Työryhmät
Sosiaalipolitiikan päivät 2026
Tärkeät päivämäärät
- Abstraktihaku alkaa 17.7.2026
- Abstraktihaku päättyy 6.9.2026
Uusia ajatuksia työryhmätyöskentelyyn
Kaipaatko uusia ajatuksia työryhmätyöskentelyyn? Lue yliopisto-opettaja Johannes Kanasen artikkeli ”Sosiaalipolitiikan uudistaminen” -työryhmän työskentelytavasta vuoden 2025 Sosiaalipolitiikan päivillä helsingissä. Artikkeliin tästä linkistä.
Tältä sivulta löydät Sosiaalipolitiikan päivien työryhmät. Tarkemman työryhmäkuvauksen saat esille klikkaamalla työryhmän nimeä.
Esitelmäehdotukset toimitetaan alla olevan verkkolomakkeen kautta. Deadline ehdotuksilla on sunnuntai 6.9.2026 klo 23:59.
Toimita esitelmäehdotuksesi täältä: https://link.webropolsurveys.com/S/0D80678FB6BBC95D
Vetäjät: Antti Hämäläinen, Anastasia Asikainen, Emilia Leinonen, Salla Era
Tässä työryhmässä pohditaan toiseutta ja toiseuttamista. Ymmärrämme toiseuden kaksijakoisena (Brons 2015, Zimmermann 2016): yhtäältä pyrkimyksenä ymmärtää toisen ihmisen erityistä olemisen tapaa ja toisaalta toiseuttamisena poikkeavaksi, vieraaksi tai alempiarvoiseksi. Ymmärtääksemme esimerkiksi juuri Suomeen muuttaneen turvapaikanhakijan, alkavan muistisairausdiagnoosin saaneen perheettömän eläkeläisen tai etuusviidakossa tietään raivaavan pitkäaikaissairaan ihmisen sosiaalipoliittista arkea ja tarpeita meidän on ymmärrettävä ylipäätään inhimillisen olemisen ainutlaatuisuutta, siis oltava toiseuden äärellä. Toisaalta toiseutettujen, yhteiskunnan marginaaleissa olevien ihmisten, ääni ei kanna tai sille ei anneta tilaa, mikä on myös seurausta heidän (poliittis–diskursiivisesta) toiseuttamisestaan kyseisiin marginaalisiin asemiin. Esimerkiksi hiljattaista ympärivuorokautisen hoivan maksujen nostoa perusteltiin sillä, että ”ympärivuorokautinen hoiva itsessään kattaa jo käytännössä kaikki ihmisen tarpeet: hoivan asukkaiden elämä on jo hyvin rajallista” (Rydman: Vanhukset maksamaan itse enemmän palveluistaan, HS.fi 17.4.2026.)
Toiseuden ja toiseuttamisen välinen jännite on aina läsnä niin kansalaisten arkikokemuksissa kuin politiikkatason määrittelyssä. Työryhmässämme kysymme, millä tavoin eri ihmisiä ja ryhmiä asetetaan toiseutettuihin asemiin? Millaista toiseuttamista tapahtuu esimerkiksi politiikkatasolla, rakenteissa, instituutioissa, suhteissa, työssä, julkisissa tiloissa, ylipäätään arjessa? Entä miten voisimme paremmin huomioida ja ymmärtää toiseutta? Miten toiseuden ymmärtämisen ja toiseuttamisen välinen raja oikeastaan piirtyy? Kutsumme työryhmään kaikki, jotka tavalla tai toisella haluavat kytkeä omat mielenkiinnon kohteensa työryhmän esittämiin kysymyksiin. Esitykset voivat perustua yhtä hyvin käsitteelliseen, metodologiseen tai empiiriseen tutkimustyöhön kuin olla luonteeltaan pohtivia tai luovia esitystapoja hyödyntäviä.
Brons, L. L. (2015). Othering, an Analysis. Transcience, a Journal of Global Studies, 6(1), 69–90. http://www2.hu-berlin.de/transcience/Vol6_No1_2015_69_90.pdf
Zimmermann, H. P. (2016). Alienation and alterity: Age in the existentialist discourse on others. Journal of Aging Studies, 39, 83–95. https://doi.org/10.1016/j.jaging.2016.06.002
Vetäjät: Marita Husso, Anniina Kaittila, Annamari Kangas-Kalinen, Mari Karvinen, Sisko Piippo, Sonja Tihveräinen, Hanna Mielismäki
Taloudellinen väkivalta, kuten huijaukset ja hyväksikäyttö arjessa ja läheisissä suhteissa ovat nousseet viime vuosina näkyviksi keskustelunaiheiksi. Tästä huolimatta taloudellisen väkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa esimerkiksi palvelujärjestelmissä on edelleen merkittäviä haasteita. Myös sote-uudistus on herättänyt kysymyksiä väkivallan eri muotojen katveeseen jäämisestä sekä luottamuksen murenemisesta palvelujärjestelmään ja avun saamiseen.
Työryhmässä pohdimme, miten 2020-luvulla jäsennetään arjessa kohdattuja taloudellisen väkivallan muotoja yhteiskuntapoliittisena ja -teoreettisena kysymyksenä. Miten taloudellista väkivaltaa käsitteellistetään ja määritellään, ja miten esimerkiksi teknologian kehityksen ja luottamuksen rakentumisen näkökulmia on hyödynnetty väkivaltaa koskevissa tutkimuksissa? Miten väkivallan eri muotojen yhteyksiä on mahdollista tunnistaa ja millaisia yhteiskunta- ja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä väkivallan vastainen työ edellyttää?
Työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa käsitellään taloudellisen kaltoinkohtelun ja väkivallan eri muotoja, väkivallan ja kaltoinkohtelun tutkimisen tapoja sekä väkivaltaan puuttumisen mahdollisuuksia arjessa ja läheisissä suhteissa. Toivotamme tervetulleiksi sekä teoreettisesti, menetelmällisesti että empiirisesti keskustelevia alustuksia.
Vetäjät: Saija Iivonen, Sami Mustikkamaa
The rapid advancement of climate change and the transgressions of other planetary boundaries require far-reaching changes from societies. These changes imply pressures to wellbeing and welfare states as well. For instance, the feasibility of economic growth as a policy goal is increasingly contested, given the lack of widespread decoupling on a sufficient scale. Environmental crises present new ‘ecological risks’ that traditional welfare states may not be equipped to deal with. And current conceptualizations of wellbeing and human flourishing do not acknowledge their ecological limits and boundaries. On the other hand, welfare states may also facilitate ecological transitions by fostering trust, tackling regressive policy effects, and by maintaining wellbeing for precarious groups during difficult transitions.
Recent research on eco-social welfare states, sustainable welfare, and just transitions have attempted to grasp many of these challenges that mainstream social policy research has long overlooked. But much more research is needed. In this working group, we invite scholars to present research that bridges the gap between welfare states and questions of ecological sustainability. We welcome both theoretical approaches as well as qualitative and quantitative empirical research. Early-career researchers are particularly welcome. The language of the working group is English.
