Vuorirevonpapu

Lupinväppling / Thermopsis Montana

Vuorirevonpapu on kookas, Suomessa kokonaan viljelyperäinen putkilokasvi, joka pysyy kauniina koko kesän kukintansa jälkeenkin. Alun perin vuorirevonpapu on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, josta sitä tuotiin Englantiin ja edelleen Ruotsiin 1800-luvun kuluessa. Kupittaalle vuorirevonpapua on kerrottu tuodun ainakin ”Hirvensalosta kaupungin vanhasta omakotitalosta, jossa sitä oli pihalla paljon.”

Vuorirevonpapu on kasvupaikkansa suhteen vaatimaton, mutta parhaat olosuhteet revonpavuille löytyvät kuivilta ja paahteisilta paikoilta, joiden maaperä on hiekkaa tai moreenia. Vuorirevonpapu on nopea leviämään pitkien maanalaisten rönsyjensä ansiosta.

Vuorirevonpavun varsi on jäykkä, ja se kasvaa 30–90 sentin korkuiseksi. Sen lehdet ovat alta karvaiset ja kolmisormiset sekä niiden tyvessä on korvakkeet. Alle viisisenttinen hedelmä on suora, pysty ja karvainen palko. Vuorirevonpapu kukkii heinäkuussa.

Revonpavut voivat olla vaikeita erotettavia keskenään. Lajeja on kaikkiaan noin 20 Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta, ja ne ovat kaikki varsin samannäköisiä.  Selkein ero vuorireonpavulla esimerkiksi aasianrevonpapuun on se, että aasianrevonpavun hedelmä on käyrä ja lehdykät hopeakorvaisia.

Revonpavut muistuttavat ulkoisesti hieman lupiineja, mutta ovat väriltään keltaisia. Yhtäläisyyttä lupiiniin on havaittavissa myös sen eri kielisissä nimissä: ruotsalainen nimi kääntyy suomeksi lupiiniapilaksi, ja latinankielinen nimi on johdettu kreikan kielestä niin, että se tarkoittaa sanatarkasti ”lupiinin kaltaista” (thermos eli lupiini, opsis eli kaltainen). Myös englannissa revonpapuja kutsutaan toisinaan puhekielessä nimellä ”false-lupin”, valelupiini.

Teksti: Mikko Lähdesmäki

Lähteet:
Alanko, Pentti: Perannat. Tammi, 2007. S. 313.
Laji.fi: ”Vuorirevonpapu”. Suomen lajitietokeskus. [Viitattu 23.5.2025]
Hansson, Marie & Björn: Perenner – Våra trädgårdväxter. Prisma, 2007. S. 291.