Rakentamisessa tarvitaan systeemistä muutosta

Kirjoituksen lähtökohtana on systeeminen ajattelu, jossa tarkastellaan kokonaisuuksia erillisten osakokonaisuuksien sijaan ja pyritään hahmottamaan eri osien välisiä monimutkaisia yhteyksiä rakennusalan kokonaisuudessa. Tarkemmin systeemisellä muutoksella tarkoitetaan toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten samanaikaista muutosta (Sitra). Vaikka rakennusalalle on rantautunut jo tahtituotantoa, automatiikkaa ja tekoälyä, on systeeminen muutos vasta tuloillaan. Alan pirstaleisuus haastaa muutosta ja vaikeuttaa digitalisen murroksen etenemistä.

Rakennusala tunnetaan hyvin pirstaloituneena alana, jossa projekteja toteuttavat lukuisat eri organisaatiot. Toistaiseksi urakoitsijat valikoituvat projektiin pääsääntöisesti hinnan perusteella, eli sieltä ostetaan mistä halvalla saadaan. Yksi keskeinen haaste, jonka pirstaloitunut ala kohtaa, onkin tiedonkulku ja tiedon hyödyntäminen kaikkien projektissa mukana olevien kesken. Vajavainen tiedonkulku projektin vaiheesta toiseen (esimerkiksi suunnittelu vaiheesta toteutus vaiheeseen) haastaa projektin eri toimijoita ja heikentää heidän tilannetietojaan. Projektin eri toimijat ovat käytännössä itse vastuussa, kuinka dokumentoivat työstään. Dokumentointiin löytyy säädöksiä ja erilaisia vaatimuksia, mutta käytännössä urakoitsija voi hoitaa tämän edelleen esimerkiksi ainoastaan kynää ja paperia käyttämällä.

Tiedonkulku on tärkeässä roolissa koko projektin ajan. Projektin urakoitsijat voivat kohdata tiedonkulun haasteita esimerkiksi suunnitellessa omaa urakkaansa. Aina ei tiedetä tarkalleen, milloin omat työvaiheet saadaan työmaalla toteuttaa. Tästä syntyy samalla resursoinnin haasteita urakoitsijoille ja työaikaa saatetaan resursoida liian vähän projektiin tai saatetaan varautua suorittamaan oma työ väärään aikaan. Liian pieni resursointi johtaa kiireeseen, joka voi johtaa jopa kompromissien tekoon esimerkiksi laadun suhteen. Resursointia on vaikea korjata enää siinä vaiheessa, kun uusi urakka odottaa jo seuraavassa kohteessa. Pahimmassa tapauksessa siis tiedonkulun haasteet johtavat jopa projektin laadun heikkenemiseen.

Toisaalta sama haaste voidaan nähdä myös työmaan tyhjäkäyntinä. Tällöin työmaalla joudutaan odottamaan ennen kuin päästään suorittamaan omaa työtä, kun tieto esimerkiksi edellisten työvaiheiden viivästymisestä ei tavoita seuraavia urakoitsijoita ajoissa. Tämä taas tuo selkeitä tehokkuustappioita sekä urakoitsijoille että projektille, jos työntekijät joutuvat vain odottelemaan oman työnsä alkamista. Näissä molemmissa tapauksissa tiedon kulku ja tiedon hyödyntäminen ovat avainasemassa. Lisäksi tapauksiin vaikuttavat vakiintuneet tavat toimia työmaan arjessa.

Tiedonkulun haasteita esiintyy siis erityisesti urakoitsijoiden välisessä rajapinnassa, kun eri urakoitsijoilla on käytössä eri dokumentointijärjestelmiä ja -tapoja. Urakoitsijalla ja pääurakoitsijalla on usein omat järjestelmät, joten on mahdollista, että samoja tietoja joudutaan myös kirjaamaan useaan eri paikkaan. Tällöin järjestelmien käytöstä saatetaan kokea enemmän vaivaa kuin hyötyä itselle, ja niiden käyttö voidaan kokea ylimääräisenä työnä. Toisaalta, kun järjestelmiä otetaan käyttöön ja vakiinnutetaan uusia tapoja toimia, voi kiireen keskellä tehty työvaihe jopa unohtua dokumentoida.

Digitaalisessa murroksessa on syytä muistaa, että digitalisaatio lisää sähköisten järjestelmien ja ratkaisujen käyttöä, mutta samalla myös haastaa olemassa olevia toimintatapoja. Täten digiratkaisuiden käyttäjien on tärkeä tarkastella omia toimintamalleja kriittisesti ja pohtia mitä on järkevä tehdä eri tavalla. Näin ollen sähköisiä järjestelmiä ja ratkaisuja saadaan muokattua entistä tehokkaammiksi ja paremmiksi.

Voidaan ajatella, että tiedonkulun haasteet urakoitsijoiden rajapinnassa vähenisivät, jos koko rakennusalalla olisi käytössään yhteinen tietojärjestelmä. Sama toteutuisi, jos nykyiset järjestelmät pystyisivät vielä paremmin keskustelemaan keskenään. Käytännössä jokaisen rakennusalalla toimivan yrityksen saaminen saman ohjelmiston käyttäjäksi olisi hankalaa. Tämän perusteella tällaisen systeemisen muutoksen tekeminen on juuri erityisen haastavaa pirstaloituneella rakennusalalla. Pirstaleisuuden lisäksi alalla ei esimerkiksi ole kulttuuria standardien käyttöönotosta, mikä edelleen haastaa yhteistyön kulttuuria ja heikentää digitalisoitumisen hyötyjä.

Turun kauppakorkeakoululla järjestetyssä aamukahvi tilaisuudessa keskusteltiin rakentamisen digitalisaatiosta. Tapahtuma pohjautui disruptiolaboratorion tekemään raporttiin, jossa pureudutaan rakennusalan digitaaliseen murrokseen. Tämä kirjoitus pohjautuu keskustelutilaisuudessa pohdittuihin asioihin.

Linkki raporttiin: CCR Insights III/2022