronaepidemian vuoksi laaditut rajoitukset ja etäasioinnin yleistyminen entisestään ovat tuoneet muutoksia viranomaisten kanssa asiointiin. Muutokset ovat vaikuttaneet myös viimesijaisen turvan saatavuuteen.

Viimesijaiseen turvaan on kohdistunut – ja kohdistuu – paljon muutospaineita. Toimeentulotukiuudistus vuonna 2017 erotti sosiaalityön ja perustoimeentulotuen toisistaan kahteen eri organisaatioon. Toimeentulotuen uudistamisen tarpeita on sittemmin kartoitettu sosiaali- ja terveysministeriön työryhmissä, ja laajempi sosiaaliturvan uudistamistyö on käynnissä vuoteen 2027 saakka parlamentaarisessa komiteassa.

Työryhmään toivotaan esityksiä siitä, miten viimeaikaisissa ja tulevissa uudistuksissa huomioidaan haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ryhmät ja heidän tarpeensa, ja minkälaiset tekijät johtavat viimesijaisen turvan tarpeeseen tai turvaverkosta putoamiseen. Työryhmäesitykset voivat perustua kvantitatiiviseen tai laadulliseen tutkimusasetelmaan, kuvata esimerkiksi järjestelmän toimintaa, toimimattomuutta tai viimesijaisen turvan varassa elävien kokemuksia turvasta. Työryhmäesitykset voivat käsitellä myös tapahtuneita muutoksia ja niiden sosiaalipoliittista merkitystä, viimesijaisen tuen tarvetta tai käyttöä, palvelujen saatavuutta tai koko viimesijaisen turvan kokonaisuutta. Esityksissä toivotaan pohdintaa myös siitä, millaisia johtopäätöksiä tuloksilla voi olla sosiaaliturvan ja palveluiden tulevaisuuden ja niiden kehittämisen kannalta.

8. Julkisten hyvinvointipalveluiden automatisointi ja digitalisointi hyvinvointivaltiossa

       Koordinaattorit/Coordinators:

Minna van Gerven, Helsingin Yliopisto

minna.vangerven@helsinki.fi

Anne Kouvonen, Helsingin Yliopisto

Ulla Buchert, Helsingin Yliopisto

Marja Alastalo, Itä-Suomen Yliopisto

Marta Choroszewicz, Itä-Suomen Yliopisto

Työryhmän kieli/ Work-group language: Finnish/ English

Sosiaali-, terveys- ja muiden hyvinvointipalvelujen automatisointi ja digitalisointi ovat olleet keskeinen osa hyvinvointivaltioiden muutosta jo useamman vuosikymmenen ajan. Myös uusimman sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä käydään vilkasta keskustelua hallinnon sähköisistä ratkaisuista ja palvelujen digitalisoinnista. Pyrkimyksenä on tehostaa kansalaisille tarjottavia palveluja ja parantaa julkisen hallinnon järjestelmiä. Tulevaisuuden digitalisointistrategiat menevät kuitenkin vielä paljon pidemmälle. Suunnitelmissa on lisätä esimerkiksi tekoälyn ja automaattisen päätöksenteon käyttöä julkishallinnon palveluissa. Kaikkiin näihin hyvinvointivaltion digitalisointihankkeisiin liittyy paljon mahdollisuuksia, mutta myös suuria haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi järjestelmien turvallisuusriskeihin ja digitalisoinnin vaikutuksiin eriarvoisuuteen sekä demokraattisten arvojen toteutumiseen. Suomalaista tutkimusta ja julkista keskustelua näistä aiheista on edelleen yllättävän vähän. Myös ammattilaisten ja kansalaisten vuorovaikutuksesta tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän tutkittua tietoa. Kaikkien asiakkaiden ja ammattilaisten digiosaaminen ei välttämättä ole muutoksen edellyttämällä tasolla. Työryhmään kutsutaan esityksiä, jotka edistävät akateemista ymmärrystä datan keräämisestä ja käytöstä, uusien digiteknologioiden käyttöönotosta ja niiden käytön seurauksista julkisissa hyvinvointivaltion palveluissa. Toivomme empiirisiä (laadullisin tai määrällisin menetelmin tehtyjä), teoreettisia ja metodologisia esityksiä, joissa käsitellään sosiaalietuuksien, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä muiden hyvinvointipalvelujen (esim. työllisyyspalveluiden ja koulutuksen) automatisoinnin ja digitalisoinnin käytäntöjä, prosesseja ja seurauksia. Esitykset voivat myös pohtia konkreettisia keinoja digitaalisen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi ja yhteiskunnallisesti kestävien datapohjaisten ratkaisujen löytämiseksi.