Vetäjä: Markku Ikkala
Sosiaalipolititkan päivien teema on ”Köhyyden sitkeys/pysyvyys”. Köyhyys on aina kuulunut sosiaalipolitiikan päiville ja sosiaalipolitiikkaan yleisemminkin. Sosiaaliturvaa on pyritty viime vuosikymmeninä päivittämään, mutta useista poliittisista projekteista/työryhmistä ja runsaasta tutkimuksesta huolimatta ei ole onnistuttu esittämään keinoja lopettamaan tai edes helpottamaan köyhyyttä. Sosiaalipolitiikan todellinen uudistaminenkin on polkenut paikallaan.
Sosiaalipoliittisita keskusteluista ja tutkimuksesta Suomessa on viime vuosina lähes kadonnut yksi tärkeä aihe eli perustulo. Perustulosta on maailmalla keskustelu paljon ja teema on tullut entistä enemmän poliittiselle agendalle. Kokeiluita on suunniteltu ja toteutettu niin rikkaissa maissa (esim. Suomi, Norja, Irlanti) kuin köyhemmissäkin maissa (kuten Kenia, Unganda ja Intia). Turun sosiaalpolitiikan päivillä voisi jälleen käynnistää uutta keskustelua ja esitämme työryhmän yllä mainitulla otsikolla.
Suomessa toteutettu perustulokokeilua vuosina 2017-2018 oli puutteistaan huolimatta merkittävä kansainvälisesti, vaikka Suomessa sen merkitystä ei oikein ymmärretty. Sen positiiviset tulokset on on jätetty systemaattisesti huomiotta. Työryhmän aluksi emeritusprofessori Olli Kangas esittää katsauksen vanhempiin 2021 kysely- ja haastattuluainistoihin perustuneisiin tutkimustuloksiin ja uudempiin resiteripohjaisten tutkimusten tuloksiin.
Työryhmään otetaan alustuksia, joissa perustuloa käsitellään eri puolita joko teoreettisesti tai empiirisesti.
Vetäjät: Anna-Maria Isola, Tuomas Jussila, Noora Viljamaa
Köyhyys on ilmiönä ikuinen – se on ollut olemassa aina. Sen sijaan köyhyydelle annetut merkitykset ja siihen liitetyt käsitteet muuttuvat ajan mukana. Köyhyydestä on puhuttu vaivaisuutena, vähäväkisyytenä, vähävaraisuutena, vähäosaisuutena, huono-osaisuutena ja pienituloisuutena.
Myös köyhyyden kokemukset vaihtelevat aikakaudesta ja yhteiskunnasta riippuen. 1800-luvun Suomessa köyhyys koettiin nälkänä sekä konkreettisena puutteena välttämättömästä suojasta ja sosiaalisesta turvasta, ja resurssit köyhyyden lievittämiseen olivat hyvin niukat. Hyvinvointivaltion instituutiot lievittivät köyhyyttä, mutta köyhyyden vähentyessä se muuttui jaetusta kokemuksesta entistä yksityisemmäksi ja lisäsi samalla sosiaalista eristäytymistä. Eroista huolimatta köyhyyden kokemuksissa on paljon yhtäläisyyksiä ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että köyhyyden juurisyyt ja vaikutukset sitä kokeneiden elämään ovat olleet huomattavan samanlaisia sekä
menneisyydessä että nykyisyydessä. Kriisit ovat kautta aikojen syventäneet ja lisänneet köyhyyttä, ja sitä on pyritty lievittämään yhteiskunnallisilla toimilla. Siksi onkin tärkeää pohtia, miksi köyhyys pysyy, vaikka yhteiskunnat muuttuvat.
Tämän työryhmän tarkoituksena on koota yhteen köyhyydestä kiinnostuneita tutkijoita esimerkiksi yhteiskuntatieteistä, historiatieteistä, käyttäytymistieteistä ja kielitieteistä. Työryhmän tavoitteena on löytää uusia tieteidenväliset raja-aidat ylittäviä tapoja ymmärtää ja tutkia köyhyyttä sekä siihen liittyviä kokemuksia, merkityksiä ja käsitteitä eri aikoina. Abstraktit ja esitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.
Vetäjä: Johannes Kananen
Monet kriisit koettelevat yhteiskuntiamme tässä ajassa, liittyen esimerkiksi talouteen, sosiaalisiin ongelmiin, politiikkaan, ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen. Useat sosiaalipolitiikan tutkijat ovat havahtuneet siihen, että sosiaalipoliittisten rakenteiden, käytäntöjen ja ajattelutapojen on muututtava radikaalisti, jotta sosiaalipolitiikka voisi olla osa siirtymää kohti tasapainoista, kestävää ja turvallista yhteiskunnallista kehitystä. Samalla uudistusten täytyy kuitenkin rakentua olemassa olevien käytäntöjen ja perinteiden varaan. Moderni yhteiskuntamme on niin monimutkainen, että ei ole mahdollista ajatella, että uusia käytäntöjä ja uutta lainsäädäntöä lähdettäisiin luomaan ikään kuin tyhjästä.
Tässä työryhmässä keskustellaan siitä, mitä uudet, radikaalit muutokset voisivat olla sekä sovitetaan uudistuksia osaksi olemassa olevaa sosiaalipolitiikkaa – miten siirtymä tasapainoiseen, kestävään ja turvalliseen yhteiskuntaan tapahtuu orgaanisesti, rauhanomaisesti, demokraattisesti ja kaikkien kansalaisten tarpeet sekä planetaariset rajat huomioivalla tavalla? Työryhmään toivotaan kaikenlaisia sosiaalipolitiikan uudistamiseen liittyviä alustuksia – empiirisiä, teoreettisia, valmiita johtopäätöksiä ja alustavia suunnitelmia. Alustukset voivat liittyä mihin tahansa sosiaalipolitiikan osa-alueeseen, mukaan lukien sosiaaliturva ja sosiaali- ja terveyspalvelut.
Alustusten aiheet voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
- Hyvinvoinnin ja/tai riskin käsitteiden laajentaminen osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
- Lainsäädännön uudistustyö
- Sosiaalipolitiikan muutos osana demokraattista päätöksentekoa
- Uudet tavat ymmärtää taloutta, esimerkiksi tuotannon ja kulutuksen päämääriä, osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
- Uudet työn organisoinnin muodot ja sosiaalipolitiikan uudistustyö
- Uudet tavat ymmärtää sosiaalinen toiminta ja toimijuus osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
- Uudet tavat ymmärtää ammatillista kohtaamistyötä osana palveluiden uudistustyötä
- Kansalaisyhteiskunnan aloitteet ja sosiaalipolitiikan uudistustyö
- Tulevaisuuskuvien luominen ja utooppinen ajattelu osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
- Sosiaalipolitiikan tutkimuksen ja tieteellisen tiedon rooli osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
- Tai jokin muu näkökulma sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön
Vetäjät: Aleksi Karhula, Teemu Kemppainen
Työryhmän tavoitteena on koota yhteen asumisen ja kaupungin tutkimuksesta kiinnostuneita tutkijoita pohtimaan tuoreista näkökulmista näiden tutkimusalueiden rajapintoja ja tarkastelemaan niiden mahdollisuuksia ymmärtää kiihtyvässä vauhdissa muuttuvaa yhteiskuntaa.
