Kokemuksia innovatiivisesta työryhmätyöskentelystä, sosiaalipolitiikan päivät 2025 Helsingissä

Johannes Kananen, yliopisto-opettaja
Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitos

Sosiaalipolitiikan päivillä 2025 kokoontui toista kertaa työryhmä otsikolla ”Sosiaalipolitiikan uudistaminen”. Työryhmän tehtävänanto oli samantyyppinen kuin sosiaaliturvan uudistamiskomitealla, eli tavoitteena oli keskustelun kautta muotoilla uusia aloitteita ja uusia suuntia sosiaaliturvan uudistamiselle. SOTU-komiteasta poiketen työryhmällä ei ollut parlamentaarista mandaattia mutta toisaalta työryhmässä käsiteltiin myös sosiaali- ja terveyspalveluita, mitkä on rajattu parlamentaarisen komitean työskentelyn ulkopuolelle.

Työryhmään osallistui tutkijoita, sosiaalipolitiikasta kiinnostuneita kansalaisia, järjestöihmisiä ja julkishallinnon edustajia sekä sote-alan yritysten edustajia. Noin viisitoistahenkisessä työryhmässä oli huippuluokan asiantuntemusta ja myös näkemyksellisyyttä.

Innovatiiviseksi työryhmän teki uudenlainen ote keskusteluun. Sinänsä työryhmän hyödyntämä keskusteluote ei ole uusi vaan siitä on jo pitkään kokemuksia kansalaisyhteiskunnassa ja valtionhallinnossa. Eli tavoitteena oli dialoginen, läsnä oleva, aito ja arvostava vuorovaikutus osallistujien kesken. Tämä ote poikkeaa perinteisestä akateemisesta konferenssityöskentelystä, jossa keskiössä on yksittäinen tutkija (tai tutkijaryhmä) ja hänen tutkimusprosessinsa.

Työskentelyotteen mahdollistamiseksi työryhmän käytössä ollutta tilaa piti hieman muokata. Ennen työskentelyä pöydät siirrettiin salin sivuille ja tilan keskelle asetettiin ympyrän muotoon tuolit kaikille osallistujille. Työryhmässä ei tehty eroa osallistujien välille vaan kaikki osallistujat asettautuivat ympyrän muotoon. Fasilitaattorilla oli vastuu työryhmän työskentelyilmapiirin luomisesta heti työskentelyn alussa ja osallistujat saivat esitellä itsensä lyhyesti toisilleen työskentelyn aluksi.

Itse työskentelyssä keskityttiin lyhyisiin, substanssikeskeisiin 5-7 minuutin alustuksiin, jotka pidettiin vapaamuotoisesti, pääasiallisesti ilman power point-kalvoja. Osallistujia oli ohjeistettu työskentelytapaan liittyen, joten he olivat tähän valmistautuneita. Alustajia oli pyydetty alustuksen lopuksi muotoilemaan selkeä ja kiinnostava kysymys työryhmän teemaan liittyen, josta he halusivat työryhmän käyvän keskustelua.

Huomasimme, että vaikka työryhmän 13 alustajaa olivat tuoneet yksilölliset aiheensa työskentelyyn ja keskusteluun, muodostui keskustelusta lopulta yksi yhtenäinen jatkumo. Eli keskusteluun muodostui eri aiheiden välille luontevasti linkkejä ja pääsimme hyvinkin syvälle nykyisen sosiaalipolitiikan epäkohtiin ja niiden ratkaisuihin liittyviin kysymyksiin. Keskustelun tavoitteena ei ollut yksimielisyys, mutta ryhmää alkoi yhdistämään jaettu käsitys esimerkiksi keskeisistä yhteiskunnallisista ongelmista, kuten sosiaalisen elämämme ja paikallisyhteisöjemme ongelmista sekä hegemonisten ajattelutapojen ongelmista. Toki näkemyseroja oli ryhmän sisällä koskien tulevaisuuden sosiaalipolitiikkaa mutta niistä keskusteltiin rakentavasti, syvällisesti ja toisiamme kunnioittaen.

Työryhmän työskentelytapa oli monille osallistujille uusi ja se sai paljon kiitosta käytävillä päivien aikana. Monet kiittelivät sitä, että alustusta oli helpompi suunnitella kun ei tarvinnut kellottaa power point-kalvoja vaan formaatti oli vapaamuotoisempi ja keskustelevampi. Puheenvuoropyyntöjä tuli jatkuvasti enemmän kuin, mitä yhtä aihetta kohti ehdittiin käsitellä, mikä loi keskusteluun intensiteettiä, kun jokainen sana piti ikään kuin punnita tarkkaan. Seuraava puheenvuoro myös rakentui edellisten varaan, mikä vahvisti dialogisuutta ja vuorovaikutusta.

Kuten eräs työryhmän osallistujista kiteytti: ”tästähän akateemisessa tutkimuksessa pitäisi olla kyse!”