9. Sosiaaliset oikeudet Suomessa

Koordinaattori:

Yrjö Mattila
yrjo.mattila@helsinki.fi

Työryhmän kieli: suomi

Suomi on saanut maali-huhtikuussa 2021 huomautuksia sosiaaliturvan liian alhaisesta tasosta YK:n sosiaalisten oikeuksien komitealta (TSS-komitea), Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta ja Amnesty Internationalilta. Nämä sosiaalisia ihmisoikeuksia valvovat elimet katsovat, Suomen heikon perusturvan olevan johtamassa yhteiskunnan polarisoitumiseen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen.

Onko tilanne näin paha? Tilastokeskuksen mukaan 900 000 suomalaista, eli joka viides, elää köyhyys- ja syrjäytymisriskin piirissä. Näistä 660 000 ei ole kyennyt maksamaan käyttämiensä sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuja, jolloin ne on peritty ulosoton kautta. Joka kymmenes suomalainen aikuinen ei ole selviytynyt laskuistaan, vaan päätynyt maksuhäiriölistalle. Lapsiköyhyys on kolminkertaistunut 2000-luvulla ja 150 000 lasta elää nyt köyhyydessä. Varattomuus aiheuttaa lapsille osattomuuden kokemuksia vaikeuttaen koulutyöhön keskittymistä. Opintojen jatkaminen koulun jälkeen on vaikeaa ja ylisukupolvinen toimeentuloriippuvuus, joka alkoi 1990-luvun lamasta, jatkuu ja laajenee. Kirkko, jonka diakoniatyö on leipäjonon ohella muodostunut ”viimeiseksi luukuksi”, on pitkään vedonnut perusturvan korottamisen puolesta.

Euroopan neuvosto on antanut Suomelle huomautuksia tehtyjen kantelujen johdosta jo useita vuosia. Vastauksissaan Euroopan neuvostolle Suomi on kiistänyt johtopäätökset ja pitänyt niitä väärinä. Valtiovalta katsoo, että perusturvan taso on riittävä ja palvelut täydentävät rahamääräisiä etuuksia. Lisäksi terveyspalvelujen vuotuinen maksukatto auttaa vähätuloisia. Toimenpiteisiin moitteiden johdosta ole valtion taholta olen nähty aihetta. Moitteet ovat Suomen virallisen kannan mukaan johtuneet siitä, että valvontaelimet eivät tunne Suomen sosiaaliturvajärjestelmää ja sen kokoknaisuutta.

Kansainvälisten valvontaelinten huomautukset ja Suomen vastaukset ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään. Työryhmässä pyritään etsimään vastausta siihen, mikä on totuus. Suomi esiintyy kansainvälisillä foorumeilla merkittävänä sosiaalisten ihmisoikeuksien puolustajana, mutta onko Suomessa kaikki kunnossa? Näitä kysymyksiä tarkastellaan sosiaalisiin oikeuksiin keskittyvässä työryhmässä, johon ovat tervetulleita esiteltäväksi kaikenlaiset sosiaalisia oikeuksien käsittelevät tai sitä lähellä olevat tutkimushankkeet.

10. Sosiaalinen kestävyys, osallistuminen ja kaupunkilaisten arki

Koordinaattorit:

Jonas Sjöblom, Tampereen yliopisto, Tampere Centre for Societal Sustainability (TaSSu)

jonas.sjoblom@tuni.fi

Anni Jäntti, Tampereen yliopisto, Tampere Centre for Societal Sustainability (TaSSu)

anni.jantti@tuni.fi

Antti Wallin, Tampereen yliopisto, Tampere Centre for Societal Sustainability (TaSSu)

antti.wallin@tuni.fi

Työryhmän kieli: suomi

Kestävän kehityksen pilareista sosiaalinen kestävyys on usein jäänyt ekologisten ja taloudellisten tavoitteiden jalkoihin. Viime vuosina puhe sosiaalisesta kestävyydestä on lisääntynyt myös kuntien viranhaltijoiden keskuudessa. Mutta mitä sosiaalisella kestävyydellä oikeastaan tarkoitetaan? Monet tutkijat ovat pyrkineet liittämään sen alle yhteiskuntatieteellisiä kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta. Osa tutkijoista on ajatellut sosiaalisen kestävyyden olevan suurin piirtein sama kuin pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaali. Sosiaalisen kestävyyden käsitteelle ei löydy tarkkaa yhteiskuntatieteellistä määritelmää, vaan sen sisällöstä käydään jatkuvaa kamppailua.

