Keskustelu: Ruumiit ja loitsut – kuoleman rituaalit keskiajalta 1800-luvulle

Kuolema on ihmiselle biologinen välttämättömyys, mutta sen kohtaamisen ja käsittelyn tavat ovat kulttuurisia ja historiallisia. Kuolema on useimmissa kulttuureissa ja uskonnoissa keskeisin siirtymäriitti, raja tämän elämän ja tuonpuoleisen välillä. Nykypäivän länsimaisessa kulttuurissa kuolleet omaiset ovat läsnä vain muistoissa, mutta esimodernina aikana vainajat vaikuttivat eläviin ja elävät pyrkivät hallitsemaan ja auttamaan kuolleita.

Keskustelijat sukeltavat suomalaiseen ja eurooppalaiseen kuoleman ja siihen liittyvien rituaalien ja magian maailmaan arkeologian, filologian ja historian tutkimuksen näkökulmista. Mitä hautaustapojen muutos kertoo muuttuvasta suhteesta vainajiin? Miksi pyhinä pidettyjen ihmisten ruumiilla on uskottu olevan erityisiä voimia? Miten kuolemaa on pyritty ennustamaan ja miten tuonpuoleisen kanssa on yritetty kommunikoida?

Keskustelemassa ovat akatemiatutkija Reima Välimäki, bioarkeologian dosentti Ulla Nordfors, englannin kielen yliopistonlehtori Mari-Liisa Varila sekä kulttuurihistorian professori Sari Katajala-Peltomaa.

Kuva: Teemu Immonen