Kupittaa 1944

Kupittaan kasviperinnön dokumentointi ja turvaaminen

Olisiko se ollut syksyllä 2015, kun kokoonnuttiin yhdessä Kupittaan siirtolapuutarhan, Luonnonvarakeskuksen ja Turun museokeskuksen edustajien kanssa miettimään, miten puutarhan säilymistä voisi edistää. Silloin todettiin, että puutarhaa on dokumentoitu kovin niukasti, sekä rakennuksia että kasvillisuutta. Johonkin pitäisi siis ryhtyä.

Museologian toiminta Kupittaan siirtolapuutarhassa alkoi talvella 2015–2016, kun keräsimme vanhoja valokuvia alueelta: entisiltä viljelijöiltä ja heidän jälkipolviltaan ja nykyisiltä palstaviljelijöiltä. Sen jälkeen Kupittaan siirtolapuutarha on ollut museologian tutkimusten, puutarhakurssien ja rakennetun ympäristön dokumentoinnin kohteena 2016–2018, ja Kupittaan kasveja on esitelty monesti Turun Piha- ja puutarhamessujen perinnekasviosastolla. Yhteistyö Luonnonvarakeskuksen kanssa on ollut tiivistä.

Kasviperinnön tutkimus

Kupittaan siirtolapuutarhan kasvi-inventoinnit alkoivat toukokuussa 2016, kun museologian opiskelija Petri Pulli ja museologian tutkija Sirkku Pihlman kävivät dokumentoivat palstojen kevätkukkijoita, erityisesti vanhoja sipulikasveja ja omenapuita. Sirkku jatkoi dokumentointia edelleen vähitellen koko kesän ajan: kuvasi ja tunnisti kasveja viljelijöiden avustuksella. Varhain kukkivat juhannuspionit olivat yksi tarkkailun kohteista. Saimme muistitietoa kasvien iästä – kuinka kauan niiden tiedettiin olleen palstalla tai jollakin muulla palstalla tai mistä ne oli siirretty. Voitiin myös jonkin verran selvittää, mitä vanhoilta vaikuttavia lajikkeita oli ostettu puutarhamyymälöistä.

Saimme tietoa sekä puutarhan vanhoista kasveista tonttikohtaisesti että kasveista, joita puutarhassa ei enää ole.  Esimerkiksi Turun tori -daalia viljeltiin aikoinaan monella käytävän 3 palstalla, mistä daaliaharrastaja Parsi Hurtén siirsi niitä omaan puutarhaansa. Siellä ne edelleen kasvavat osana vanhojen pionien varmuuskokoelmaa, mutta eivät enää Kupittaalla.

Luonnonvarakeskus teki Kupittaan omenapuiden lajiketunnistusta hedelmästä ja DNA-analyysein. Kasveja otettiin myös talteen Luonnonvarakeskuksen koeviljelmille Piikkiöön, mistä niitä oli mahdollisuus ottaa edelleen kansalliseen geenivarakokoelmaan. Kupittaan vanhoja kasveja vietiin myös Kansallismuseon perustettaville perinnekasvi-istutuksille.

Vanhoja pioneita Sirkku Pihlman kartoitti heinäkuussa 2017 ja touko – kesäkuussa 2018. Kesäkuussa otettiin Luonnonvarakeskuksen tutkijan Sirkka Juhanojan kanssa lehtinäytteet DNA-analyysia varten ja juurinäytteet koeviljelyä varten elokuun lopulla 2018. Luonnonvarakeskuksen DNA-sormenjälkitutkimus asetti sitten Kupittaan pionit osaksi Suomen vanhojen pionien sukupuuta.

Kasviperinnön turvaaminen

Muutaman vuoden tauon jälkeen, vuonna 2023, museologia palasi Kupittaan siirtolapuutarhaan pitämään puutarhakurssia sota-ajan kaupunkiviljelyn teemalla. Kaupunkiviljelyteko/Kupittaa 44 -hanke syntyi. Puutarhan palstalle 4 perustettiin viljelyalat. Palstan vanhat omenapuut leikattiin ja viljelyaloilla kasvatettiin vanhoja hyötykasvikantoja. Kaksi kantaa oli saatu talteen Kupittaalta: ”Kupittaan musta peruna” ja kansalliseen kasvigeenivarakokoelmaan otettu ”Kupittaan ryvässipuli”. Kurssi järjestettiin myös keväällä 2024 ja viljely jatkuu vielä satokauden.

Vuonna 2025 Kaupunkiviljelyteko-hanke jatkunee siten, että museologia on mukana perustamassa siirtolapuutarhan arvoperennojen perennapankkia, jossa ylläpidetään alueen arvokasvien lisäysaineistoja alueen kasviperinnön turvaamiseksi. Täällä jatkuu toivottavasti myös Kupittaan ryvässipulin ja mustan perunan ylläpitoviljely.