Työryhmään ovat tervetulleita esitykset esimerkiksi asuntopolitiikkaan, segregaatiokehitykseen tai päivien teemaan köyhyyden pysyvyyteen liittyvät tutkimukset. Työryhmä toivottaa kuitenkin tervetulleeksi kaikki esitykset, jotka käsittelevät asumisen tai kaupungin tematiikkaa.
Esitys voi perustua empiiriseen tai teoreettiseen analyysiin ja voi käsitellä niin alkuvaiheen, työstövaiheen kuin valmistuneenkin tutkimuksen teemoja. Tervetuloa!
The aim of this working group is to bring together researchers interested in housing and urban studies to reflect on the intersections of these fields from fresh perspectives and to examine their potential for understanding a society that is changing at an accelerating pace.
The working group welcomes presentations on, for example, housing policy, processes of segregation, or the conference theme of the persistence of poverty. However, all presentations addressing themes related to housing or the urban context are warmly encouraged.
Presentations may be based on empirical or theoretical analysis and may discuss research at any stage, including early-stage projects, work in progress, or completed studies. Welcome!
Presentationer relaterade till boende och stadsforsking är välkomna även på svenska.
Vetäjät: Rosa Karjalainen, Vera Ylinen
Työryhmä kutsuu mukaan pohtimaan sitä mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme köyhyydestä? Normatiivisten oletusten tai arvostelmien sijaan työryhmässä keskitytään kysymään mitkä ovat ne ehdot, joiden varassa köyhyys ylipäänsä voi esiintyä yhteiskunnallisena ilmiönä ja tulla tunnistetuksi sellaisena.
Hyvinvointivaltion ja köyhyyden välinen suhde näyttäytyy paradoksaalisena; köyhyyttä pyritään lieventämään ja jopa poistamaan samoilla instrumenteilla, joilla sen olemassaolo mahdollistuu, tai kärjistyy ja lisääntyy. Köyhyys on siis paitsi sosiaaliturvajärjestelmän toiminnan kohde, myös sen toiminnan keskeinen ehto ja oikeuttaja. Tämä paradoksaalisuus tekee köyhyyden ja sen pysyvyyden hallinnasta haastavaa. Samalla se kuitenkin avaa teoreettisesti ja analyyttisesti kiinnostavan tarkastelukohteen.
Toivotamme työryhmään tervetulleiksi käsitteelliset esitykset, joiden pääpaino on köyhyyteen ja sen pysyvyyteen liittyvissä teoreettisissa jäsennyksissä ja lähestymistavoissa. Inspiraatiota esityksiin voi hakea esimerkiksi seuraavista kysymyksistä: Millainen on köyhyyden dynamiikka? Millaisia muita merkityksiä liitämme köyhyyteen taloudellisen niukkuuden lisäksi? Millaista olisi huono-osaisuus hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa taloudelliset resurssit olisivat tasaisesti jakautuneet? Millaiset toimintalogiikat ja hallintarationaliteetit ylläpitävät tai kärjistävät köyhyyttä? Onko köyhyydestä ja sen pysyvyydestä ylipäätään mahdollista päästä eroon?
Työryhmän kieli on suomi.
Vetäjät: Sakari Karvonen, Laura Kestilä
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan ydintoiminnoista. Henkinen kriisinkestävyys ymmärretään yksilöiden ja yhteisöjen kykynä ylläpitää toimintakykyä, merkityksellisyyden kokemusta ja luottamusta tulevaisuuteen myös kriisien aikana. Taloudellinen niukkuus, pitkittynyt köyhyys ja kasautuvat sosiaaliset riskit heikentävät kuitenkin yksilöiden ja yhteisöjen resursseja varautua häiriöihin ja selviytyä niistä.
Työryhmä tarkastelee henkistä kriisinkestävyyttä osana sosiaalista kestävyyttä tilanteissa, joissa epävarmuus on pitkittynyttä tai rakenteellista. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi sitä, miten köyhyys ja toimeentulon epävarmuus vaikuttavat luottamukseen yhteiskunnallisiin instituutioihin, julkisiin palveluihin ja yhteiskunnallisiin lupauksiin. Näissä olosuhteissa luottamus voi joko vahvistua toimivien turvaverkkojen ja oikeudenmukaisuuden kokemusten kautta tai heikentyä palveluiden pirstaleisuuden, etuusjärjestelmien monimutkaisuuden ja koetun epäoikeudenmukaisuuden seurauksena.
Työryhmässä analysoidaan sosiaalipolitiikan roolia paitsi köyhyyden ehkäisyssä myös kriisinkestävyyden infrastruktuurina. Sosiaaliturva, palvelujärjestelmä ja osallisuuden rakenteet ymmärretään osaksi yhteiskunnan varautumista, joka vaikuttaa siihen, miten väestö kykenee kohtaamaan taloudellisia, terveydellisiä ja yhteiskunnallisia häiriöitä. Lisäksi voidaan tarkastella köyhyyden ja kriisien kasautumista eri väestöryhmissä sekä sitä, miten eriarvoisuus voi vahvistaa haavoittuvuutta kriisitilanteissa. Huomiota kiinnitetään myös siihen, miten yhteisölliset rakenteet, kansalaistoiminta ja arjen verkostot voivat tukea henkistä kriisinkestävyyttä erityisesti niissä ryhmissä, joissa viralliset turvaverkot ovat heikompia.
Työryhmä on monitieteinen ja toivottaa tervetulleiksi sekä teoreettiset että empiiriset esitykset, jotka tarkastelevat köyhyyden pysyvyyttä, luottamusta ja henkistä kriisinkestävyyttä sosiaalipoliittisina, yhteiskunnallisina ja kokonaisturvallisuuden kysymyksinä.
Vetäjät: Johanna Lammi-Taskula (THL), Anna Grahn (Kela)
Lastenhoidon ratkaisut ovat yksi suomalaisten lapsiperheiden hyvinvoinnin kulmakivistä – ja samalla merkittävä eriarvoisuuden muotoutumisen areena. Reunaehtoja perheiden ratkaisuille asettavat yhtäältä politiikkatoimet kuten perhevapaajärjestelmä ja varhaiskasvatuspalvelut; toisaalta ratkaisuihin kytkeytyvät myös mm. sukupuolten tasa-arvo, perheiden taloudelliset mahdollisuudet, työelämän paineet sekä alueelliset erot palveluissa.