Lähestymme työryhmässä sosiaalista kestävyyttä erityisesti kansalaisosallistumisen ja kaupunkilaisten arkisten toimintamahdollisuuksien näkökulmasta. Kansalaisten osallistumismahdollisuuksien edistäminen on yleistynyt Suomen kunnissa monilla hallinnonaloilla viimeisen kymmenen vuoden aikana verkostohallinta-ajattelun merkityksen kasvun myötä, ja tutkimuksessa on puhuttu julkishallinnon osallistavasta käänteestä jo 1990-luvulta lähtien. Myös kaupunkilaisten omaehtoinen osallistuminen kaupungin kehittämiseen itseorganisoituvan toiminnan ja kaupunkiaktivismin kautta on voimistunut erityisesti suurissa kaupungeissa. Kysymys kuuluukin, lisääkö osallistumisen kasvu sosiaalista kestävyyttä? Ketkä osallistuvat ja ketkä jäävät osallistumisen ulkopuolelle, ja mitä merkitystä osallistumisella on? Miten julkishallinto voi tukea kansalaisten toimijuutta ja osallistumista ja erityisesti marginaalissa olevien hiljaisten äänten vahvistamista?

Kutsumme työryhmään teoreettisia, metodologisia ja empiirisiä esityksiä sosiaalisesta kestävyydestä ja kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista kaupunkiympäristössä.

11. Hoivan pimeä puoli

Koordinaattorit:

Tiina Sihto, YTT, tutkijatohtori, Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (CoE AgeCare, Suomen Akatemia, 2018-2025), Jyväskylän yliopisto

tiina.sihto@jyu.fi

Paula Vasara, YTT, tutkijatohtori, Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (CoE AgeCare, Suomen Akatemia, 2018-2025), Jyväskylän yliopisto

paula.vasara@jyu.fi

Työryhmän kieli: suomi

Hoiva on eräs keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä sekä elämämme edellytys. Me kaikki tarvitsemme intensiivistä hoivaa elämänkulkumme alku- ja usein myös loppupäässä, ja monet meistä myös hoivaavat sekä tulevat hoivatuiksi läpi elämämme. Vähemmän intensiivisessä muodossaan hoiva on osa jokapäiväistä arkeamme, kun autamme läheisiämme ja pidämme toisistamme huolta.

Hoivaa, hoivaamista ja hoivaavuutta arvostetaan niin yksityisesti kuin yhteiskunnallisesti. Lasten, iäkkäiden, vammaisten, mielenterveyden häiriöistä kärsivien, päihderiippuvaisten ja pitkäaikaissairaiden saama laadukas hoito ja hoiva ovat pohjoismaisen hyvinvointivaltioajattelun keskiössä. Poliittiset toimijat puoluekentän laidalta toiselle korostavat laadukkaiden hoito- ja hoivapalveluiden sekä lapsiperheiden ja omaishoitajien yhteiskunnallisen aseman parantamisen tärkeyttä. Hoivaavampi yhteiskunta nähdään keskeisenä tasa-arvotavoitteiden saavuttamiselle sekä ansiotyö- ja kulutuskeskeisen elämäntavan kyseenalaistamiselle. Hoiva on nähty myös mahdolliseksi reitiksi kohti ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa.

