Identiteetit ja tiedon merkityksellistäminen aikuissosiaalityössä 

“Ennen kuin aloitamme keskustelun, tehkäämme ensin selväksi, mistä oikeastaan keskustelemme.”
— Sokrates 

Sokrateen ajatus kiteyttää osuvasti TIMO-hankkeen lähtökohdan. Yhteisen ymmärryksen rakentaminen edellyttää pysähtymistä sen äärelle, miten merkityksiä tuotetaan ja miten tietoa tulkitaan. Aikuissosiaalityössä käytetään monenlaista tietoa, mutta tieto ei ole kaikille toimijoille samanlaista eikä sen merkitys ole yhtenevä. Se, mitä pidämme tärkeänä, luotettavana tai käyttökelpoisena tietona, rakentuu sosiaalisesti.

Aikuissosiaalityössä tieto voi olla esimerkiksi asiakkaiden kokemuksista nousevaa, ammatillista harkintaa, määrällistä seurantatietoa, hallinnollisia raportteja tai tutkimukseen perustuvaa tietoa. Nämä tietomuodot elävät rinnakkain arjessa, mutta niitä tulkitaan, arvotetaan ja painotetaan eri tavoin. Tiedonkäsittelyyn vaikuttavat vahvasti toimijoiden roolit, vastuut ja kuuluminen erilaisiin ryhmiin.

Sosiaalisen identiteetin teoria auttaa ymmärtämään tätä ilmiötä. Sosiaalinen identiteetti tarkoittaa sitä, että käsityksemme itsestämme rakentuu ryhmien kautta, joihin koemme kuuluvamme ja joiden jäseninä toimimme arjessa, kuten ammatillisessa roolissa tai organisatorisessa asemassa. Aikuissosiaalityössä nämä identiteetit ovat usein limittäisiä ja rinnakkaisia, ja ne ohjaavat sitä, millaista tietoa huomaamme, mihin luotamme ja miten suhtaudumme muunlaiseen tietoon. Identiteetti toimii ikään kuin suodattimena, jonka läpi tietoa merkityksellistetään, tulkitaan ja arvotetaan.

Aikuissosiaalityön arjessa tämä voi tulla näkyväksi esimerkiksi palvelujen toimivuutta tarkastellessa. Asiakastyötä tekevä sosiaalityöntekijä voi nojata asiakkaiden elämäntilanteista nousevaan kokemustietoon ja työn toteuttamisen reunaehtoihin. Johtamisen näkökulmasta painopiste voi olla määrällisessä tiedossa, kuten asiakasmäärissä, jonotusajoissa tai resurssien kohdentamisessa. Molemmissa hyödynnetään tietoa, mutta tieto saa erilaisen merkityksen sen mukaan, millaisesta roolista ja identiteetistä käsin sitä tarkastellaan. Ilman yhteistä keskustelua nämä näkökulmat voivat näyttäytyä ristiriitaisina, vaikka ne kuvaavat samaa todellisuutta eri tasoilla.

TIMO-hankkeessa tarkastelemme aikuissosiaalityön tiedonmuodostusta ja tiedolla johtamista myös sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Lähtökohtana on ymmärrys tiedosta sosiaalisena prosessina: tieto ei ole valmista ja annettua, vaan se muotoutuu vuorovaikutuksessa eri identiteettien, roolien ja käytäntöjen risteyskohdissa. Myös se, millainen tieto nähdään aikuissosiaalityön kehittämisen ja päätöksenteon kannalta merkityksellisenä, kytkeytyy näihin lähtökohtiin. Tiedolla johtaminen näyttäytyy näin ennen kaikkea erilaisten tulkintojen yhteensovittamisen ja merkitysten rakentamisen prosessina. Tätä moninaisuutta tarkastelemme TIMO-hankkeessa keräämällä aineistoa aikuissosiaalityön arjesta: miten tieto muotoutuu yhteisessä työssä ja miten jaettu ymmärrys syntyy.

Henna-Riikka Launonen, YTM, sosiaalipsykologi