Työryhmämme kutsuu tutkimuksia, jotka tarkastelevat lastenhoidon ratkaisuja ja niihin liittyvää eriarvoisuutta monipuolisista näkökulmista. Toivotamme tervetulleiksi niin empiiriset kuin teoreettiset esitykset, ja kannustamme eri tieteenalojen tutkijoita osallistumaan.
Mahdollisia teemoja ovat esimerkiksi:
- lastenhoidon palvelujen saavutettavuus, laatu ja alueelliset erot
- perhevapaiden yhteys sukupuolten tasa-arvoon ja perheiden hyvinvointiin
- työelämän muutokset ja vanhempien hoivaratkaisut
- lastenhoidon ratkaisujen kytkös perheiden toimeentuloon lasten ollessa pieniä ja myöhemmin elinkaarella
- maahanmuuttajaperheiden ja muiden vähemmistöryhmien kokemukset
- taloudelliset, kulttuuriset ja institutionaaliset mekanismit, jotka tuottavat tai ehkäisevät eriarvoisuutta
- kansainväliset vertailut ja politiikkamallien arviointi
Työryhmän tavoitteena on keskustella siitä, miten lastenhoidon ratkaisut voivat joko kaventaa tai lisätä eriarvoisuutta – ja millaisia vaihtoehtoja sosiaalipolitiikka tarjoaa tulevaisuuden perheille.
Vetäjät: Eija Lindroos, Mari Haapanen, Markus Laaninen
Lapsiperheiden arkea muovaavat samanaikaisesti yhteiskunnalliset muutokset, perhemuotojen moninaistuminen sekä taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen. Monissa maissa lapsiköyhyys, toimeentulon haasteet ja hyvinvointierot ovat kasvaneet, samalla kun perhepolitiikan institutionaaliset rakenteet ovat edelleen pitkälti rakentuneet oletukselle vakaasta kahden vanhemman ydinperheestä. Nykyisin lapset kasvavat kuitenkin hyvin erilaisissa perhetilanteissa: yksinhuoltaja-, uusperhe-, vuoroasumis- ja sateenkaariperheissä sekä perheissä, joissa toimeentulo rakentuu epätyypillisten työsuhteiden, sosiaalietuuksien tai useiden tulonlähteiden varaan. Taloudelliset riskit ja resurssit jakautuvat myös epätasaisesti, ja haavoittuvuus kasautuu erityisesti matalamman sosioekonomisen aseman perheisiin.
Tässä työryhmässä tarkastellaan lapsiperheiden taloudellista hyvinvointia, köyhyyttä ja sosiaalipolitiikkaa muuttuvissa yhteiskunnallisissa ja perheeseen liittyvissä konteksteissa. Työryhmässä ollaan muun muassa kiinnostuneita siitä, miten sosiaalipolitiikka, tulonsiirrot, palvelut ja työmarkkinarakenteet vaikuttavat lapsiperheiden toimeentuloon, hyvinvointiin ja eriarvoisuuteen.
Toivotamme tervetulleiksi sekä määrälliset että laadulliset tutkimukset sekä vertailevat analyysit eri maiden ja hyvinvointivaltioiden välillä. Työryhmään sopivat esimerkiksi tutkimukset lapsiköyhyydestä, sosiaaliturvasta, asumisesta, työn ja perheen yhteensovittamisesta, taloudellisesta epävarmuudesta sekä perhepolitiikan uudistuksista. Lisäksi kannustamme esityksiin, jotka tarkastelevat uusia politiikkaratkaisuja lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi muuttuvissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Esitys voi olla joko suomeksi tai englanniksi.
Economic Wellbeing, Poverty, and Social Policy of Families with Children
The everyday lives of families with children are simultaneously shaped by societal changes, the diversification of family forms, and increasing economic uncertainty. In many countries, child poverty, challenges related to livelihood, and inequalities in wellbeing have increased, while the institutional structures of family policy have largely continued to be based on the assumption of a stable two-parent nuclear family. Today, however, children grow up in a wide variety of family situations: single-parent families, stepfamilies, shared custody arrangements, and rainbow families, as well as in families whose livelihood is based on atypical employment relationships, social benefits, or multiple sources of income. Economic risks and resources are also distributed unevenly, and vulnerability tends to accumulate particularly among families with a lower socioeconomic status.
This working group examines the economic wellbeing, poverty, and social policy of families with children in changing societal and family-related contexts. It is particularly interested in
how social policy, income transfers, services, and labour market structures affect the livelihoods, wellbeing, and inequality of families with children.
We welcome both quantitative and qualitative studies, as well as comparative analyses across countries and welfare states. Suitable contributions include, for example, research on child poverty, social security systems, housing, work–family reconciliation, economic uncertainty, and reforms in family policy. We also encourage contributions that examine new policy solutions for reducing child poverty and promoting children’s wellbeing under changing societal conditions. Presentations may be delivered in either Finnish or English.
Vetäjät: Lotta Lintunen, Sanna Kailaheimo-Björkqvist
This working group focuses on the intersections between social policy and mental health and wellbeing, with particular attention to how institutional structures, policy design, and social inequalities shape mental health outcomes across the life course. As mental health challenges are increasingly recognized as a central public health and social policy concern, there is a growing need to critically examine how policies both mitigate and reproduce mental health inequalities.
We invite contributions that explore, for example, the role of education systems, labour market policies, family policies, and social security in shaping mental wellbeing. We are especially interested in empirical studies using longitudinal or register data, policy evaluations, and comparative perspectives, as well as theoretically driven contributions that advance our understanding of the mechanisms linking social conditions and mental health. Papers addressing vulnerable populations, intergenerational processes, and policy reforms are particularly welcome.
The working group aims to bring together researchers from diverse social policy fields to foster interdisciplinary dialogue and to identify pathways for more effective and equitable policy interventions. By integrating perspectives from sociology, demography, public health, and economics, the session seeks to contribute to both academic debates and policy development.
Vetäjä: Jyri Liukko (Eläketurvakeskus)
Kuntoutuksen merkitys yhteiskunnassa kasvaa, mikä liittyy esimerkiksi nuorten lisääntyneisiin työkykyhaasteisiin ja väestön ikääntymiseen. Samanaikaisesti työelämän nopeat muutokset ovat lisänneet epävarmuutta ja edellyttäneet kuntoutuskäytäntöjen tai työ- ja toimintakyvyn tukemisen mukauttamista uusiin tilanteisiin. Epävarmuutta ovat lisänneet myös kuntoutukseen ja siihen liittyviin etuuksiin kohdistuvat säästöt.
Tutkimuksissa korostetaan osallisuuden tärkeää asemaa kuntoutuksessa. Kuntoutuksen onnistumisen kannalta keskeistä on, että kuntoutujilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaan kuntoutusprosessiinsa. Myös mahdollisuus vaikuttaa laajemmin yhteisöjen ja yhteiskunnan toimintaan voi olla osallisuuden kannalta olennaista.