Hoiva nähdään usein huolenpitona, apuna ja tukemisena. Hoiva voidaan ymmärtää kiintymyksen ja sukulaisuuden luontaisena jatkumona, ammatillisena hoivana tai vastavuoroisena vaihtosuhteena, mutta myös eräänlaisena altruistisena tai kristillisyyteen liittyvänä hyvän tekemisenä. Käytännössä hoivan tilanteet ovat kuitenkin erilaisia, ja pahimmillaan hoiva on velvoittavaa ja raskasta, aikaavievää työtä, joka voi viedä tekijänsä psyykkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti äärirajoilleen. Niin hoivaamiseen kuin hoivatuksi tulemiseen liittyy myös vaikeaksi koettuja tunteita, sekä ammattilaisten että maallikoiden kokemana ja tuottamana. Hoivan poikkeuksellisesta kuormittavuudesta kertoo esimerkiksi se, miten hoivatyön ammattilaiset ovat vuodesta toiseen työhyvinvointimittausten jumbosijoilla ja miten mediassa puhutaan yhä enemmän esimerkiksi pienten lasten vanhempien sekä omaistaan hoivaavien loppuunpalamisesta.

Tässä työryhmässä olemme kiinnostuneita altruistiseksi hyvän tekemiseksi mielletyn hoivan kääntöpuolesta, jota nimitämme hoivan pimeäksi puoleksi. Pimeällä puolella viittaamme hoivaan liittyviin rakenteisiin, käytäntöihin, tekoihin, ajatuksiin ja tunteisiin, joista on vaikea puhua ja joihin liittyy tabuluonteisuutta tai stigmaa. Ymmärrämme hoivan käsitteen sen laajassa merkityksessä, jossa hoiva voi sisältää “kaiken, mitä teemme ylläpitääksemme, jatkaaksemme ja korjataksemme ‘maailmaamme’” (Tronto 1993, 103). Olemme kiinnostuneita niin perhe- ja läheissuhteissa (esim. vanhempi-lapsi-suhteessa, parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa) tapahtuvasta hoivasta kuin ammatillisesta hoivasta ja siihen liittyvistä järjestelyistä.

12. Työ, perhe ja hyvinvointi

Koordinaattorit:

Milla Salin, VTT, yliopistonlehtori, Turun yliopisto

milla.salin@utu.fi

Minna Ylikännö, dosentti, erityisasiantuntija, Työ- ja elinkeinoministeriö

minna.ylikanno@tem.fi

Työryhmän kieli: suomi

Eurooppalaisessa kontekstissa Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, jossa työ- ja perhe-elämän vastuut jakautuvat ainakin jossain määrin tasaisesti naisten ja miesten välillä. Lapsiperheiden vanhempien ja etenkin naisten hoivavastuuta on siirretty julkiselle vallalle esimerkiksi päivähoitopalvelujen ja erilaisten tulonsiirtojen avulla. Samalla on pyritty edistämään sekä sukupuolten tasa-arvoa että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Sama tavoite on ollut isyysvapaajärjestelmällä ja sen laajentamisella. Tasa-arvon lisäämiseen tähtäävät politiikat ovat myös muokanneet käsityksiä naisten ja miesten sukupuolirooleista, jotka ovat Suomessa vähemmän traditionaalisia kuin monissa muissa Euroopan maissa. Tästä huolimatta pienten lasten äitien työssäkäynti on Suomessa selvästi harvinaisempaa kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Lisäksi äidit käyttävät valtaosan perhevapaista, jotka kumpi tahansa vanhemmista voisi käyttää. Yksi suomalaisen yhteiskunnan erityispiirre on lisäksi vahva kokoaikatyön perinne. Osa-aikatyöstä ei ole muodostunut samassa määrin äitien työssäkäynnin muoto, kuten vaikkapa Alankomaissa, Isossa-Britanniassa tai Saksassa. COVID-19 pandemia on tuonut oman lisänsä työn, perheen ja hyvinvoinnin välisiin kytköksiin etätyön ja etäkoulun kautta. Pandemian negatiivisten vaikutusten on esitetty kohdistuvan enemmän naisille ja äideille kuin miehille ja isille. Toisaalta tutkimuksissa on nähty viitteitä myös siitä, että isät olisivat ottaneet aiempaa enemmän vastuuta lastenhoidosta.

