Apeldorn-tulppaani

Tulipa ‘Apeldoorn’ / Tulpan ‘Apeldoorn’

Punainen Apeldoorn -tulppaani. Kuva: Petri Pulli
Punainen Apeldoorn -tulppaani. Kuva: Petri Pulli

Apeldoorn -tulppaanit kuuluvat Darwin-hybridi tulppaaneihin, jotka ovat yleensä puna-, kelta- ja oranssikukkaisia. Tulppaanien kukat ovat suuria ja näyttäviä ja niiden napakan varren pituus on n. 50 cm. Darwin-hybridit ovat keskivarhaisia kukkijoita ja ne kukkivat toukokuussa. Suosittuja lajikkeita ovat punainen ’Apeldoorn’ ja keltainen ’Golden Apeldoorn’. Apeldoorn -tulppaanit ovat varmoja talvehtijoita, kunhan muistaa lannoittaa niitä keväisin ennen kukintaa.

Tulppaani kuuluu liljakasvien heimoon, ja se on sipulikasvi, joka istutetaan syksyllä kuohkeaan, hyvin kosteutta läpäisevään maahan aurinkoiselle paikalle syyskuusta lähtien aina maan routaantumiseen saakka. Se kukkii seuraavana keväänä ja alkukesästä. Tulppaanin sipulit istutetaan kärki ylöspäin noin kolme kertaa sipulin koon verran maahan, eli yleensä 10-15 cm syvyyteen. Kukinnan jälkeen tulppaaneista poistetaan kuihtuneet kukinnot/siemenkodat ja lehtien annetaan kuolla luonnollisesti. Näin kasvi saa rauhassa imeä voimaa sipulin kasvattamiseen siementen kehittämisen sijaan.

Tulppaanilajikkeet ovat alunperin peräisin Lähi-idän vuoristoalueelta, ja jo 1100-luvulta lähtien on olemassa merkintöjä puutarhatulppaaneista. Tulppaanit saapuivat Eurooppaan vasta 1500-luvulla, ja tuolloin, kuten nykyäänkin, tulppaanien viljely tapahtuu useimmiten Hollannissa. Nimi tulppaani on tullut moniin kieliin hollannin kautta. Alunperin sanan taustalla lienee turkin sana tul(i)band, sekä persian sana dulbänd (turbaani). Tulppaanin saapumisesta Ruotsiin ei ole tarkkaa tietoa, mutta ensimmäinen dokumentoitu tulppaaniviljely tapahtui Olof Rudbeckin kasvitieteellisessä puutarhassa Uppsalassa vuonna 1685. Nykyään tulppaaneja on olemassa yli 6000 lajiketta, jotka on jaettu eri ryhmiin, kuten yksi- tai kaksikukkaisiin, liljakukkaisiin, triumph-tulppaaneihin, hapsutulppaaneihin, papukaijatulppaaneihin jne.

Darwin-hybridiryhmä, josta monet nykyisin suositut lajikkeet ovat peräisin, otettiin käyttöön 1800-luvulla. D.W. Lefeberin (1894-1979) Alankomaissa kehittämä Apeldoorn-lajike kukki ensimmäisen kerran v. 1942. Nimi Apeldoorn kunnioittaa hollantilaista Apeldoornin kaupunkia, jolla on rikas puutarhaperinne. Suomeen Apeldoorn-tulppaanit saapuivat todennäköisesti 1950-luvun lopulla tai viimeistään 1960-luvun alussa, jolloin hollantilaisia sipulikukkia alettiin tuoda runsaasti maahan. Suomalaiset puutarhalehdet ja -oppaat 1960-luvulta alkaen mainitsevat Darwin-hybridit kestävinä ja suositeltavina lajikkeina. Turun Kupittaan siirtolapuutarhassa Apeldoorn -tulppaaneja on kasvatettu jo arviolta 1950-luvulta lähtien.

Teksti: Mira Norokallio

Lähteet:
Bertil K. Johansson. Puutarhani kukkii. 2007. WSOY
Nelson Garden, https://www.nelsongarden.fi/inspiraatio/kasvata-tulppaaneja/
Oudlisse, Dirk Lefeber en Kaukenhof in 1949 https://oudlisse.nl/publicaties/dirk-lefeber-en-keukenhof-in-1949/