Viimeaikaiset muutokset ovat haastaneet osallisuuden toteutumista kuntoutuksessa samaan aikaan, kun sen merkitys kuntoutumisen ja esimerkiksi työhön paluun edellytyksenä on korostunut. Uudet lähestymistavat ja käytännöt, kuten kuntoutujan aktiivisen toimijuuden ja toipumisorientaation korostaminen, erilaiset osallisuutta tukevat hankkeet sekä yksilöllisempi näkökulma kuntoutukseen, pyrkivät vastaamaan näihin haasteisiin ja vahvistamaan kuntoutujien voimavaroja. Kun kuntoutujat kokevat tulevansa kuulluiksi ja huomioiduiksi, heidän motivaationsa ja luottamuksensa prosessiin voivat vahvistua. Samaan aikaan kuntoutus on nähty yhä enemmän eri toimijoiden verkostomaisena yhteistyönä, jossa olennaista on jaettu toimijuus.
Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka käsittelevät kuntoutusta ja siihen liittyviä teemoja osallisuuden, terveyden, työ- ja toimintakyvyn tai työhön paluun näkökulmista. Sekä kuntoutus että osallisuus ymmärretään tässä yhteydessä laajasti: kuntoutus voi viitata niin toimintakykyä kuin työelämään osallistumista tukeviin käytäntöihin, ja osallisuuteen liittyvät esimerkiksi toimijuus, vaikutusmahdollisuudet ja voimaantuminen. Myös muut kuntoutusta tarkastelevat näkökulmat ovat tervetulleita. Esitykset voivat olla empiirisiä, teoreettisia tai käytännön toimintamalleja esitteleviä. Työryhmässä pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten osallisuus ja toimijuus rakentuvat kuntoutuksessa? Millaiset fyysiset ja sosiaaliset ympäristöt tukevat osallisuutta kuntoutumisen prosessissa? Kuinka turvata riittävät palvelut ja tulonsiirrot säästötoimien keskellä? Miten kuntoutus vastaa terveyshaasteisiin ja työelämän muutoksiin? Millaisia tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia liittyy kuntoutuspalveluihin ja -etuuksiin?
Vetäjät: Hanna-Mari Heinonen (Kelan tutkimusyksikkö), Lauri Mäkinen (Kelan tutkimusyksikkö)
Maaliskuussa 2026 Suomi valittiin yhdeksännen kerran peräkkäin maailman
onnellisimmaksi maaksi. Samanaikaisesti Suomi kamppailee heikon taloustilanteen ja Euroopan korkeimman työttömyysasteen kanssa. Julkisen talouden vakavien talousongelmien korjaamiseksi nykyinen hallitus onkin tehnyt merkittäviä leikkauksia myös sosiaaliturvaan. Esimerkiksi asumistukeen, työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen kohdistuneiden leikkausten on arvioitu lisäävän pienituloisuutta, mutta leikkausten konkreettisista vaikutuksista sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten
elämään ja hyvinvointiin tiedetään toistaiseksi vain vähän. Lisäksi kansalaisten hyvinvointia nakertavat samanaikaiset yhteiskunnalliset ja globaalit kriisit, jotka liittyvät esimerkiksi ilmastonmuutokseen, taloudelliseen epävarmuuteen ja geopoliittisiin jännitteisiin. Nykytilanne haastaa kaikkien – mutta erityisesti jo valmiiksi heikommassa
asemassa olevien – suomalaisten hyvinvointia.
Hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, jota voidaan tarkastella yhteiskuntatieteissä sekä objektiivisten mittareiden että subjektiivisten kokemusten kautta. Yksilötasolla kysymys on paitsi siitä mitä ihmisellä on (resurssit), myös siitä, mitä hän kokee saavuttavansa (tarpeentyydytys). Aineellista elintasoa ja sen riittävyyttä koskevien kokemusten lisäksi
hyvinvointitutkimuksessa on jo pitkään pidetty tärkeänä tarkastella hyvinvointia myös terveyteen, sosiaalisuuteen, osallisuuteen sekä laajemmin ihmisen ja ympäristön keskinäissuhteisiin liittyvänä kysymyksenä. Yksi esimerkki tällaisesta moniulotteisesta hyvinvointitarkastelusta on Erik Allardtin ajattelun pohjalta jäsennetty kestävän hyvinvoinnin viitekehys, jossa hyvinvoinnin nähdään koostuvan elintasoon (having), toimijuuteen (doing), yhteisyysssuhteisiin (loving) ja itsensä toteuttamiseen (being) liittyvistä ulottuvuuksista.
Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään hyvinvointipuutteiden, hyvinvoinnin vajeiden tai huono-osaisuuden kasautuvan. Erityisesti kaikkien pienituloisimpien kohdalla kysymys on usein paitsi aineellisten elinolojen niukkuudesta, myös erilaisten sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien kasautumisesta sekä toistuvien vaikeuksien aiheuttamasta lannistavasta näköalattomuudesta. Toisaalta koska hyvinvointi ei palaudu vain aineellisiin resursseihin, ei pienituloisuudesta kohtalonomaisesti seuraa kokonaisvaltaista huono-osaisuutta. Esimerkiksi merkityksellinen tekeminen, hyvät ihmissuhteet tai toivoa tuova elämänkatsomus voivat kannatella ihmistä köyhyyden keskellä. Ylipäätään ihmisen on mahdollista kokea elävänsä merkityksellistä elämää myös aineellisesti niukoissa oloissa.
Työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa tavalla tai toisella tarkastellaan huono-osaisten tai haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia, hyvinvointipuutteita, niiden kasautumista tai resilienssiä, selviytymiskeinoja ja hyvinvointia tukevia resursseja. Esitykset voivat tarkastella hyvinvointia moniulotteisena ilmiönä tai keskittyä johonkin hyvinvoinnin osa-alueeseen.
Työryhmään toivotaan kaikenlaisia empiirisiä alustuksia – laadullisia, määrällisiä, valmiita tai vasta suunnitteluvaiheessa olevia tutkimuksia. Abstraktit ja esitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.
Vetäjä: Yrjö Mattila
Työryhmässä esitellään tutkimuksia, jotka liittyvät sosiaalisten oikeuksien vaikutukseen köyhyyteen. Sosiaalisia oikeuksia on sekä Suomen perustuslaissa että kansainvälisissä sopimuksissa. Sosiaalisten oikeuksien lähtökohtana pidetään YK:n ihmisoikeuksien julistusta vuodelta 1948. Sen jälkeen julistuksen periaatteet ovat konkretisoituneet YK:n TSS-sopimuksessa, Euroopan uudistetussa sosiaalisessa peruskirjassa, Kansainvälinen työjärjestö ILO:n sosiaaliturvaa koskevassa yleissopimuksessa 102, YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa sekä YK:n vammaisyleissopimuksessa.