Työryhmään toivotaan sekä empiirisiä että teoreettisia papereita, joissa käsitellään työhön, perheeseen ja hyvinvointiin tai näiden välisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä. Kiinnostus voi olla pidemmän aikavälin kehityksessä, viimeaikaisissa muutoksissa tai ylipäätään työn, perheen ja hyvinvoinnin välisissä kytköksissä. Ryhmässä voi esittää valmiiden tutkimusten ohella myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia

13. Köyhyys, syrjäytyminen ja huono-osaisuus

Koordinaattorit:

Veli-Matti Ritakallio, professori,Turun yliopisto

vemari@utu.fi

Lauri Mäkinen, yliopisto-opettaja, Turun yliopisto

ljmaki@utu.fi

Työryhmän kieli: suomi

Köyhyys, syrjäytyminen ja huono-osaisuus ovat aina olleet sosiaalipoliittisen tutkimuksen keskiössä. Näiden ehkäiseminen on keskeistä sosiaalipolitiikassa, niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Eurooppalaisella tasolla tämä näkyy muun muassa siten, että köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää on tarkoitus vähentää 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.

Kaikki kolme ilmiötä ovat moniulotteisia ja niitä voidaan tarkastella useista eri näkökulmista. Työryhmään toivotaan niin empiirisiä, teoreettisia tai metodologisia esityksiä jotka liittyvät köyhyyteen, syrjäytymiseen tai huono-osaisuuteen sekä näitä tuottaviin tai ehkäiseviin mekanismeihin. Esitykset voivat liittyä esimerkiksi vähimmäisturvan riittävyyteen, huono-osaisuuden kasautumiseen, pienituloisuuteen tai sosiaalipolitiikan mahdollisuuksiin ratkoa köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmia. Työryhmän esitykset voivat käsitellä teemoja suomalaisessa tai kansainvälisessä kontekstissa. Ryhmässä voi esittää valmiiden töiden ohella myös tutkimusten ja projektien alustavia tuloksia.

14. Welfare states and ecological sustainability/Hyvinvointivaltio ja ekologinen kestävyys

Coordinators/Koordinaattorit:

Sami Mustikkamaa, Turun yliopisto

sapemu@utu.fi

Paula Saikkonen, THL

paula.saikkonen@thl.fi

Work-group language/ Työryhmän kieli: English/Finnish

Climate change and biodiversity loss are perhaps the two most formidable challenges that societies will need to address urgently. These issues, along with other environmental problems, cut across nearly all layers of society, and their scope brings unique challenges across the globe. Conflicts between economic growth and sustainability are debated, while some climate actions and the European Green Deal try to reduce emissions without harming the economy. These developments have implications for welfare states. Given the pressing need for change, will welfare states be able to safeguard the wellbeing of citizens in the future? Can these environmental issues be mitigated without increasing inequality and threatening social sustainability? Overall, strong political interests are upholding the status quo. Will welfare states support or hinder the efforts to achieve sustainable societies?

We welcome presentations, both theoretical and empirical, on social and environmental sustainability. The topics may include degrowth, new economic thinking, sustainable wellbeing practices, ecosocial policies, ecosocial work, and green welfare states. We particularly welcome presentations from PhD students and early-career researchers.

Ilmastonmuutos ja luontokato vaativat yhteiskunnilta ripeitä toimia. Nämä ja muut ympäristöongelmat ovat aiheuttavat ennennäkemättömiä muutoksia elinympäristöissä ja vaativat uudenlaista politiikkaa niin paikallisesti kuin globaalistikin. Talouskasvu ja kestävyys ovat toisten mukaan ristiriidassa, kun taas esimerkiksi EU:n vihreän kehityksen ongelma tähtää talouskasvun ja päästövähennysten yhdistämiseen. Näillä kehityskuluilla on vaikutuksia myös hyvinvointivaltioon. Miten käy hyvinvointivaltioiden mahdollisuuksille tukea kansalaisten hyvinvointia, jos ekologiset kriisit lisääntyvät ja voimistuvat? Entä voidaanko ympäristöongelmia hillitä lisäämättä eriarvoisuutta ja vaarantamatta sosiaalista kestävyyttä? Vahvat taloudelliset intressit estävät ympäristöongelmiin puuttumista. Voiko hyvinvointivaltio edistää ekologista siirtymää näistä huolimatta?

Työryhmään toivotaan esityksiä näistä ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymyksistä. Haemme niin teoreettisia kuin empiirisiäkin esityksiä liittyen vihreään hyvinvointivaltioon, degrowth-ajatteluun ja vihreän kasvun teemoihin, kestävän hyvinvoinnin käytäntöihin, ekososiaalipolitiikkaan sekä ekososiaalityöhön. Kannustamme erityisesti jatko-opiskelijoita ja uran alkuvaiheessa olevia tutkijoita osallistumaan.