Rakenteellinen sosiaalityö on tiedonmuodostusta – siksi lakiuudistus on myös tietouudistus
Hyvinvointialueet ovat vasta vakiinnuttamassa toimintaansa, mutta sosiaalihuolto on jo uuden suuren muutoksen edessä. Nyt uudistuksen kohteena on sosiaalihuollon toimintaa laajasti ohjaava perusta eli sosiaalihuoltolaki. Sosiaalihuoltolain uudistus on parhaillaan valmistelussa*, ja sen tavoitteena on joustavoittaa palvelujärjestelmää, vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja purkaa päällekkäistä sääntelyä. Samaan aikaan uudistukseen kohdistuu myös odotuksia kustannussäästöistä ja toiminnan tehostamisesta.
Uudistuksen onnistumista ei tulisi arvioida vain prosessien sujuvuuden tai kustannusten näkökulmasta, vaan myös sen perusteella, vahvistaako se sosiaalihuollossa syntyvän tiedon mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon.
Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta?
Rakenteellinen sosiaalityö on sosiaalihuoltolaissa omana velvoittavana pykälänään (7 §). Sen keskeinen tehtävä on tuottaa asiakastyöhön perustuvaa tietoa ja tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Näin rakenteellinen sosiaalityö on samalla tiedonmuodostuksen käytäntö: siinä ratkaistaan, millainen sosiaalihuollon havainto muuntuu tiedoksi, joka voi vaikuttaa päätöksentekoon. Se ei kohdistu vain yksittäiseen asiakkaaseen, vaan pyrkii vaikuttamaan rakenteisiin: palveluihin, lainsäädäntöön ja päätöksentekoon.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi havaintojen kirjaamista ja kokoamista, tiedon tulkintaa ja välittämistä päätöksentekoon sekä osallistumista kehittämiseen ja vaikuttamiseen. Rakenteellinen sosiaalityö jää kuitenkin monin paikoin helposti irralliseksi, jos sille ei ole sovittuja rakenteita, vastuuta, aikaa eikä yhteyttä johtamiseen.
Sosiaalihuoltolain uudistuksessa ehdotetaan muutoksia, joilla on suora yhteys rakenteelliseen sosiaalityöhön. Yksi keskeinen muutos koskee asiakasprosessin keventämistä: palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelmaa ja kirjaamisvelvoitteita uudistetaan. Nämä voivat parhaimmillaan vapauttaa aikaa asiakastyöhön, mutta samalla herättää kysymyksen: mitä tapahtuu tiedolle?
Rakenteellinen sosiaalityö tarvitsee kokemuspohjaisen tiedon lisäksi systemaattista ja vertailukelpoista tietoa. Jos kirjaamista kevennetään ilman, että tiedontuotannon rakenteita vahvistetaan, on mahdollista, että rakenteellisen sosiaalityön yksi keskeisimmistä edellytyksistä – tieto – alkaa ohentua. Toisaalta uudistus korostaa sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta keskeisinä keinoina vastata asiakkaiden tuen tarpeisiin. Tämä voi vahvistaa ammattikunnan roolia myös tiedon tuottajana ja tulkitsijana, mikäli tiedon kokoamiselle, analysoinnille ja hyödyntämiselle annetaan aikaa.
Millaista tietoa sosiaalihuollossa tuotetaan, miten sitä tuotetaan, kenen ehdoilla ja millaisin ehdoin se pääsee vaikuttamaan päätöksentekoon? Tieto ei ole koskaan neutraalia. Se ohjaa käsityksiä asiakkaiden tilanteista, palvelujen kehittämistä ja päätöksentekoa. Tästä syystä tietoa on tulkittava kriittisesti myös rakenteellisen sosiaalityön lähtökohdista.
Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostus ei tapahdu tyhjiössä. Lainsäädäntö, kansalliset ohjeistukset sekä hyvinvointialueiden strategiat ja suunnitelmat rakentavat kehykset, joissa määritellään sosiaalihuollon perustehtävä, keskeiset toimijat ja se, millainen tieto ylipäätään näyttäytyy relevanttina päätöksenteossa.
Kun sosiaalihuoltolakia uudistetaan, uudistetaan samalla myös näitä tiedonmuodostuksen ehtoja: sitä, millainen tieto sosiaalihuollossa saa aseman, kuka sen tuottaa ja millä ehdoin se pääsee näkyviin päätöksenteon prosesseissa.
Uudistukseen liittyy myös vahva taloudellinen ohjaus. Sosiaalihuollosta tavoitellaan merkittäviä säästöjä, ja samalla palvelurakenteita yksinkertaistetaan. Kun järjestelmää uudistetaan, tarvitaan tietoa siitä, ketkä jäävät väliin, ymmärrystä palvelujen vaikutuksista arjessa ja kykyä tunnistaa rakenteellisia epäkohtia ajoissa.
Keskeinen kysymys on, rakennetaanko uudistuksessa rakenteelliselle sosiaalityölle tilaa vai kapeneeko se osana muita muutoksia? Käytännössä paljon riippuu siitä, miten tietotuotanto organisoidaan, millaisiksi kirjaamisen ja tiedon hyödyntämisen käytännöt muodostuvat ja onko rakenteellisella työllä todellinen yhteys johtamiseen ja päätöksentekoon. Rakenteellinen sosiaalityö ei synny pelkästä pykälästä, vaan siitä, että sosiaalipalveluissa syntyvälle tiedolle annetaan tilaa tulla näkyväksi, tulkituksi ja vaikuttavaksi.
Riikka Sujamo, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, projektitutkija
*Valmistelutietojen mukaan esitys sosiaalihuoltolain uudistuksesta on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskuussa ja käsitellä vuoden 2027 talousarvion yhteydessä.