Suomen lainsäädännössä sosiaaliset oikeudet konkretisoituivat Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa, jonka säännökset sittemmin sisällytettiin vuoden 2000 uuteen perustuslakiin (19 §). Perustuslakia on tulkinnut eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka lausunnot ovat olleet merkittäviä erityisesti sosiaaliturvaa koskevien lausuntojen yhteydessä.
Työryhmässä on tarkoitus keskustella alustusten pohjalta laajasti sosiaalisten oikeuksien vaikutuksesta köyhyyden ehkäisyyn. Kuinka paljon sosiaaliset oikeudet suojaavat haavoittuvassa asemassa olevia ja onko suojaus tehokasta. Miten talous ja sosiaaliset oikeudet vaikuttavat toisiinsa eritysesti sosiaaliturvan leikkaustilanteessa? Onko haavoittuvassa asemassa olevilla mahdollisuus saada tukea kansainvälisten sopimusten valvontaelimiltä sosiaaliturvan leikkaustilanteissa. Kuinka tehokasta on sopimusten valvonta ja ovatko Suomen perustuslain sovellukset yhteensopivia kansainvälisten valvontaelinten kannanottojen kanssa?
Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi kaikki tutkimukset ja esitykset, jotka koskevat sosiaalisia oikeuksia Suomen lainsäädännössä sekä sosiaalisia oikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten valvontaa ja toteutusta.
Vetäjät: Viivi Niemelä, Minna Zechner
Väestön ikääntymistä käsitellään julkisessa keskustelussa keskittyen pääosin hoivasta ja hoidosta aiheutuviin julkisiin kustannuksiin. Tämän seurauksena ikääntyneiden yksilölliset toimeentulon kysymykset ja etenkin taloudellisen niukkuuden kokemukset jäävät vähemmälle huomiolle. Vanhuuden Ikääntyneet ovat kuitenkin nuorten lisäksi erityinen ryhmä köyhyysriskin suhteen. Etenkin yksin asuvat ja naiset ovat yli 65-vuotiaiden ikäryhmässä köyhyysriskissä. Vanhuuden taloudellinen tilanne rakentuu pääosin elämänkaaren tapahtumista ja olosuhteista ja siihen vaikuttavat muun muassa työurat, varallisuus ja velkaantuminen. Vanhuudessa taloudellista tilannetta voivat haastaa kuitenkin myös vanhenemisen mukanaan tuomat muutokset, kuten sairaudet tai toimintakyvyn lasku, jotka lisäävät palveluiden tarvetta sekä niiden käyttöä. Julkisten ja kohtuuhintaisten palveluiden saatavuus on myös talouden ja toimeentulon näkökulmasta tärkeää etenkin pienituloisille ikääntyneille. Vanhuudessa koettu niukkuus on erityinen sosiaalipoliittinen kysymys myös siksi, että niukkuus on vanhuudessa usein pysyvämpää kuin muissa elämänvaiheissa, sillä ikääntyneiden mahdollisuudet vaikuttaa omaan taloudelliseen tilanteeseensa ovat usein varsin rajalliset, jolloin köyhyys usein pitkittyy. Tällöin sosiaalipolitiikan ja siihen tehtyjen muutosten merkitys korostuu.
Viimeaikaisista sosiaalipoliittisista muutoksista ikääntyneiden toimeentuloon heijastuvat erityisesti etuuksien tasoon kohdistuneet heikennykset sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen nostaminen. Ikääntyneiden välinen eriarvoisuus on myös kasvanut, ja niukkuutta vanhuudessa aiheuttaa myös hoivapalveluiden kriteerien kiristyminen ja niiden piiriin pääsemisen vaikeutuminen. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat pienituloiset ikääntyneet, jotka eivät voi tukeutua omaisten tai läheisten apuun tai yksityisiin palveluihin. Vanhuudessa koettu köyhyys, pienituloisuus ja niukkuus ilmiönä läpileikkaavatkin siten useita sosiaalipolitiikan osa-alueita kytkeytyen niin sosiaaliturvajärjestelmän rakenteisiin, etuuksien tasoon ja kattavuuteen kuin palvelujärjestelmän rahoitukseen, saavutettavuuteen ja asiakasmaksupolitiikkaan. Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset kuin teoreettiset tutkimukset, joissa voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä ja aineistoja. Mukaan toivotaan myös käytäntöön tai kehittämistyöhön kytkeytyviä esityksiä, jotka käsittelevät vanhuuden toimeentulon, niukkuuden tai niihin liittyvän sosiaalipolitiikan kysymyksiä erilaisista näkökulmista. Esitysten kieliksi soveltuvat suomi, ruotsi tai englanti.
Vetäjät: Aart-Jan Riekhoff (Eläketurvakeskus), Taina Leinonen (Työterveyslaitos)
Työ ja urat ovat muutoksen ristiaallokossa. Lisääntynyt työn epävarmuus ja epätyypilliset työsuhteet, uudet työn muodot – kuten alustatyö ja keikkatyö – sekä teknologiat, jotka vaativat uusia taitoja, ovat vain esimerkkejä viimeaikaisimmista ilmiöistä, jotka muokkaavat työelämää. Samanaikaisesti maailman-laajuiset myllerrykset ja väestömuutos, kuten väestön ikääntyminen ja maahanmuutto, lisäävät työ-markkinoiden epävarmuutta. Näillä muutoksilla voi olla laajoja seurauksia paitsi työelämään ja työuriin, myös työntekijöiden (mielen)terveyteen, sosiaaliturvaan ja perheen perustamisaikeisiin. Työelämän on sopeuduttava muuttuvaan ympäristöön ja työntekijöiden on sopeuduttava muuttuvaan työelämään. Muutokset myös vaikuttavat eri väestöryhmiin epätasaisesti. Tämä asettaa sosiaalipolitiikalle erityisiä haasteita innovatiivisten ratkaisujen kehittämisessä, muutosten tehokkaassa hallinnassa sekä toimivan ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen työmarkkinan turvaamisessa. Tarkastelemme työryhmässä nykyisiä työelämän muutoksia ja niistä aiheutuvia haasteita yksilöille, työpaikoille ja yhteiskunnalle. Pereh-dymme siihen, miten nämä muutokset vaikuttavat sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Keitä muutokset koske-vat eniten ja mitä sosiaalipolitiikka – kuten työmarkkina-, koulutus-, terveys-, eläke- ja perhepolitiikka – voi tehdä suojellakseen taloudellista hyvinvointia ja terveyttä erityisesti haavoittuvimpien ryhmien osalta? Kutsumme ryhmäämme esityksiä, jotka tutkivat ja analysoivat viimeaikaisia ja meneillään olevia muutoksia työelämässä ja työmarkkinoilla sekä niiden seurauksia ja niitä käsitteleviä politiikan toimia. Toivotamme tervetulleeksi sekä teoreettisia että empiirisiä tutkimuksia eri aloilta.
Esitykset voidaan pitää suomeksi tai englanniksi.
