Illakko

Trädgårdsnattviol (Aftonviol) / Hesperis matronalis

Illakko on korkeudeltaan 40-80 cm pituinen kaksivuotinen ruoho. Kasvi kukkii Suomessa kesä-elokuun aikaan. Illakon jäykkä varsi on pystysuora ja haaraton tai latvasta haarautuva. Latvustossa tuoksuvat kesäiltaisin terttuina kasvavat kukkaset. Kukan neljä terälehteä ovat väriltään joko sinipunaiset tai valkeat. Varsien lehdet ovat harvahampaiset ja suipot.

Luonnonvaraisena illakko kasvaa Etelä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Kasvin viljelyhistoria Euroopassa ulottuu vuosisatojen taakse, ja illakot ovat olleet suosittuja leikkokukkia erityisesti 1800-luvun Englannissa. Elias Tillandz (1683) on maininnut kasvin Turun seudun kasviluettelossa, ja Suomeen illakko onkin levinnyt varhain.

Illakkoa on viljelty koristeeksi, mutta käytetty myös rohtona yskää ja flunssaoireita vastaan.

Illakkoa kasvaa nykyään Etelä-Suomessa erityisesti vanhan asutuksen piirissä viljelyjäänteenä. Kasvi viihtyy tuoreessa maaperässä puolivarjoisessa paikassa. Se on kasvuympäristön suhteen vaatimaton, ja leviää itsestään kylväytymällä. Siemeniä on myös helppo kerätä ja kylvää itse. Kasvin leviämistä voi hillitä leikkaamalla siemeniä sisältävän kukkavarren pois.

Kupittaan siirtolapuutarhassa illakkoa kasvaa useammalla palstalla.

Teksti: Anna Linneus

Lähde
Jouko Rikkinen, Suomalaiset perinnekasvit (2011), s. 82