Ortodoksisen kirkon suhde politiikkaan Ukrainan sodassa

Teksti: Aada Haikonen ja Väinö Vähäkallio, opiskelijat Turun yliopiston uskontotieteen kurssilta Globaali kristinusko (2025).

Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan 24.2.2022. Syiksi on arveltu esimerkiksi Ukrainan
erkaantumista Venäjästä, Venäjän hallinnoimien alueiden laajentamista Ukrainassa ja Putinin halua
näyttää lännelle, että se ei saa tehdä mitään poliittisia tai taloudellisia suunnitelmia entisen
Neuvostoliiton alueella. Venäjän ja Ukrainan herkkä tilanne on kuitenkin ollut jo vuosia
jännitteinen. Tästä huolimatta sota tuli monille ihmisille yllätyksenä

Sodan vaikutus Ukrainan kirkkoihin

Venäjällä ja Ukrainassa on paljon ortodokseja ja tästä syystä ihmiset ovat olleet hämmentyneitä,
miksi Venäjä tuhoaa Ukrainassa myös Moskovan patriarkaattiin kuuluvia ortodoksikirkkoja.
Ukrainassa toimii kaksi eri ortodoksista kirkkoa, jotka ovat Ortodoksinen kirkko Ukrainassa (OKU)
ja Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOK). OKU on itsenäinen ortodoksinen kirkko Ukrainassa, kun
taas UOK on Moskovan patriarkaatin alainen itsehallinnollinen kirkko. Venäjä ei olisi halunnut
sallia OKU:lle Konstantinopolin patriarkaatin myöntämää itsenäisyyttä, mutta itsenäisyys kuitenkin
myönnettiin Moskovan patriarkaatin vastustuksesta huolimatta. Tämä johti siihen, että Venäjän
kirkko katkaisi yhteytensä Konstantinopoliin, ja sitä kautta erosi ehtoollisyhteydestä muun
ortodoksisen maailman kanssa.

Sodan takia myös UOK ilmoitti eroavansa Moskovan patriarkaatin alaisuudesta. Kuitenkaan kirkko
ei ole hakenut itsenäistä asemaa mistään patriarkaatista. Venäjän kirkon mielestä Ukraina kuuluu
sen alaisuuteen eikä siellä saisi olla muita kuin Moskovan patriarkaatin alaisuuteen kuuluvia
kirkkoja. Tämä tarkoittaisi myös paavin alaisuuteen kuuluvan, mutta kulttuurisesti ortodoksisen
kirkon kanssa hyvin samankaltaisen kreikkalaiskatolisen kirkon toiminnan lakkauttamista. Tämän
vuoksi Ukrainassa voidaan sanoa käytävän myös kirkkosotaa Ukrainan hengellisestä valtapiiristä.
Moskovan patriarkaatin johtaja, patriarkka Kirill, onkin Krimin miehityksestä alkaen ollut äänekäs
Putinin kannattaja ja Krimin miehityksen sekä Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan puolustelija.

Moskovan patriarkaatin mukaan sen valta Ukrainan kirkkoon perustuu Ukrainan ja Venäjän
yhteiseen historiaan ja kummankin valtion perustamiseen. Venäjä näkee edustavansa suoraa
jatkumoa Kiovan Rusista, jonka johtaja Vladimir Suuri kääntyi ortodoksisuuteen vuonna 988 ja teki
Kiovan Rusista ortodoksisen valtakunnan. Tästä syystä Venäjä näkee Ukrainan kuuluvan itselleen.
Ukraina taas näkee Kiovan Rusin olevan nimenomaan itsenäisen Ukrainan henkinen edeltäjä, ja
kutsuvatkin Vladimir Suurta tämän nimen ukrainalaisella muodolla Volodymyr.

Suomen ortodoksisen kirkon reaktiot

Hyökkäyssodan vaikutus ortodoksiseen kirkkoon on näkynyt muissakin maissa. Esimerkiksi
Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa, että Suomessa ortodoksiseurakunnissa oli pyydetty
esittämään rukous, jossa pyydetään Jumalalta suojelusta Ukrainassa kärsiville. Suomen arkkipiispa
Elia antoi luvan tämän rukouksen esittämiselle, mutta Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni
kielsi rukouksen lukemisen seurakunnissaan, koska näki sen mahdollisesti lisäävän seurakuntiin
kuuluvien ukrainalaisten ja venäläisten välistä vastakkainasettelua, jota hän haluaa välttää. Hän
näkee rukouksen olevan poliittinen kannanotto, jollaiset eivät hänen mukaansa kuulu kirkolle.
(Täältä voit lukea aiheesta lisää: https://www.hs.fi/suomi/art-2000011046847.html)

Arsenin näkemys asiasta on mielenkiintoinen mietittäessä hyökkäyssotaa myös kirkkosotana.
Arkkipiispa Elia on kuitenkin ilmoittanut seisovansa edelleen rukouksen takana, sillä hänen
mukaansa ortodoksisen kirkon kuuluu rukoilla heikommassa asemassa olevien puolesta. Hän myös
kiistää rukouksen olevan poliittinen kannanotto. Metropoliitta Arseni on joutunut aiemminkin
kohun keskelle Venäjään liittyen, sillä hänen sihteerinsä sai vuonna 2024 potkut uhkailtuaan
silloista Suomen arkkipiispaa Leoa ja kirjoitettuaan internetiin kirjoituksia, jotka tulkittiin Venäjä-mielisiksi.

Yhteenveto

Ukrainan sota on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten uskonto ja politiikka voivat sitoutua
yhteen ja vaikuttaa laajalti myös välittömän maantieteellisen tai sosiaalisen kontekstinsa
ulkopuolella. Vaikka etenkin Suomen kaltaisissa vapaissa ja demokraattisissa länsimaissa kirkko
haluaakin usein näyttäytyä poliittisesti sitoutumattomana toimijana, joka ei ota kantaa
yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin, on sen silti välillä pakko ottaa tällaisiin keskusteluihin
osaa. Venäjän kaltaisissa autoritaarisissa maissa taas kirkko ja valtio ovat hyvin usein nivoutuneita
yhteen, ja uskonto toimii politiikan välikappaleena.

Lähteet

Heiskanen, Heikki 2022. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan – asiantuntijat antavat viisi arviota sodan
sodan tavoitteista ja seurauksista. Yle. 24.2.2022. Viitattu 20.4.2025. https://yle.fi/a/3-12332293

Juusela, Pauli 2023. Ukrainassa käydään myös kirkkosotaa – Venäjän ortodoksinen kirkko haluaa
alueen valtapiiriinsä. Kirkko ja kaupunki. 13.2.2024. Viitattu 20.4.2025.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ukrainassa-kaydaan-myos-kirkkosotaa-venajan-ortodoksinen-kirkko-haluaa-alueen-valtapiiriinsa

Albayrak, Ayla 2025. Metropoliitta tyrmää ohjeen rukoilla Ukrainan puolesta: ”Ei missään nimessä
saa lukea”. Helsingin Sanomat. 20.2.2025. Viitattu 20.4.2025 https://www.hs.fi/suomi/art-2000011046847.html

Albayrak, Ayla 2025. Suomen ortodoksisen kirkon johtaja seisoo kritisoidun Ukraina-rukouksen
takana.. Helsingin Sanomat. 20.2.2025. Viitattu 21.4.2025 https://www.hs.fi/suomi/art-2000011049010.html

Kalin, Onni 2024. Ortodoksikirkon hiippakuntasihteeri uhkaili ja sai potkut. Helsingin Sanomat.
14.11.2024. Viitattu 21.4.2025. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010834729.html