Work and working life in times of rupture
Work and careers are at the crosswind of change. Increased job insecurity and nonstandard employ-ment relations, new forms of work – such as platform and gig work– and emerging new technologies with requirement for new skills, are just some of the current trends that are reshaping working life. At the same time, global turmoil and demographic changes, such as population ageing and immigration, add to uncertainties in the labour market. These changes may have wide-reaching consequences not only for work and careers, but also, for example, for workers’ (mental) health, social security, and inten-tions to start a family. Working life needs to adapt to a changing environment and workers need to adapt to a changing working life. In addition, changes affect different population groups unequally. Alto-gether, this poses particular challenges for social policy to design innovative solutions, to manage change effectively, and ensure a functional and socially just labour market. In this working group, we will explore the current changes in working life and the challenges it poses to individuals, workplaces and society. We will examine how these changes contribute to social inequalities. Who are the most affected and what can social policy – including labour market, education, health, pension, and family policies – do to protect the economic wellbeing and health especially of the most vulnerable groups? We invite presentations that explore and analyse recent and ongoing changes in working lives and labour markets, as well as their consequences and the policies to address them. We welcome both theoretical and em-pirical studies across disciplinaries.
Presentations can be held in Finnish or in English.
Vetäjät: Ville Tikka (Diakonissalaitos), Vera Kauppinen (Jyväskylän yliopisto), Tiina Silvasti (Jyväskylän yliopisto)
Oikeus ruokaan mainitaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa yhtenä ihmisoikeutena. Modernissa globaalissa maailmassa ruokaturvaa pyritään tuottamaan markkinaehtoisen ruokajärjestelmän keinoin. Ruokajärjestelmä on niiden suhteiden ja toimintojen kokonaisuus, jonka välisen vuorovaikutuksen tuloksena määrittyy 1) mitä, 2) kuinka paljon, 3) millä menetelmällä ja 4) kenelle ruokaa tuotetaan ja jaetaan.
Ruokajärjestelmää tarkastellaan harvoin yhteiskunta- tai sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, vaikka ruokajärjestelmän toiminta vaikuttaa monin tavoin sekä yhteiskunnallisten asioiden jäsentymiseen ja järjestymiseen että yksilöiden arkiseen hyvinvointiin. Yhteiskuntapolitiikalla on myös mahdollisuus vaikuttaa ruokajärjestelmään.
Työryhmään toivotaan esityksiä tutkijoilta, asiantuntijoilta ja opiskelijoilta, joita ruoka kiinnostaa yhteiskuntapoliittisena ilmiönä. Aiheita voivat olla esimerkiksi julkiset ruokapalvelut, ruoka-apu, luokkaperustaiset ruokavaliot, haavoittuvien ihmisryhmien ruokaturva, ruoka julkisissa hankinnoissa, yhteisöviljely, eriytyvät ruokavaliot tai muu vastaava.
Vetäjät: Heikki Ervasti (Turun yliopisto), Ilari Törönen (Turun yliopisto)
Työryhmässä tarkastellaan sosiaalipolitiikkaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä vertailevasta näkökulmasta. Hyvinvointivaltion instituutioiden kehityksen ja toimintapiirteiden, mutta myös kannatus- ja arvoperustan, luottamuksen sekä ihmisten sosiaalipolitiikasta saamien kokemusten tarkastelu vertailevasta näkökulmasta auttaa ymmärtämään ilmiöiden taustatekijöitä ja mekanismeja. Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi vertailevan sosiaalitutkimuksen tuloksia ja haasteita erityisesti isojen aineistolähteiden (ESS, ISSP, EU-SILC, LIS jne.) valossa analysoivia esityksiä. Myös tapauskohtaiset vertailevat analyysit ovat tervetulleita. Kysymykseen tulevat sekä tulokset toteutetuista analyyseistä että vertailevan tutkimuksen menetelmällisiä ja empiirisiä haasteita tarkastelevat analyysit. Myös teoreettisia keskusteluavauksia ja historiallisia analyysejä toivotaan työryhmään. Esitykset voivat perustua alku- tai työstövaiheessa oleviin tai jo valmistuneisiin tutkimuksiin.
Comparative Social Policy Research
The working group examines social policy and the factors influencing it from a comparative perspective. Examining the development and operational characteristics of welfare state institutions, as well as their support base, value foundations, trust, and people’s experiences with social policy from a comparative perspective helps to understand the underlying factors and mechanisms of these phenomena. The working group welcomes presentations that analyze the results and challenges of comparative social research, particularly in light of large data sources (ESS, ISSP, EU-SILC, LIS, etc.). Case-specific comparative analyses are also welcome. Both the results of completed analyses and analyses examining the methodological and empirical challenges of comparative research are relevant. The working group also welcomes theoretical discussions and historical analyses. Presentations may be based on research that is in its early stages, currently in progress, or already completed.
Vetäjät: Maria Vaalavuo, Hannu Lehti, Ilari Ilmakunnas, Esa Karonen, Niko Eskelinen
Työryhmä tarkastelee sosiaalista eriarvoisuutta ja köyhyyttä keskittyen niiden mittaamiseen, kasautumiseen sekä taustalla vaikuttaviin mekanismeihin. Köyhyys kytkeytyy monin tavoin muihin huono-osaisuuden ulottuvuuksiin, kuten terveyteen, koulutukseen ja työmarkkina-asemaan. Nämä yhteydet sekä köyhyyden dynamiikka vaihtelevat elämänkulun eri vaiheissa. Sosiaalinen eriarvoisuus puolestaan ilmenee yhteiskunnassa mahdollisuuksien, resurssien ja hyvinvoinnin eroina, jotka voivat paitsi kasautua elämän aikana myös siirtyä sukupolvelta toiselle.
Työryhmä kokoaa yhteen kvantitatiivisia tutkimuksia, jotka hyödyntävät rekisteri-, paneeli- tai kyselyaineistoja sekä pitkittäisiä analyysimenetelmiä, kuten kohortti- ja ikäryhmävertailuja. Erityisen tervetulleita ovat esitykset, jotka tarkastelevat eriarvoisuutta ja köyhyyttä elämänkulun näkökulmasta, ylisukupolvisina ilmiöinä tai kasautumisen prosesseina. Erityistä huomiota toivotaan kiinnitettävän siihen, millaisin sosiaalipoliittisin keinoin eriarvoisuutta ja köyhyyttä voidaan lieventää.
Työryhmä kannustaa innovatiivisten mittareiden ja analyyttisten lähestymistapojen käyttöön sosiaalisen eriarvoisuuden ja köyhyyden moniulotteisuuden tavoittamiseksi. Lisäksi tervetulleita ovat analyysit, joissa tarkastellaan ryhmien välisiä eroja esimerkiksi sukupuolen, koulutuksen, kotitalouden rakenteen, maahanmuuttotaustan tai alueellisen kontekstin mukaan.
Työryhmän tavoitteena on edistää keskustelua siitä, miten sosiaalinen eriarvoisuus ja köyhyys muodostuvat, kehittyvät ja mahdollisesti kasautuvat elämänkulun aikana erilaisissa sosiaalipoliittisissa konteksteissa. Samalla työryhmä tarjoaa foorumin metodologisten ratkaisujen, aineistojen ja empiiristen havaintojen jakamiseen.
Social inequality and poverty: measurement, accumulation, and mechanisms
The working group examines social inequality and poverty, focusing on their measurement, accumulation, and underlying mechanisms. Poverty is linked in many ways to other dimensions of disadvantage, such as health, education, and labour market position. These interconnections, as well as the dynamics of poverty, vary across different stages of the life course. Social inequality, in turn, manifests in society as differences in opportunities, resources, and well-being, which may accumulate over the life course and can also be transmitted from one generation to the next.
The working group brings together quantitative studies that utilize register, panel, or survey data, as well as longitudinal analytical methods such as cohort and age-group comparisons. Presentations that examine inequality and poverty from a life-course perspective, as intergenerational phenomena, or as processes of accumulation are particularly welcome. Special attention is encouraged to be given to the kinds of social policy measures that can mitigate inequality and poverty.
The working group encourages the use of innovative indicators and analytical approaches to capture the multidimensional nature of social inequality and poverty. In addition, analyses examining differences between groups, for example by gender, education, household structure, migration background, or regional context, are welcome.
The aim of the working group is to promote discussion on how social inequality and poverty are formed, develop, and potentially accumulate over the life course in different social policy contexts. At the same time, the group provides a forum for sharing methodological solutions, data, and empirical findings.
Vetäjät: Lina Van Aerschot (Tampereen yliopisto)
Riittävän avun ja tuen saaminen mahdollistaa ikääntyneille, vammaisille ja pitkäaikaista sairautta sairastaville mahdollisimman itsenäisen ja hyvän elämän. Hoivan saaminen voidaan nähdä keskeisenä sosiaalisena ja inhimillisenä oikeutena.
Apua, tukea ja hoivaa voi saada palveluista, itse ostettuina palveluina tai läheisiltä ihmisiltä. Joskus saatu apu ei ole riittävää ja joskus hoivaa ei saa, vaikka sitä tarvitsisi. Täyttymättömät hoivatarpeet voivat liittyä sosiaalipolitiikkaan, palvelujen tai epävirallisen hoivan puutteeseen tai riittämättömyyteen, tiedon puutteeseen, korkeisiin asiakasmaksuihin tai muihin esteisiin.
Läheiset tekevät valtaosan hoivasta, useimmiten myös silloin kuin apua tarvitseva ihminen saa palveluja. Tämä voi olla ihmisten oma valinta tai välttämättömyys. Riittämättömät palvelut koskettavat joka tapauksessa sekä apua tarvitsevaa ihmistä että läheisiä, jotka korvaavat ja paikkaavat puuttuvaa tukea. Tavat, joilla hoiva ja palvelut järjestetään ja kohdennetaan, voivat joko vahvistaa ja rakentaa tasa-arvoa niin hoivaa tarvitsevien ihmisten kuin heidän läheisauttajiensa elämässä -tai synnyttää uusia eriarvoisuuksia.
Tämä työryhmä toivottaa tervetulleeksi esityksiä, jotka käsittelevät avun ja hoivan saamista, palveluja, omaishoitoa tai läheisten tekemää epävirallista hoivaa. Aiheena voi olla myös hoivaa tarvitsevien ikääntyneiden, pitkäaikaissairautta sairastavien tai vammaisten ihmisten kohtaama ja kokema eriarvoisuus, avun saamisen eriarvoiset edellytykset, hoivaköyhyys, haavoittuvat asemat, palvelujärjestelmän ongelmat tai erilaiset mekanismit, jotka johtavat vaikeuksiin saada hoivatarpeita täytetyiksi.
Vetäjät: Minna Ylikännö, Patrik Tötterman
Kunnat ovat perinteisesti olleet hyvinvointivaltion tukipilareita, mutta niiden rooli hyvinvoinnin turvaajina on merkittävässä murroksessa. Hyvinvointivastuut jakautuvat monille toimijoille: kuntien lisäksi vastuuta kantavat valtio, hyvinvointialueet, työllisyysalueet, järjestöt ja yksityiset toimijat. Vuoden 2023 hyvinvointialueuudistus siirsi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun kunnilta uusille alueellisille toimijoille. Kunnille jäi edelleen vahva rooli hyvinvoinnin edistämisessä, mutta vastuiden täsmentyminen on ollut hidasta ja jännitteistä. Vuoden 2025 alusta työllisyyspalvelut siirrettiin valtiolta kuntien vastuulle. Käytännössä muodostettiin 45 työllisyysaluetta, joita ohjaavat sekä valtio että kunnat.
Tiukka hierarkkinen ohjaus ja normiohjaus eivät enää sovellu tähän uuteen monitasohallinnan malliin. Kunnat, hyvinvointialueet ja muut toimijat joutuvat kehittämään yhteistyöhön perustuvia, joustavia ratkaisuja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Muuttuneessa tilanteessa korostuvat verkostomainen hallinta, sopimusohjaus ja neuvottelutalous hyvinvointipolitiikan uusina toimintatapoina. Monitoimijaverkostoissa perinteistä ylhäältä alas -ohjausta täydentävät horisontaaliset verkostosuhteet, joissa valta ja vastuu jakautuvat monille toimijoille ja hallinnon tasoille. Neuvotteluperustainen ohjaus haastaa perinteiset valtasuhteet ja herättää kysymyksiä vastuunkannosta, demokratiasta, tehokkuudesta ja läpinäkyvyydestä.
Työryhmä kutsuu teoreettisesti ja analyyttisesti suuntautuneita esityksiä, jotka tarkastelevat vallan, vastuun, ohjausmekanismien ja institutionaalisten muutosten teemoja tässä uudessa tilanteessa. Esitykset voivat esimerkiksi pohtia: miten kuntien ja hyvinvointialueiden (tai valtion) valta- ja vastuusuhteet muotoutuvat uudelleen; millaisia verkosto- tai sopimusperusteisia ohjauskeinoja monitasohallinnassa käytetään ja millaisin vaikutuksin; tai miten hyvinvointialueiden syntyminen vaikuttaa hyvinvointivaltion rakenteisiin, kuntien itsehallintoon ja julkisten palvelujen järjestämiseen. Työryhmän painopiste on Suomessa hyvinvointialueuudistuksen jälkeen, mutta myös vertailevat kansainväliset näkökulmat ovat tervetulleita. Tavoitteena on tarjota foorumi, joka syventää ymmärrystä kuntien muuttuneesta roolista hyvinvointivaltion turvaajina verkostomaisen, neuvotellun hyvinvointipolitiikan aikakaudella. Keskusteluissa pyritään hahmottamaan, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia tämä kehitys avaa kunnille sekä miten teoreettinen ymmärrys vallasta, hallinnasta ja instituutioista voi valaista näitä kysymyksiä.
